11.1. Toimivaltaisten viranomaisten käyttämät valvonnalliset stressitestit

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi myös direktiivin 2013/36/EU 100 artiklan perusteella käyttää valvonnallisia stressitestejä valvojan arvion helpottamiseksi ja erityisesti sen keskeisten osatekijöiden valvontaperustaista arviointia, kuten on kuvattu osastoissa 4–8. ESG-tekijöiden sisällyttäminen valvonnallisiin stressitesteihin tulisi tehdä ESG-riskien sisällyttämisestä valvonnallisiin stressitesteihin annettujen yhteisten ohjeiden mukaisesti ja asettamalla ympäristöriskit etusijalle. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi käyttää valvonnallisia stressitestejä tarvittaessa erityisesti

• a. laitoksen yksittäisten pääomaan kohdistuvien riskien arvioinnissa osastossa 6 kuvatun mukaisesti tai likviditeetti- ja rahoitusriskien arvioinnissa osastossa 8 kuvatun mukaisesti
• b. laitoksen stressitestiohjelmien luotettavuuden arvioinnissa sekä laitosten ICAAP- ja ILAAP-stressitestien skenaarioiden tarkoituksenmukaisuuden, vakavuuden ja uskottavuuden arvioinnissa. Tähän voi kuulua laitosten keskeisten oletusten ja riskitekijöiden kyseenalaistamista
• c. sen arvioinnissa, kykeneekö laitos täyttämään TSCR:n ja OCR:n pääoman riittävyyden arvioinnin yhteydessä, kuten on määritetty 7.7 jaksossa. Stressitestin soveltamisalan ja tyypin mukaan tämä arviointi saattaa koskea vain TSCR:n tiettyjä osatekijöitä, jotka valvonnallisen stressitestin ominaisuudet kattavat (esim. yksittäisiä riskiluokkia koskevat pilarin 2 mukaiset vaatimukset, jos stressitesti kattaa vain kyseiset riskiluokat)
• d. laitosten P2G:n määrittämisessä
• e. mahdollisten haavoittuvuuksien ja heikkouksien tunnistamisessa laitoksen riskien hallinta- ja valvontajärjestelyissä yksittäisillä riskialueilla
• f. mahdollisten puutteiden tunnistamisessa yleisissä hallintojärjestelyissä tai osastossa 5 tarkoitetuissa laitoksen laajuisissa valvontajärjestelyissä. Erityisesti, jos toimivaltainen viranomainen havaitsee valvonnallisten stressitestien avulla puutteita laitoksen omissa stressitestiohjelmissa tai niitä tukevassa riskejä koskevassa datainfrastruktuurissa, nämä olisi otettava huomioon kyseisen laitoksen yleisen hallinto- ja riskienhallintajärjestelmän arvioinnissa
• g. erityisten määrällisten likviditeettivaatimusten määrittämisessä, kun arvioidaan likviditeetin riittävyyttä, erityisesti, jos toimivaltainen viranomainen ei ole laatinut likviditeettivaatimuksille erityisiä valvontaan perustuvia vertailuarvoja. Likviditeetin valvontaan liittyvien stressitestien tiettyjä osatekijöitä tulisi tarvittaessa käyttää lähtökohtana määritettäessä luottolaitoksille 8.6 jaksossa määriteltyjä erityisiä likviditeettivaatimuksia.

Lisäksi toimivaltaisten viranomaisten tulisi käyttää valvonnallisia stressitestejä auttamaan valvojan organisatoristen menettelyjen arviointia ja valvontaresurssien suunnittelua ja tarkastella siinä myös muuta asiaan liittyvää tietoa, erityisesti tiettyjen SREP-osatekijöiden tiheämpää ja perusteellisempaa arviointia varten niiden laitosten kohdalla, jotka eivät kuulu luokkaan 1, sekä direktiivin 2013/36/EU 99 artiklan mukaisen valvontatarkkailuohjelman soveltamisalan määrittämistä varten.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi myös tarvittaessa hyödyntää valvonnallisten stressitestien tuloksia

• a. tukemaan myös asetuksen (EU) N:o 575/2013 ja direktiivin 2013/36/EU mukaisesti monien lupien ja valtuuksien myöntämiseen vaadittavaa analyysia, joka liittyy esimerkiksi määräosuuksiin, fuusioihin ja yritysostoihin ja osakkeiden takaisinostoon
• b. tukemaan aihekohtaista analyysia, jossa tarkastellaan sellaisten laitosten ryhmän mahdollisia haavoittuvuuksia, joilla on samankaltaiset riskiprofiilit
• c. tukemaan analyysia ESG-tekijöiden mahdollisista vaikutuksista laitosten liiketoimintamalleihin sellaisen keskipitkän ja pitkän aikavälin skenaarioanalyysin pohjalta, joka on toteutettu ESG-riskien sisällyttämistä valvonnallisiin stressitesteihin koskevien yhteisten ohjeiden mukaisesti
• d. motivoimaan laitoksia parantamaan sisäisiä stressitestaus- ja riskienhallintavalmiuksiaan: erityisesti alhaalta ylös suuntautuvan osatekijän sisältävät valvonnalliset stressitestit voisivat motivoida laitoksia kehittämään ja parantamaan edelleen stressitestauksessa ja riskienhallinnassa käytettävien tietojen koontia, riskinmallinnusta ja IT-välineitä.