4.5 Nykyisen liiketoimintamallin analyysi

Ymmärtääkseen niitä tapoja ja menetelmiä, joita sijoituspalveluyritys käyttää toiminnassaan ja tuottaakseen voittoa, toimivaltaisten viranomaisten tulisi tehdä määrällisiä ja laadullisia analyyseja.

4.5.1 Määrällinen analyysi

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi analysoida sijoituspalveluyrityksen nykyisen liiketoimintamallin keskeisiä määrällisiä ominaispiirteitä sekä pysyvien ominaisuuksien että trendien näkökulmasta, jotta voidaan ymmärtää sen taloudellista menestymistä ja sitä, missä määrin menestys johtuu vastaavia sijoituspalveluyrityksiä suuremmasta tai pienemmästä riskinottohalusta.

Seikkoja, joita toimivaltaiset viranomaiset voivat analysoida, ovat muun muassa seuraavat:

• a. Voitto ja tappio: Toimivaltaiset viranomaiset voivat arvioida sijoituspalveluyrityksen varsinaista kannattavuutta (poikkeuksellisten ja kertaluonteisten erien jälkeen), tulovirtojen jakaumaa, kustannusjakaumaa, omaisuuserien arvon alentumista koskevia säännöksiä ja keskeisiä tunnuslukuja (mukaan lukien kustannusten ja tulojen nettovoittomarginaali, nettokassavirta).
• b. Tase: Toimivaltaiset viranomaiset voivat arvioida varojen ja vastuiden yhdistelmää (pääomarakennetta), rahoitusrakennetta, muutosta omissa varoissa ja omia varoja koskevissa vaatimuksissa sekä keskeisiä tunnuslukuja (mukaan lukien oman pääoman tuotto, CET1 ja rahoitusvaje).
• c. Keskittymät: Toimivaltaiset viranomaiset voivat arvioida tuloslaskelmassa ja taseessa havaittavia keskittymiä, jotka liittyvät asiakkaisiin, toimialoihin ja maantieteellisiin sijaintipaikkoihin.
• d. Riskinottohalu: Toimivaltaiset viranomaiset voivat arvioida limiittejä, jotka sijoituspalveluyritys on ottanut (etenkin kaupankäyntilimiittejä), ja sitä, miten sijoituspalveluyritys noudattaa limiittejä, jotta voitaisiin ymmärtää riskejä, joita sijoituspalveluyritys on valmis ottamaan parantaakseen tulostaan.

4.5.2 Laadullinen analyysi

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi analysoida sijoituspalveluyrityksen nykyisen liiketoimintamallin laadullisia ominaispiirteitä, jotta voitaisiin ymmärtää sen menestyksen taustalla olevat tekijät ja keskeiset riippuvuudet.

Seikkoja, joita toimivaltaiset viranomaiset voivat analysoida, ovat muun muassa seuraavat:

• a. Keskeiset ulkoiset riippuvuudet: Toimivaltaiset viranomaiset voivat määrittää tärkeimmät ulkoiset tekijät, jotka vaikuttavat liiketoimintamallin menestymiseen. Näihin voivat kuulua kolmannet palveluntarjoajat, välittäjät ja erityiset sääntelytekijät.

24

• b. Keskeiset sisäiset riippuvuudet: Toimivaltaiset viranomaiset voivat määrittää tärkeimmät sisäiset tekijät, jotka vaikuttavat liiketoimintamallin menestymiseen. Näihin voivat kuulua IT-alustojen laatu, operatiivinen toimintakyky, resurssivalmiudet ja jopa avainhenkilöt.
• c. Franchising: Toimivaltaiset viranomaiset voivat määrittää asiakas-, toimittaja- ja yhteistyökumppanisuhteiden vahvuuden. Tähän voi kuulua sijoituspalveluyrityksen tukeutuminen maineeseensa, sivuliikkeiden tehokkuus, asiakasuskollisuus ja kumppanuuksien tehokkuus.
• d. Kilpailuedun alueet: Toimivaltaiset viranomaiset voivat myös määrittää alat, joilla sijoituspalveluyrityksellä on kilpailuetu samanlaisiin sijoituspalveluyrityksiin nähden. Näihin voi kuulua mikä tahansa edellä kuvatuista, kuten sijoituspalveluyrityksen IT-alustojen laatu, tai muita tekijöitä, kuten sijoituspalveluyrityksen maailmanlaajuinen verkosto, liiketoiminnan laajuus tai tuotetarjonta.
• e. Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskit: Toimivaltaisten viranomaisten tulisi ottaa analyysissa huomioon kaikki viitteet siihen, että liiketoimintamalli ja toiminta lisäävät rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskejä, muun muassa käteistapahtumat tai oikeushenkilöiden sijoittautuminen direktiivin (EU) 2015/849 9 artiklassa määriteltyihin suuririskisiin kolmansiin maihin tai oikeushenkilöiden käyttö niissä. Jos tällaisia viitteitä on, niitä tulisi täydentää tarpeen mukaan määrällisellä analyysilla, jossa keskitytään erityisesti kyseisissä suuririskisissä kolmansissa maissa toteutetuista operaatioista peräisin olevien tulojen ja tuottojen olennaisuuteen ja vastuiden keskittymiseen asiakkaille, joiden osalta sijoituspalveluyritys soveltaa direktiivin (EU) 2015/849 II luvun 3 jaksossa esitettyä tehostettua asiakkaan tuntemisvelvollisuutta.