III osasto – Toimivaltaisia viranomaisia koskevat vaatimukset sovellettaessa asetuksen (EU) N:o 575/2013 243 artiklan 4 kohtaa tai 244 artiklan 4 kohtaa ja sovellettaessa ja asetuksen (EU) N:o 575/2013 243 artiklan 2 kohtaan tai 244 artiklan 2 kohtaa tapauksissa, joihin pätee jokin II osastossa mainituista olosuhteista

Luottoriskin siirron merkittävyyden arviointi

Toimivaltaisten viranomaisten on arvioitava alullepanijan toimittama arvopaperistamista koskeva dokumentaatio ja näyttö sen määrittämiseksi, onko luottoriski siirretty yhdenmukaisesti kolmansille osapuolille, ja tarvittaessa pyydettävä lisätietoja arvioinnin suorittamiseksi. Toimivaltaisten viranomaisten olisi tapauksen mukaan kiinnitettävä erityistä huomiota muun muassa seuraaviin tekijöihin:

• a. riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärät ja vastaavasti arvopaperistetuille vastuille laskettujen odotettujen tappioiden yhteismäärät ennen arvopaperistamista sekä siirretyille etuoikeusluokille ja alullepanijan säilyttämille etuoikeusluokille lasketut vastaavat määrät arvopaperistamisen jälkeen;
• b. niiden alullepanijoiden osalta, jotka osoittavat merkittävän riskin siirtyneen asetuksen (EU) N:o 575/2013 243 artiklan 4 kohdan tai 244 artiklan 4 kohdan mukaisesti, menetelmät, joita on käytetty sen osoittamiseksi, että luottoriski on siirtynyt yhdenmukaisesti mahdollisen omien varojen vaatimusten alenemisen kanssa;
• c. jos alullepanija on käyttänyt merkittävän luottoriskin siirtymisen osoittamiseen sisäisiä malleja, se, ovatko nämä mallit asianmukaisen luotettavia ja, jos on käytetty ulkoisia malleja, se, ovatko ne sisällytetty alullepanijan säännönmukaisiin menettelyihin ja onko alullepanijalla asianmukainen käsitys käytetyn mallin toimintatavasta ja sen perustana olevista oletuksista;
• d. jos alullepanija on käyttänyt kohteena olevasta omaisuuserien ryhmästä erityisiä stressioletuksia, kyseisten oletusten asianmukaisuus ja se, kuinka oletukset ja niihin perustuvat ennakoidut tappiot vertautuvat valvonnallisissa stressitesteissä käytettyjen oletusten tai muiden empiiristen tietolähteiden, kuten luokituslaitosten käyttämien oletusten kanssa.

Toimivaltaisten viranomaisten on arvioitava, onko alullepanijalla riittäviä tietoja kohde-etuuksista pystyäkseen tekemään asianmukaisen analyysin luottoriskin siirrosta, ja lisäksi tarkasteltava, liittyykö salkkuun valvottavakohtainen riski, jota ei ole huomioitu alullepanijan suorittamassa luottoriskin arvioinnissa tai pääomalaskelmissa. Valvottavakohtainen riski on määritettävä vakioitua perusskenaariota varovaisemmilla oletuksilla. Tällä varovaisuusperiaatteella olisi pyrittävä määrittämään valvottavakohtainen riski, jossa voidaan tarvittaessa käyttää stressiskenaariota.

Jos alullepanija käyttää arvopaperistamisen jälkeisessä omien varojen vaatimusten määrittämisessä valvontaviranomaisen kehittämää arviointimallia, toimivaltaisten viranomaisten on tarkasteltava, kuinka herkkiä alullepanijan säilyttämiä arvopaperistamispositioita koskevat omien varojen vaatimukset ovat perustana olevien IRB-parametrien muutoksille. Jos säilytettyjen arvopaperistamispositioiden pääomavaatimukset ovat erittäin herkkiä vähäisillekin parametrimuutoksille, on epätodennäköisempää, että luottoriski on siirtynyt yhdenmukaisesti.

Rakenteellisten tekijöiden arviointi

Toimivaltaisten viranomaisten on arvioitava, liittyykö transaktioon rakenteellisia tekijöitä, jotka voivat vaarantaa tavoitellun luottoriskin siirron kolmansille osapuolille, mahdollisuus takaisinlunastukseen ennen erääntymistä tai muita sopimusjärjestelyjä, jotka voivat perinteisen arvopaperistamisen tapauksessa lisätä todennäköisyyttä, että omaisuuserät palautetaan alullepanijan taseeseen, ja synteettisen arvopaperistamisen tapauksessa lisätä todennäköisyyttä, että luottosuoja päättyy ennen transaktion maturiteettia.

Perinteisten arvopaperistamisten tapauksessa ainoastaan seuraavat alullepanijalle myönnetyt osto-optiot ovat sellaisia, joita toimivaltaisten viranomaisten ei tule katsoa haitallisiksi tosiasiallisen luottoriskin siirron saavuttamiselle, kunhan näillä osto-optioilla ei myönnetä alullepanijalle oikeutta ostaa aiemmin siirretyt vastuut takaisin siirronsaajalta ja realisoida ne, tai velvoiteta alullepanijaa ottamaan siirretty luottoriski uudestaan vastuulleen:

• a. lakisääteiset osto-optiot tai veromuutoksen perusteella takaisinlunastettavat osto-optiot (tax call option), jotka ovat toteutettavissa vain, jos oikeudellisessa kehyksessä tai sääntelykehyksessä on tapahtunut muutoksia, jotka vaikuttavat kyseiseen arvopaperistamistransaktioon kohdistuvan sopimusjärjestelyn sisältöön tai arvopaperistamisesta kenelle tahansa transaktion osapuolelle koituvan taloudellisen hyödyn jakautumiseen;
• b. alullepanijan takaisinlunastusmenettelyt, jotka täyttävät vakavaraisuusasetuksen 243 artiklan 5 kohdan f alakohdassa tarkoitetut edellytykset.

Synteettisten arvopaperistamisten tapauksessa toimivaltaisten viranomaisten ei tarvitse tarkastella osto-optioita, jotka täyttävät näiden ohjeiden 5(2)(a) tai 5(2)(b) kohdassa määritellyt edellytykset.

Selvyyden vuoksi toimivaltaisten viranomaisten on lisäksi katsottava, että kaikki perinteisissä arvopaperistamisissa sijoittajille myönnetyt optiot, lukuun ottamatta optioita, jotka ovat toteutettavissa ainoastaan alullepanijan sopimusrikkomuksen tapauksessa, estävät alullepanijaa saavuttamasta tosiasiallista luottoriskin siirtoa.

Synteettisissä arvopaperistamisissa toimivaltaisten viranomaisten on katsottava, että sijoittajille tai luottosuojan tarjoajille myönnetyt optiot, jotka ovat toteutettavissa ainoastaan muiden transaktioon osallistuneiden osapuolten sopimusrikkomuksen tapauksessa, eivät estä alullepanijaa saavuttamasta merkittävän luottoriskin tosiasiallista siirtoa, kunhan vakavaraisuusasetuksen 244 artiklan 5 kohdan c alakohdan edellytykset täyttyvät. Toimivaltaisten viranomaisten on kuitenkin arvioitava kaikki muut sijoittajille tai luottosuojan tarjoajille myönnetyt optiot, koska ne voivat maturiteettierojen takia johtaa omien varojen lisävaatimuksiin.

Varmistaakseen, että riski on tosiasiallisesti siirtynyt, toimivaltaisten viranomaisten on tarkasteltava, onko alullepanija aiemmin ostanut omaisuuseriä takaisin sijoittajien suojaamiseksi ja onko alullepanija noudattanut asetuksen (EU) N:o 575/2013 248 artiklassa annettuja epäsuoraa tukea koskevia sääntöjä.

Jos arvopaperistamisiin lisätään määräajoin uusia omaisuuseriä, toimivaltaisten viranomaisten on tarkasteltava kohteena olevien omaisuuserien hyväksyttävyyskriteerejä ja otettava huomioon hyväksyttävien omaisuuserien matalin ja korkein luottoluokka sekä tutkittava, voidaanko omaisuuserät korvata rakenteessa toisilla sijoittajien suojaamiseksi tappioilta samalla, kun lisätään alullepanijaan kohdistuvaa luottoriskiä sen varmistamiseksi, että riski on todellisuudessa siirtynyt.

Toimivaltaisten viranomaisten on tarkistettava, ettei transaktioihin sisälly alullepanohetkellä piilevää mekanismia, joka pitkällä aikavälillä vähentää suhteettomasti alullepanijan kolmansille osapuolille siirtämän luottoriskin määrää.

6. Luottosuojan ja kohde-etuuden välinen epäsuhta synteettisissä arvopaperistamisissa

Toimivaltaisten viranomaisten on tarkasteltava, onko annetun suojan ja kohde-etuutena olevien omaisuuserien välillä maturiteetti- tai valuuttaeroja. Suojan maturiteettia tarkasteltaessa toimivaltaisten viranomaisten on selvitettävä, voivatko mahdollisuus takaisinlunastukseen ennen erääntymistä tai muut tekijät käytännössä lyhentää suojan maturiteettia, ja kuinka tämä liittyy omaisuuserien ryhmään liittyvien maksukyvyttömyyksien ennakoituun ajankohtaan.

Toimivaltaisten viranomaisten on arvioitava maturiteettierot sellaisissa arvopaperistamisissa, joissa omaisuuserien ryhmään voidaan lisätä uusia eriä, sillä alullepanijat voivat korvata ne suoja-ajan loppuvaiheessa omaisuuserillä, joilla on pidempi maturiteetti, ja näin kasvattaa entisestään maturiteettieroja.

Toimivaltaisten viranomaisten on arvioitava valuuttaerot sellaisissa arvopaperistamisissa, joissa omaisuuserien muodostaman ryhmän valuuttaprofiili on erilainen kuin vastuiden. Jos tällaisia eroja ilmenee, haettuun pääomahelpotukseen on sovellettava varovaista arvonleikkausta toimivaltaisten viranomaisten ilmaisemien näkemysten mukaisesti. Lisäksi on arvioitava, ovatko riskejä vähentävä välineet, kuten valuutanvaihtosopimukset asianmukaisia, kun otetaan huomioon vaihdettu saldo, vaihtosopimuksen kesto ja mahdolliset ehdolliset laukaisevat tapahtumat.

7. Synteettiseen arvopaperistamiseen liittyvät luottosuojakysymykset

Jos arvopaperistaminen on toteutettu synteettisesti käyttämällä luottojohdannaista tai takausta, toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että luottosuoja täyttää kaikki asetuksessa (EU) N:o 575/2013 säädetyt asianmukaiset vaatimukset ja antaa riittävän varmuuden maksamisesta niin, ettei luottoriskin siirto vaarannu. Jos luottosuoja on vastikkeellinen, on tutkittava vakuussopimukset ja varmistettava, että ne täyttävät kaikki asetuksessa (EU) N:o 575/2013 vastikkeelliselle luottosuojalle säädetyt asiaankuuluvat vaatimukset. Jos luottosuoja on takauksen luonteinen, toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että on otettu käyttöön asianmukaiset järjestelyt oikea-aikaisen maksamisen varmistamiseksi.

Toimivaltaisten viranomaisten on arvioitava myönnetyn luottosuojan kattamat luottotapahtumat (esim. se, sisältyvätkö siihen vakioidut luottotapahtumat, kuten konkurssi, maksun laiminlyönti tai lainojen uudelleenjärjestely).

Jos luottosuojan tarjoajille maksettuja preemioita ei kirjata alullepanijan tuloslaskelmaan, toimivaltaisten viranomaisten on tarkasteltava, ovatko luottosuojan tarjoajille maksetut preemiot kohtuuttoman suuria niin, että ne vaarantavat merkittävän luottoriskin siirtymisen. Tämä voidaan arvioida useilla eri tavoilla, kuten vertaamalla maksettuja preemioita (i) kyseisen omaisuuserien ryhmän tuottoon tai (ii) suojalla katettuihin tappioihin tai (iii) käypiin markkinahintoihin tai (iv) näiden tekijöiden yhdistelmiin. Toimivaltaisten viranomaisten on myös arvioitava, sisältyykö arvopaperistamiseen preemioiden ohella muita ominaisuuksia, kuten palkkioita, jotka tosiasiallisesti nostavat luottosuojasta aiheutuvia kustannuksia niin, että luottoriskin siirto vaarantuu.

Jos preemiot maksetaan välittömästi tai jos niitä ei ole sidottu ryhmään sisältyviin suojattuihin tai muulla tavoin taattuihin omaisuuseriin liittyviin tappioihin, toimivaltaisten viranomaisten on tarkasteltava, vähentääkö tämä luottoriskin siirron laajuutta.

8. Merkittävä riskinsiirto kolmansille osapuolille

Toimivaltaisten viranomaisten on arvioitava, onko merkittävä luottoriski siirtynyt kolmansille osapuolille, jotka eivät ole alullepanijaan sellaisessa sidossuhteessa, joka voisi vaarantaa luottoriskin siirtymisen. Toimivaltaisten viranomaisten on merkittävän riskinsiirron arviointia suorittaessaan tarkasteltava kaikkia sijoittajien tai luottosuojan tarjoajien ja alullepanevan laitoksen välisiä merkityksellisiä sidossuhteita ja sitä, tarjoaako alullepanija kolmansille osapuolille merkittävää rahoitusta.

9. Luottoluokitukset

Jos alullepanija käyttää arvopaperistamisvastuisiin liittyvien omien varojen vaatimusten laskemisessa asetuksen (EU) N:o 575/2013 261 artiklassa tarkoitettua luottoluokitukseen perustuvaa arviointimallia, toimivaltaisten viranomaisten on tarkasteltava, onko valitulla luottoluokituslaitoksella toimivaltaisten viranomaisten käsityksen mukaan riittävästi kokemusta ja asiantuntemusta luokiteltavasta omaisuuslajista.

10. Luottoriskin siirron ja merkittävän riskinsiirron arvioimista koskevat sisäiset käytänteet

Toimivaltaisten viranomaisten on selvitettävä, onko alullepanijalla käytössä asianmukaiset sisäiset käytänteet oman arvioinnin suorittamiseen luottoriskin siirrosta ja merkittävästä riskinsiirrosta. Näihin olisi sisällyttävä transaktion alustava arviointi, jos alullepanija pyrkii ensin jättämään arvopaperistetut vastuut riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän ja vastaavasti odotettujen tappioiden yhteismäärän laskennan ulkopuolelle, mutta myös merkittävän riskinsiirron jatkuva arviointi liiketoimen voimassaoloaikana.