IV osasto – Alullepanijoita koskevat vaatimukset

Alullepanijoiden on annettava toimivaltaisille viranomaisille kaikki pyydetyt tiedot sellaisista arvopaperistamisista, joiden osalta merkittävä riskinsiirto aiotaan osoittaa, jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat suorittaa arviointinsa merkittävän riskin siirtymisestä kolmansille osapuolille näiden ohjeiden I–III osastossa määritellyllä tavalla.

Alullepanijoiden on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille ainakin kaikki sellaiset arvopaperistamiset, joiden osalta merkittävä riskinsiirto aiotaan osoittaa ja joissa rakenne ja salkun koostumus ei ole samanlainen kuin laitoksen ilmoittamissa aikaisemmissa transaktioissa.

12. Merkittävän luottoriskin siirron arviointeihin liittyvä hallinnointi ja toimintatavat

Alullepanijoilla on oltava käytössä tarvittava hallinnointiprosessi arvioidakseen transaktioita, joissa merkittävän riskin väitetään siirtyneen. Prosessiin tulisi sisältyä tiedot asianomaisista komiteoista, mahdolliset sisäiset hyväksymismenettelyt ja todisteet asianomaisten sidosryhmien osallistumisesta sekä asianmukainen tarkastettavissa oleva dokumentaatioketju.

Alullepanijoilla on oltava käytössä asianmukaiset järjestelmät ja valvontatoimet arvopaperistamisella saavutettavaa merkittävää riskinsiirtoa varten. Näiden on mahdollistettava merkittävää riskinsiirtoa koskevien vaatimusten jatkuva seuranta, jota toteutetaan vähintään neljännesvuosittain kyseisten transaktoiden koko maturiteetin ajan.

Alullepanijoilla on oltava käytössä toimintatavat ja menetelmät, joilla varmistetaan kaikkien merkittävää riskinsiirtoa koskevien vaatimusten jatkuva täyttyminen asetuksen (EU) N:o 575/2013 243 ja 244 artiklan mukaisesti.

Alullepanijoilla on oltava käytössä toimintatavat ja menetelmät sen varmistamiseksi, että omien varojen vaatimusten aleneminen, jonka alullepanijat mahdollisesti saavuttavat arvopaperistamisella, voidaan perustella luottoriskin yhdenmukaisella siirrolla kolmansille osapuolille.

Alullepanijoiden merkittävään riskinsiirtoon soveltamien toimintatapojen olisi sisällyttävä niiden laajempiin sisäisen pääoman kohdentamisstrategioihin. Toimintatavoissa, joita alullepanijat soveltavat luottoriskin siirtoon ja merkittävään riskinsiirtoon kolmansille osapuolille, olisi erityisesti täsmennettävä, missä määrin transaktiot, joissa merkittävän luottoriskin väitetään siirtyneen, ovat linjassa alullepanijan yleisten riskienhallintastrategioiden ja sisäisen pääoman kohdentamisen kanssa.

Alullepanijoiden on suoritettava mahdollisiin merkittävään riskinsiirtoon käytettäviin arvopaperistamisiin liittyvistä riskeistä arviointi, johon sisältyvät kohteena oleviin omaisuuseriin liittyvän riskin arviointi sekä itse arvopaperistamisrakenteen arviointi ottaen huomioon luottoriskin etuoikeusluokat ja muut asiaankuuluvat tekijät, jotka vaikuttavat luottoriskin siirron sisältöön.

Merkittävän riskinsiirron arviointia suorittaessaan alullepanijoiden on myös tarkasteltava, onko mahdollinen omien varojen vaatimusten aleneminen yhdenmukainen arvopaperistamisella aikaansaadun taloudellisen luottoriskin siirron kanssa, esimerkiksi vertaamalla arvopaperistamisen vaikutuksia alullepanijan taloudelliseen pääomaan ja alullepanijan omien varojen vaatimuksiin.

Alullepanijoiden on analysoitava, onko niiden maksukyky riittävä kyseisissä transaktioissa maksettaviin preemioihin ottaen huomioon niiden voittovarat, pääoma ja yleinen taloudellinen asema.

14. Muut vaatimukset

Alullepanijoiden on käytettävä asianmukaisia menetelmiä ja menettelyjä merkittävän riskinsiirron arvioimiseksi ja osoittamiseksi.

Alullepanijoiden on arvioitava arvopaperistettuihin omaisuuseriin liittyvät odotetut tappiot ja odottamattomat tappiot transaktion koko maturiteetin ajan siinä yhteydessä, kun se suorittaa merkittävää riskinsiirtoa koskevan arvioinnin.

Alullepanijoiden on tarkasteltava transaktion rakennetta ja arvopaperistamisen rakenteellisia tekijöitä, esimerkiksi sitä, suoritetaanko transaktio käteisostolla vai synteettisesti, sekä mahdollisia suojausjärjestelyjä tai maturiteettieroja, jos sellaisia on.

Tunnistaakseen tekijät, jotka voivat vaarantaa luottoriskin ja merkittävän riskin siirtymisen kolmansille osapuolille, alullepanijoiden tulisi arvioida transaktioon liittyvän luottoriskin vähenemisen tai luottoriskin siirtymisen laajuus ottaen tapauksen mukaan huomioon muun muassa seuraavat tekijät:

• a. preemioiden ja muiden kustannusten, joita ei ole vielä sisällytetty omiin varoihin, nykyarvo suojattuihin vastuisiin liittyviin tappioihin verrattuna eri stressiskenaarioissa;
• b. transaktion hinnoittelu suhteessa markkinahintaan; tässä yhteydessä olisi huomioitava asianmukaisesti preemiomaksut;
• c. transaktioon liittyvien maksujen ajankohta, mukaan lukien mahdolliset erot alullepanijan tekemien suojattujen vastuiden varausten tai alaskirjausten ja suojan ostajan suorittamien maksujen ajankohdissa;
• d. sovellettavien lunastuspäivien tarkastelu myönnetyn luottosuojan todennäköisen keston arvioimiseksi suhteessa suojattuihin vastuisiin liittyvien tulevien tappioiden mahdolliseen ajankohtaan;
• e. vastapuoliriskien arviointi, erityisesti analyysi siitä, voiko alullepanijan riippuvuus luottosuojaa tarjoavasta vastapuolesta tietyissä olosuhteissa kasvaa samanaikaisesti, kun vastapuolen kyky velvoitteidensa täyttämiseen heikkenee;
• f. transaktioon osallistuvien eri yhteisöjen (alullepanija, järjestäjä, sijoittajat, luottosuojan myyjä jne.) väliset sidossuhteet;
• g. mahdolliset epäsuorat erilliset takaukset;
• h. arvopaperistettujen vastuiden luottoriskiprofiiliin liittyvien välivaiheen etuoikeusluokkien ja heikompien etuoikeusluokkien tiheys; ja
• i. kohteena olevien omaisuuserien luottoriskin arviointi: tämä voidaan toteuttaa kohde-etuuksiin sovellettavilla stressitesteillä, arvioimalla kohde-etuuksien luottoriskiin liittyvän vastuun maksuprofiilia tai arvioimalla keskeisiä luottoriskitekijöitä (esim. LGD, PD ja EAD).