4.6 Rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskin seuranta

Laitosten tulisi toteuttaa vankat sisäiset mittausjärjestelmät (IMS:t), jotka kartoittavat kaikki ne rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskin komponentit ja lähteet, jotka ovat olennaisia laitoksen liiketoimintamallin kannalta.

Laitosten tulisi seurata rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskille altistumista eri rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskin mittauksiin kohdistuvien mahdollisten muutosten osalta. Laitosten tulisi käyttää eri menettelytapojen täydentäviä piirteitä kartoittaakseen rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskin monimutkaisen luonteen lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Laitosten tulisi erityisesti mitata ja valvoa (i) tärkeimpien mallinnusoletusten kokonaisvaikutusta eri rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskin mittauksiin ja (ii) niiden rahoitustoiminnan johdannaisten rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskiä, jos se on tarkoituksenmukaisesta liiketoimintamallin kannalta.

4.6.2 Rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskin seurantamenetelmät

Laitosten tulisi kehittää ja käyttää omia oletuksiaan ja laskentamenetelmiään rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskin arvioimiseksi. Valitun mittausmenetelmän olisi oltava asianmukainen itse pankin monimuotoisuuden kannalta.

Laitoksen tulisi ymmärtää kunkin käytetyn kvantitatiivisen työkalun ja mallin rajoitukset täydellisesti, ja nämä rajoitukset tulisi huomioida rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskin hallintaprosessissa. Arvioidessaan rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskiä laitosten tulisi olla tietoisia riskeistä, joita saattaa ilmetä rahoitustoiminnan tapahtumien kirjanpitokäsittelyn seurauksena.

Poikkeuksellisesti kohdan 120 käytännön täytäntöönpanossa ja oikeasuhteisuuteen liittyvistä syistä laitokset voivat sisällyttää epäsystemaattisia luottomarginaalikomponentteja rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskin seurantaan, kunhan varmistetaan, että mittauksista saadaan varovaisempia tuloksia.

4.6.3 Rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskin seurantaa koskevat oletukset

Rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskiä mitatessaan laitosten tulisi ymmärtää ja dokumentoida täydellisesti tärkeimmät mallinnusta koskevat oletukset. Näiden oletusten tulisi olla liiketoimintastrategioiden mukaisia, ja niitä tulisi testata säännöllisesti.

Laitosten tulisi ottaa huomioon kirjanpitokäytäntöjen seuraukset rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskin mittaamiseen, erityisesti markkina-arvon muutokset huomioon ottavan nettokorkotulon mittauksiin.

Jos hajautusta koskevien oletusten luotettavuus ja vakaus validoidaan ja dokumentoidaan asianmukaisesti, rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskin ja rahoitustoiminnan korkoriskin välinen hajautus voi olla mahdollista. Samoilla ehdoilla hajautusta koskevat oletukset voivat olla mahdollisia rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskin ja muiden riskien välillä. Hajautusta koskevia vaikutuksia tulisi arvioida riittävän varovaisesti, jotta niiden voidaan olettaa olevan riittävän vakaita myös taloudellisissa taantumissa ja markkinaolosuhteissa, jotka ovat epäsuotuisia laitoksen liiketoiminnalle ja riskirakenteelle. Joka tapauksessa laitoksilla tulisi olla erilliset arvioinnit rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskille ja muille riskeille (myös rahoitustoiminnan korkoriskille).

Markkinatilanteet, kilpailuympäristöt ja strategiat muuttuvat ajan kuluessa, joten laitosten tulisi arvioida merkittäviä mittausoletuksia vähintään vuosittain ja useammin nopeasti muuttuvissa markkinatilanteissa.

Laitosten tulee rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskiä varten laatia varoivaisuutta noudattaen dokumentaatio, jolla tuetaan niiden käytäntöjä koskevia oletuksia ja menettelyjä, ja sisällytettävä siihen niiden jatkuva arviointiprosessi. Laitosten olisi rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskiä varten ymmärrettävä rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskeihin liittyvien valittujen investointistrategioiden vaikutukset.