5.1 Vastikkeellisen luottosuojan hyväksyttävyyskriteerit

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 181 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaisesti, jos LGD-estimaateissa otetaan huomioon vakuuden olemassaolo, laitosten on saman asetuksen kolmannen osan II osaston 4 luvun 3 jaksossa asetettuja vaatimuksia yleisesti vastaavien oikeusvarmuutta koskevien sisäisten vaatimusten määrittämiseksi varmistettava, että vakuusjärjestely, jonka nojalla vakuus annetaan, on oikeudellisesti pätevä ja täytäntöönpanokelpoinen kaikilla asian kannalta merkityksellisillä oikeudenkäyttöalueilla. Se antaa laitokselle oikeuden realisoida tai ottaa haltuunsa vakuuden kohtuullisessa ajassa vastapuolen tai vakuuden haltijana toimivan säilytysyhteisön maksulaiminlyönti-, maksukyvyttömyys- tai konkurssitilanteessa.

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 181 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaisesti, jos LGD-estimaateissa otetaan huomioon vakuuden olemassaolo, laitosten on saman asetuksen kolmannen osan II osaston 4 luvun 3 jaksossa asetettuja vaatimuksia yleisesti vastaavien vakuuden arvostusta koskevien sisäisten vaatimusten määrittämiseksi varmistettava, että kaikki seuraavat ehdot täyttyvät:

• (a) vakuuden uudelleenarvostusta koskevat säännöt, muun muassa vakuuden arvon seurantamenetelmät ja -tiheys, ovat johdonmukaisia kunkin vakuustyypin osalta ja ne määritellään laitoksen sisäisissä käytännöissä
• (b) jos markkinaolosuhteissa tapahtuu huomattavia muutoksia, laitokset tekevät seurantaa useammin.

IRB-arviointimenetelmää koskevien teknisten sääntelystandardien 55 artiklan soveltamiseksi sekä kohdissa 17 ja 18 tarkoitettujen oikeusvarmuutta ja vakuuden arvostusta koskevien yleisten periaatteiden noudattamisen varmistamiseksi laitosten asetuksen (EU) N:o 575/2013 181 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaisesti määrittämien oikeusvarmuutta ja vakuuden arvostusta koskevien sisäisten vaatimusten on oltava täysin yhdenmukaisia seuraavien saman asetuksen kolmannen osan II osaston 4 luvun 3 jakson vaatimusten kanssa:

• (a) Rahoitusvakuuksien osalta niiden on oltava yhdenmukaisia saman asetuksen 207 artiklan 3 kohdan ja 207 artiklan 4 kohdan d alakohdan kanssa.
• (b) Kiinteistövakuuksien ja, kun leasing-omaisuuserä on kiinteistö, vakuudellisiksi katsottavien leasing-vastuiden osalta niiden on oltava yhdenmukaisia kyseisen asetuksen 208 artiklan 2 ja 3 kohdan kanssa.

Kiinteistövakuuden arvostamiseksi ja sen arvon uudelleen arvioimiseksi saman asetuksen 208 artiklan 3 kohdan b alakohdassa eriteltyjen ehtojen mukaisesti laitosten on varmistettava seuraavat seikat:

• (i) Riippumaton arvioija arvostaa kiinteistövakuuden markkina-arvoon tai sitä alhaisempaan arvoon. Niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat säätäneet säädösperusteisesti tiukoista kiinteistön kiinnitysluottoarvon arviointiperusteista, riippumaton arvioija voi arvostaa kiinteistön sen kiinnitysluottoarvoon tai sitä alhaisempaan arvoon. Laitosten on vaadittava, että riippumaton arvioija ei ota spekulatiivisia tekijöitä huomioon kiinnitysluottoarvon arvioinnissa.
• (ii) Riippumaton arvioija dokumentoi markkina-arvon tai kiinnitysluottoarvon avoimesti ja selkeästi.
• (iii) Vakuuden arvo on markkina-arvo tai kiinnitysluottoarvo tarvittaessa vähennettynä siten, että se perustuu seurannan tulokseen ja että siinä otetaan huomioon kaikki omaisuutta koskevat aiemmat vaateet.
• (iv) Riippumattomalla arvioijalla on oltava arvon arvioimisen edellyttämä ammattitaito ja kokemus ja hänen on oltava riippumaton suhteessa luottopäätösprosessiin. Jos laitoksen työntekijä täyttää kaikki edellä mainitut ehdot, työntekijä voidaan katsoa riippumattomaksi arvioijaksi.
• (c) Saamisten osalta niiden on oltava yhdenmukaisia saman asetuksen 209 artiklan 2 kohdan kanssa. Saamisten arvon tulee olla niiden rahallinen määrä.
• (d) Muiden reaalivakuuksien ja, kun leasing-omaisuuserä on muu kuin kiinteistö, vakuudellisiksi katsottavien leasing-vastuiden osalta niiden on oltava yhdenmukaisia saman asetuksen 210 artiklan a ja g alakohdan kanssa. Vakuuden arvostamiseksi ja uudelleenarvostamiseksi saman asetuksen 210 artiklan g alakohdan mukaisesti laitosten on arvostettava reaalivakuus sen markkina-arvoon, jonka on oltava arvioitu arvo, jolla vakuus arviointipäivänä vaihtaisi omistajaa liiketoimeen halukkaiden ja toisistaan riippumattomien myyjän ja ostajan välillä.
• (e) Muun vastikkeellisen luottosuojan osalta niiden on oltava yhdenmukaisia saman asetuksen 212 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 2 kohdan f alakohdan kanssa.

Laitosten on hankittava oikeudellinen lausunto, jolla vahvistetaan vakuusjärjestelyn oikeudellinen pätevyys ja täytäntöönpanokelpoisuus kaikilla asian kannalta merkityksellisillä oikeudenkäyttöalueilla kohdan 17 soveltamista varten. Oikeudellinen lausunto

• (a) on annettava vähintään jokaisesta vakuusjärjestelyn tyypistä ja
• (b) on annettava kirjallisessa muodossa oikeudellisen neuvonantajan laatimana. Jos oikeudellinen neuvonantaja on laitoksen työntekijä, oikeudellisen neuvonantajan on oltava riippumaton suhteessa luottopäätösprosessiin, jonka elimet ovat vastuussa vastuiden alullepanosta tai uusimisesta

Edellä olevaa kohtaa 20 soveltaessaan laitokset voivat käyttää yhtä oikeudellista lausuntoa useista vakuusjärjestelyistä, kun kyse on samasta sovellettavasta laista. Laitosten on hankittava toinen oikeudellinen lausunto kaikista vakuusjärjestelyn ehtojen huomattavista vaihteluista, jotka voisivat vaikuttaa tietyn vakuusjärjestelyn oikeudelliseen pätevyyteen ja täytäntöönpanokelpoisuuteen. Vakuusjärjestelyn ehtojen huomattavaksi vaihteluksi on aina katsottava vähintään muutokset vakuusjärjestelyihin sovellettavassa oikeudellisessa kehyksessä sekä vakuusjärjestelyn soveltaminen toisiin vastuutyyppeihin tai vastapuoliin, jotka on luokiteltu toisiin vastuuryhmiin tai toisiin vastapuolityyppeihin eli luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin.

Edellä olevaa kohtaa 20 soveltaessaan laitokset voivat käyttää yhtä oikeudellista lausuntoa, joka koskee useita oikeudenkäyttöalueita. Erityisesti silloin, jos kansainvälisiä määräyksiä on kansainvälisen oikeuden muodossa tai muuna kansainvälisenä sopimuksena, oikeudellinen lausunto voi käsittää jotkin tai kaikki oikeudenkäyttöalueet, joilla kyseiset määräykset on hyväksytty. Tässä tapauksessa oikeudellisessa lausunnossa on ainakin

• (a) otettava huomioon, varmistetaanko määräyksillä vakuuden oikeudellinen pätevyys ja täytäntöönpanokelpoisuus kaikilla oikeudenkäyttöalueilla, joilla määräyksiä sovelletaan
• (b) eriteltävä selkeästi kaikki oikeudenkäyttöalueet, joilla määräyksiä sovelletaan
• (c) eriteltävä selkeästi kaikki vakuuden muodot, joihin määräyksiä sovelletaan.

Laitosten on varmistettava, että ne saavat kohdan 20 mukaisesti oikeudellisen lausunnon tai oikeudelliset lausunnot, jossa tai joissa vahvistetaan, että vakuusjärjestely, jonka nojalla muu reaalivakuus annetaan, on oikeudellisesti pätevä ja täytäntöönpanokelpoinen ainakin seuraavilla oikeudenkäyttöalueilla:

• (a) oikeudenkäyttöalue, jonka lakia sovelletaan vakuusjärjestelyyn
• (b) jos vakuustyypistä on julkinen rekisteri, oikeudenkäyttöalue, jolla vakuus rekisteröidään; muussa tapauksessa oikeudenkäyttöalue, johon vakuuden omistaja on sijoittautunut tai jossa tällä on asuinpaikka, jos vakuuden omistaja on luonnollinen henkilö
• (c) jos kyseessä olevan vakuuden osalta katsotaan merkitykselliseksi, oikeudenkäyttöalueet, joihin laitos ja vastapuoli ovat sijoittautuneet; joka tapauksessa, jos vastapuoli on luonnollinen henkilö, hänen asuinpaikkansa oikeudenkäyttöalue
• (d) oikeudenkäyttöalue, jossa vakuus todennäköisimmin realisoitaisiin, jos se olisi tarpeen
• (e) mikä tahansa muu oikeudenkäyttöalue, jos se katsotaan merkitykselliseksi kyseisen vakuuden kannalta.