5.1 Activities requiring the application for an authorisation

Direktiivin 2013/36/EU mukaisesti talletusten ja rahoitusvakauden suojaaminen edellyttää, että luottolaitostoiminnan harjoittamiseen tarvitaan toimivaltaisen viranomaisen ennakolta myöntämä toimilupa, joka voidaan myöntää vain toimilupaa hakevan luottolaitoksen toimittaman hakemuksen myönteisen arvioinnin perusteella.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida, että hakija täyttää kaikki vakavaraisuusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan a alakohdassa esitetyn luottolaitoksen määritelmän osatekijät eli se on ”yritys, joka liiketoimintanaan vastaanottaa yleisöltä talletuksia tai muita takaisinmaksettavia varoja ja myöntää luottoja omaan lukuunsa”. Niiden olisi erityisesti arvioitava, että toimilupaa hakeva luottolaitos harjoittaa sekä ”talletusten tai muiden takaisinmaksettavien varojen vastaanottoa” että ”luottojen myöntämistä omaan lukuun”.

Tämä ei vaikuta luottolaitoksen mahdollisuuteen harjoittaa vakavaraisuusdirektiivin liitteessä I esitettyjä toimia kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Toimivaltaisten viranomaisten liiketoimintasuunnitelmasta tekemässä arvioinnissa olisi siksi käsiteltävä kaikkea liiketoimintaa, jonka toimilupaa hakeva luottolaitos mainitsee toimintaohjelmassaan. Tämä tarkoittaa myös muuta toimintaa kuin talletusten tai muiden takaisinmaksettavien varojen vastaanottoa ja luottojen myöntämistä omaan lukuun, riippumatta siitä, onko toiminta mainittu vakavaraisuusdirektiivin liitteessä I, tai kansallisessa lainsäädännössä. Toimivaltaisten viranomaisten olisi tutkittava hakijan suunniteltujen toimien ja sisäisen organisaation välinen johdonmukaisuus ja vastaavuus sekä se, ettei ole tekijöitä, jotka voisivat estää niiden valvontatoimien tehokkaan suorittamisen. Näiden linjausten mukaisesti toimivaltaisten viranomaisten olisi selvennettävä, että kun toimilupaa hakeva luottolaitos saa toimiluvan, luottolaitoksen koko liiketoiminta tarkastetaan kokonaisvaltaisesti yksinomaan, jotta voidaan määrittää kaikkien kyseisten toimien vaikutus vakavaraisuussääntelyyn ja luottolaitoksen valvontaan kokonaisuudessaan.

Jos toimivaltaiset viranomaiset arvioivat, että toimilupaa hakevan luottolaitoksen liiketoimintamalli ei täytä kaikkia vakavaraisuusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan a alakohdassa esitetyn luottolaitoksen määritelmän osatekijöitä, niiden on evättävä toimilupa.

Koska vakavaraisuusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan a alakohdassa esitetyn luottolaitoksen määritelmän osatekijöistä ei ole yhteistä EU:n käsitettä, näissä ohjeissa toimivaltaisille viranomaisille esitetään tällaisten osatekijöiden ydinnäkökohdat sekä näkökohtia, joihin toimivaltaisten viranomaisten olisi kiinnitettävä erityistä huomiota hakemusta arvioidessaan.

Arvioidessaan, noudatetaanko ilmaisua ”yritys, joka liiketoimintanaan”, toimivaltaisten viranomaisten olisi arvioitava, että sekä ”talletusten tai muiden takaisinmaksettavien varojen vastaanottoa” että ”luottojen myöntämistä omaan lukuun” harjoitetaan säännöllisesti ja järjestelmällisesti.

Talletusten suojelun yleisen periaatteen mukaisesti toimivaltaisten viranomaisten olisi arvioidessaan, noudatetaanko ilmaisua ”vastaanottaa yleisöltä talletuksia tai muita takaisinmaksettavia varoja”, varmistettava muun muassa, että toimilupaa hakevan luottolaitoksen liiketoimintamalli (ja siten sen rahoitusrakenne) kattaa kyseisten talletusten ja muiden takaisinmaksettavien varojen vastaanoton ja/tai hallussapidon, kunnes ne on maksettu kokonaan takaisin. Maksaminen kokonaan takaisin tarkoittaa pääomaa ja mahdollisia kertyneitä korkoja.

Arvioidessaan, noudatetaanko ilmaisua ”talletukset”, toimivaltaisten viranomaisten olisi kiinnitettävä huomionsa vähintään sen varmistamiseen, että ne ovat

• a. hyödykkeeseen sitomattoman rahan määrä missä tahansa muodossa (kuten kolikot, setelit, tiliraha jne.)
• b. pyynnöstä tai sopimuksen mukaisena ajankohtana korkoineen ja palkkioineen tai ilman niitä takaisinmaksettavia
• c. kolmansilta osapuolilta (oikeushenkilöiltä tai luonnollisilta henkilöiltä) saatuja
• d. liiketoimintana harjoitetun toiminnan aikana saatuja.

Toimivaltaisten viranomaisten olisi myös pantava merkille, että talletukset voivat olla useissa muodoissa. Ne voivat olla siirrettäviä tai muita talletuksia, muun muassa säästötalletuksia, määräaikaistalletuksia tai vaihdantakelvottomia talletustodistuksia.

Toimivaltaisten viranomaisten olisi myös varmistettava muun muassa, että poissulkeminen talletusten vakuusjärjestelmistä annetun direktiivin 2014/49/EU 5 artiklan 1 kohdassa esitetystä suojakelpoisen talletuksen käsitteestä ja talletusten suojajärjestelmän takaisinmaksuvelvoitteesta ei vaikuta ”talletusten” käsitteeseen luottolaitoksen toimiluvan myöntämisessä.

Arvioidessaan, noudatetaanko erityisilmaisua ”muut takaisinmaksettavat varat”, toimivaltaisten viranomaisten olisi viitattava ”rahoitusvälineisiin, joiden luonteeseen kuuluu erottamattomasti takaisinmaksua koskeva velvoite” sekä ”sellaisiin rahoitusvälineisiin, joiden luonteeseen ei kuulu erottamattomasti se, että ne maksetaan takaisin, mutta joiden osalta sovitaan maksetun määrän takaisinmaksusta”⁷ . Niiden olisi myös otettava huomioon, että kyseisen käsitteen pitäisi sisältää joukkovelkakirjat ja muut vastaavat arvopaperit, kuten vaihdantakelpoiset talletustodistukset (ei nimelliset), mikäli luottolaitos laskee niitä jatkuvasti liikkeeseen⁸ .

⁷ Unionin tuomioistuin, 12.2.1999, C-366/97, Romanelli .

⁸ Vakavaraisuusdirektiivin johdanto-osan 14 kappaleessa todetaan, että ”[y]hteensovittamistoimia olisi sen vuoksi sovellettava mahdollisimman laajalla alalla, joka käsittää kaikki laitokset, joiden toimintaan kuuluu vastaanottaa yleisöltä takaisin maksettavia varoja joko talletuksina tai muussa muodossa, kuten laskemalla jatkuvasti liikkeeseen joukkovelkakirjalainoja tai muita vastaavia arvopapereita [...]”(kursiivi lisätty).

Arvioidessaan, otetaanko talletukset tai muut takaisinmaksettavat varat ”yleisöltä”, toimivaltaisten viranomaisten olisi keskityttävä erityisesti siihen, saadaanko ”talletukset ja muut takaisinmaksettavat varat” liiketoimintana muilta oikeushenkilöiltä tai luonnollisilta henkilöiltä kuin luottolaitokselta.

Arvioidessaan, noudatetaanko ilmaisua ”myöntää luottoja”, toimivaltaisten viranomaisten olisi keskityttävä erityisesti siihen, tekeekö toimilupaa hakeva luottolaitos sopimuksia rahamäärän antamisesta määritettyyn tai määrittämättömään tarkoitukseen sovittavaksi ajaksi ja maksettavaksi takaisin sovittujen ehtojen mukaisesti, tavallisesti korvausta vastaan. Toimivaltaisten viranomaisten olisi ilmaisun ”omaan lukuunsa” osalta arvioitava erityisesti, aikooko toimilupaa hakeva luottolaitos toimia myönnetyn rahoituksen velkojana.

Luottolaitosta koskevan toimiluvan myöntämistä koskevan arvioinnin osana toimivaltaisten viranomaisten olisi myös pohdittava, edellyttävätkö toimilupaa hakevan luottolaitoksen taustatilanne ja nykyiset olosuhteet luottolaitoksen toimiluvan myöntämistä. Niiden olisi arvioitava luottolaitoksen toimiluvan asianmukaisuutta ja tarpeellisuutta ja otettava siinä huomioon liiketoiminta, jota toimilupaa hakeva luottolaitos aikoo harjoittaa.

Jos hakemuksen mukana toimitetuista tiedoista ei käy täysin selväksi, että liiketoiminnan harjoittaminen luottolaitoksena on toimilupaa hakevan luottolaitoksen todellinen liiketoiminta-aikomus, toimivaltaisten viranomaisten olisi tarkasteltava hakemusta tarkemmin. Tämä koskee erityisesti tapausta, jossa ne havaitsevat, että luottolaitoksen määritelmän yksittäisiä osatekijöitä noudatetaan rajallisesti tai muodollisesti.

Tällaisissa tilanteissa toimivaltaisten viranomaisten olisi tutkittava toimilupaa hakevan luottolaitoksen mahdollisia muita liiketoimintamotiiveja, jotka tukevat hakemuksen tekemistä. Niitä voivat olla edut, joita luottolaitoksen asemasta saadaan maineen, maksu- ja selvitysjärjestelmien saatavuuden ja halvemman rahoituksen kannalta. Toimivaltaisten viranomaisten olisi muun muassa tähdennettävä erityisesti suunniteltujen toimien riskitasoa ja liiketoimintamallin kannattavuutta ja otettava myös huomioon muun muassa mahdolliset kielteiset vaikutukset talletusten suojajärjestelmiin sekä keskuspankkeihin talletettujen vakuuksien määrä ja laatu.