2.2 Pisteytys SREP:ssä

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi määrittää riskiä ja elinkelpoisuutta osoittavat pistemäärät tehdäkseen yhteenvedon eri riskiluokkien ja -osatekijöiden arvioinnin tuloksista SREP-järjestelmässä.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi käyttää yksittäisten riskiluokkien ja SREP-osatekijöiden arvioinnissa asteikkoa 1 (alhainen riski), 2 (keskimääräinen/alhainen riski), 3 (keskimääräinen/korkea riski) ja 4 (korkea riski) kuvaamaan valvontaan perustuvaa arviota, joka on tehty osatekijäkohtaisissa osastoissa esitettyjen pistetaulukkojen perusteella. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi käyttää näissä taulukoissa esitettyjä näkökohtia ohjenuorana valvonta-arvion muodostamisessa (ts. sijoituspalveluyrityksen ei tarvitse täyttää kaikkia pistemäärään 1 liittyviä näkökohtia, jotta sille voitaisiin antaa pistemääräksi 1) ja/tai kehitettävä niitä tai lisättävä uusia näkökohtia. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi antaa pistemäärä 4 kuvaamaan huonointa mahdollista arviota (ts. vaikka sijoituspalveluyrityksen tilanne on heikompi kuin pistemäärää 4 koskevissa näkökohdissa kuvattu tilanne, yritykselle olisi silti annettava pistemäärä 4).

Ohjeita noudattaessaan toimivaltaiset viranomaiset voivat ottaa käyttöön yksityiskohtaisemman pisteytyksen sisäisiä tarkoituksiaan, kuten resurssisuunnittelua, varten, edellyttäen että ne noudattavat näissä ohjeissa esitettyä pisteytyksen kokonaisjärjestelmää.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi varmistaa, että kaikkia pisteytyksiä tarkistetaan säännöllisesti, vähintään 2.4 jaksossa määritetyin väliajoin, ja viipymättä merkittävien uusien havaintojen tai kehityksen perusteella.

2.2.1 Riskien pistemäärät

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi määrittää yksittäisten pääomaa koskevien riskien riskipistemäärät 6 osastossa määritettyjen kriteerien mukaan ja maksuvalmiutta ja rahoitusta koskevat riskipistemäärät 8 osastossa määritettyjen kriteerien mukaan. Nämä pistemäärät kuvaavat sitä todennäköisyyttä, että riskillä tulee olemaan merkittävää vaikutusta sijoituspalveluyrityksen vakavaraisuuteen, kun otetaan huomioon kyseistä vaikutusta vähentävien riskinvalvontajärjestelyjen laatu (eli jäännösriski) mutta huomioimatta sijoituspalveluyrityksen kyky lieventää riskiä saatavilla olevien pääoma- tai likviditeettiresurssien avulla.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi määrittää riskipisteet lähinnä riskiä arvioimalla mutta myös tarkastelemalla riskinhallintaan ja valvontajärjestelyihin liittyviä näkökohtia, etenkin sitä, että

11 hallinnan ja valvontajärjestelyjen riittävyys voi vähentää tai joissakin tapauksissa lisätä merkittävän vakavaraisuusvaikutuksen riskiä (ts. kutakin riskiä arvioitaessa voidaan sen tasoa korostaa tai arvioida alemmaksi riippuenhallinnan ja valvontajärjestelyjen riittävyydestä).

Näitä ohjeita toteuttaessaan toimivaltaiset viranomaiset voivat arvioida kunkin riskin tasoa sekä riskinhallinnan ja -valvonnan laatua erikseen (väli- ja nettopisteytyksen perusteella) tai yhdessä (ainoastaan nettoriskipisteet). Toimivaltaiset viranomaiset voivat myös ottaa käyttöön koontimenetelmiä, joissa yksittäiset riskit yhdistetään pääomaa ja likviditeettiä sekä rahoitusta koskeviin pisteisiin.

2.2.2 Elinkelpoisuuden pistemäärät

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi määrittää erikseen pistemäärät, jotka kuvaavat sijoituspalveluyrityksen elinkelpoisuuteen kohdistuvan riskin kokonaistasoa neljän SREP-osatekijän arvioinnista saatujen tulosten perusteella:

• a. liiketoimintamalli ja -strategia 4 osastossa määritettyjen kriteereiden mukaisesti
• b. sisäinen hallinto ja yrityksen laajuiset valvontajärjestelyt 5 osastossa määritettyjen kriteereiden mukaisesti
• c. pääoman riittävyys 7 osastossa määritettyjen kriteereiden mukaisesti
• d. maksuvalmiuden riittävyys 9 osastossa määritettyjen kriteereiden mukaisesti.

Pääoman ja maksuvalmiuden riittävyyden osalta nämä pisteet edustavat valvojan näkemystä sijoituspalveluyrityksen pääoman ja maksuvalmiusjärjestelyjen kyvystä lieventää/kattaa pääomaan ja maksuvalmiuteen kohdistuvia yksittäisiä riskejä, kuten 6 ja 8 osastossa esitetään.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi myös määrittää SREP-kokonaispistemäärä 10 osastossa määritettyjen kriteerien mukaisesti. Pistemäärä pitäisi määrittää valvojan arvion perusteella, ja sen pitäisi perustua sijoituspalveluyrityksen yleistä elinkelpoisuutta koskevaan valvontaan perustuvaan arvioon.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi varmistaa, että liiketoimintamallin, sisäisen hallinnon ja yrityksen laajuisten valvontajärjestelyjen sekä pääoman riittävyyden ja maksuvalmiuden riittävyyden pisteytyksellä ja SREP-kokonaispistemäärällä saavutetaan seuraavat tavoitteet:

• a. ilmaistaan sen todennäköisyys, että huolenaiheiden käsittelemiseksi voi olla tarpeen toteuttaa valvontatoimenpiteitä 10 osaston kriteerien mukaisesti
• b. käynnistetään päätöksenteko siitä, sovelletaanko tarvittaessa varhaisen puuttumisen toimenpiteitä EPV:n varhaisen puuttumisen toimenpiteiden käytön käynnistäviä tekijöitä koskevien ohjeiden mukaisesti, ja
• c. edistetään valvontaresurssien priorisointia ja suunnittelua sekä painopisteiden asettamista.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi varmistaa, että vakavaraisuuden arviointiprosessin osatekijöihin liittyvien uhkien kokonaiskuvan perusteella annettu SREP-kokonaispistemäärä

12 antaa viitteitä sijoituspalveluyrityksen yleisestä elinkelpoisuudesta, mukaan lukien se, onko sijoituspalveluyritys lähellä kaatumista tai todennäköisesti kaatuvan.

Kun vakavaraisuuden kokonaisarvioinnin tulos viittaa siihen, että sijoituspalveluyrityksen voidaan katsoa olevan ”lähellä kaatumista tai todennäköisesti kaatuvan”, toimivaltaisten viranomaisten tulisi antaa pistemääräksi ”F” ja noudatettava soveltuvin osin prosessia, jossa osallisiksi otetaan direktiivin 2014/59/EU 32 artiklassa tarkoitetut kriisinratkaisuviranomaiset.