6. The approach for identifying the appropriate historical period

Rahoituslaitosten on kehitettävä aiemman ajanjakson valitsemiseksi kalibrointia varten menetelmä, jonka avulla määritetään niiden nykyisten salkkujen kannalta merkityksellinen ajanjakso, jonka aikana rahoitusmarkkinoilla on esiintynyt ongelmia. Tämä voidaan tehdä jommallakummalla seuraavista tavoista:

• i. arvioon perustuva lähestymistapa
• ii. tiettyyn kaavaan perustuva lähestymistapa.

Arvioon perustuvassa lähestymistavassa kalibroinnissa käytettävän tarkan ajanjakson määrittämisessä ei käytetä yksityiskohtaista määrällistä analyysia, vaan se perustuu pikemminkin rahoituslaitoksen nykyisessä salkussa olevien riskien ylemmän tason analyysiin ja näihin riskitekijöihin liittyvien aiempien stressijaksojen analyysiin. Jos rahoituslaitokset käyttävät tällaista arvioon perustuvaa lähestymistapaa, siihen on kuitenkin sisällytettävä analyysin määrällisiä elementtejä.

Tiettyyn kaavaan perustuvassa lähestymistavassa taas käytetään asiantuntija-arvion lisäksi järjestelmällisempää määrällistä analyysia määritettäessä sitä aiempaa ajanjaksoa, jolloin on esiintynyt rahoituslaitoksen nykyisen salkun kannalta merkityksellisiä ongelmia. Tällaista järjestelmällisempää lähestymistapaa voidaan käyttää useilla eri tavoilla:

• i. Riskitekijöihin perustuva toimintatapa: Rahoituslaitos määrittää tietyn määrän riskitekijöitä, joiden katsotaan muodostavan asianmukaisen korvaavan indikaattorin sen salkun arvon muutoksesta. Sen jälkeen näitä riskitekijöitä koskevia aiempia tietoja voidaan analysoida kokonaisuudessaan stressillisimmän jakson määrittämiseksi (esimerkiksi määrittämällä ajanjakso, jolloin riskitekijöiden volatiliteetti on ollut suurimmillaan) historiallisen tiedon pohjalta.
• ii. VaR-malliin perustuva lähestymistapa: Aiempi ajanjakso määritetään joko ajamalla VaR-malli kokonaan tai laatimalla arvio aiemmasta ajanjaksosta sen 12 kuukauden mittaisen ajanjakson määrittämiseksi, josta saadaan nykyisen salkun kannalta suurin luku.

Tätä lähestymistapaa on käytettävä sellaisen aiemman ajanjakson määrittämiseksi, jonka perusteella saadaan varovainen tulos tarvittavasta pääomavaatimuksesta sen sijaan, että valittaisiin vain suurimman volatiliteetin ajanjakso.

Rahoituslaitokset voivat käyttää kumpaakin toimintatapaa, mutta aiemman ajanjakson määrittämisessä on mahdollisuuksien mukaan käytettävä ensisijaisesti tiettyyn kaavaan perustuvaa toimintatapaa.

Rahoituslaitokset voivat myös yhdistää edellä mainitut kaksi lähestymistapaa tiettyyn kaavaan perustuvaan lähestymistapaan liittyvän laskentatyön määrän rajoittamiseksi. Tämä voidaan tehdä rajaamalla kaavaan perustuvassa lähestymistavassa huomioon otettavat aiemmat ajanjaksot arvioon perustuvan lähestymistavan avulla.

Käytetystä toimintatavasta riippumatta rahoituslaitosten on toimitettava todiste siitä, että stressijakso on merkityksellinen niiden nykyisen salkun kannalta ja että ne ovat ottaneet analyyseissaan huomioon useita mahdollisia aiempia ajanjaksoja. Lisäksi rahoituslaitosten on osoitettava, että salkku, jonka perusteella ongelmalliset ajanjaksot on määritetty, on edustava laitosten nykyisen salkun kannalta. Tämä voidaan tehdä soveltamalla ongelmallisen ajanjakson määrittämisessä käytettyä lähestymistapaa muihin tyypillisiin tai aiempiin salkkuihin. Monien salkkujen kannalta esimerkiksi 12 kuukauden mittainen ajanjakso, johon liittyy merkittäviä tappioita vuosina 2007–2008, kuvastaa tällaista ongelmallista ajanjaksoa asianmukaisesti, mutta sen lisäksi laitosten on otettava huomioon myös muita, nykyisen salkun kannalta merkityksellisiä ajanjaksoja.

Aiempia tietoja ei tule missään tapauksessa painottaa asianmukaista aiempaa aikakautta määritettäessä tai stressattua VaR-mallia kalibroitaessa, sillä tietojen painottaminen ongelmallisella ajanjaksolla ei anna todellista kuvaa mahdollisista stressitilanteen tappioista, joita rahoituslaitoksen salkulle voi aiheutua.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat myös vaatia, että rahoituslaitokset käyttävät antiteettisia tietoja kalibroidessaan stressattua VaR-mallia etenkin, jos rahoituslaitoksen salkun positiot muuttuvat usein.

7. Stressijakson määrittämisessä käytettyä lähestymistapaa tukevat