4.2 Rajoittaviin toimenpiteisiin liittyvän altistuksen arviointi

Finanssilaitosten sisäisten menettelytapojen tulisi kattaa rajoittaviin toimenpiteisiin liittyvän altistuksen arviointi sen ymmärtämiseksi, missä määrin liiketoiminnan kukin osa-alue altistuu rajoittaville toimenpiteille ja on haavoittuvainen rajoittavien toimenpiteiden kiertämiselle.

Rajoittaviin toimenpiteisiin liittyvän altistuksen arvioinnin avulla finanssilaitosten tulisi voida tunnistaa ja arvioida:

• a. mitä rajoittavien toimenpiteiden järjestelmiä sovelletaan niiden toiminnassa
• b. rajoittavien toimenpiteiden toteuttamatta jättämisen todennäköisyys
• c. rajoittavien toimenpiteiden kiertämisen todennäköisyys
• d. rajoittavien toimenpiteiden mahdollisten rikkomisten vaikutus ja
• e. seuraavat riskitekijät
• a) maantieteellinen riski, johon kuuluu:
• i. finanssilaitoksen liiketoiminnan harjoittamispaikka, eli lainkäyttöalueet ja alueet, joille finanssilaitos on sijoittautunut tai joilla se harjoittaa toimintaa
• ii. missä määrin nämä lainkäyttöalueet ja toiminta-alueet ovat alttiita rajoittaville toimenpiteille tai niiden tiedetään olevan rajoittavien toimenpiteiden kiertämiseen käytettyjä alueita
• iii. transaktioiden alkuperä ja kohde.
• b) asiakkaisiin liittyvä riski, johon kuuluu
• i. asiakkaiden ja soveltuvin osin niiden tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien sekä määräysvaltaa käyttävien osakkeenomistajien yhteydet maihin, joihin kohdistuu rajoittavia toimenpiteitä kyseisen maan tilanteen vuoksi tai joiden tiedetään olevan rajoittavien toimenpiteiden kiertämiseen käytettyjä maita
• ii. asiakkaiden lukumäärä, asiakastyypit ja asiakasrakenteiden monimutkaisuus, kuten tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan tunnistamiseen liittyvät ongelmat
• iii. sen asiakaskunnan toiminta ja toiminnan monitahoisuus, mukaan lukien mahdolliset yhteydet toimialoihin tai sektoreihin, joihin voi kohdistua taloudellisia tai muita rajoittavia toimenpiteitä, sekä transaktioiden tiheys ja tyypit.
• c) tuotteisiin ja palveluiin liittyvä riski, johon kuuluvat
• i. finanssilaitoksen tuotteiden ja palvelujen luonne
• ii. se, missä määrin näiden tuotteiden ja palvelujen tarjoaminen altistaa finanssilaitoksen rajoittavien toimenpiteiden rikkomisen ja rajoittavien toimenpiteiden kiertämisen riskeille.
• d) jakelukanaviin liittyvä riski, kuten se, aiheuttaako välittäjien, asiamiesten, kolmansien osapuolten, kirjeenvaihtajapankkisuhteiden tai muiden jakelukanavien käyttö haavoittuvuuksia, muun muassa:
• i. rajoittamalla finanssilaitoksen mahdollisuuksia tunnistaa osapuolet
• ii. tekemällä finanssilaitoksen riippuvaiseksi kolmansien osapuolten seulontaprosesseista
• iii. lisäämällä finanssilaitoksen altistumista maantieteelliselle riskille, koska jakelukanavaosapuoli toimii tai sijaitsee maissa, joihin kohdistuu rajoittavia toimenpiteitä maan tilanteen vuoksi, tai maissa, joita tiedetään olevan rajoittavien toimenpiteiden kiertämiseen käytettyjä maita.

Edellä 22 kohdassa tarkoitetun arvioinnin tulisi perustua riittävän erilaisiin tietolähteisiin, joihin kuuluvat vähintään seuraavat:

• a. osana finanssilaitoksen asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden soveltamista direktiivin (EU) 2015/849 13 artiklan säännösten mukaisesti saadut tiedot
• b. kansainvälisiltä elimiltä, hallituksilta, kansallisilta toimivaltaisilta viranomaisilta, muun muassa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan estämisestä vastaavilta valvojilta, rahanpesun selvittelykeskuksilta ja lainvalvontaviranomaisilta saadut tiedot, kuten ajantasaiset kuvaukset rajoittavien toimenpiteiden kiertämistavoista
• c. uskottavista ja luotettavista julkisista lähteistä saadut tiedot, kuten hyvämaineisten sanomalehtien julkaisemat artikkelit ja muista luotettavista tiedotusvälineistä saadut tiedot
• d. uskottavilta ja luotettavilta kaupallisilta organisaatioilta saadut tiedot, kuten riskiraportit
• e. jos saatavilla, analyysi aiemmista rajoittaviin toimenpiteisiin liittyvistä hälytyksistä, jotka koskevat oikeita ja vääriä positiivisia osumia sellaisten tilanteiden tunnistamiseksi, joissa oikeat positiiviset osumat ovat todennäköisimpiä.

Finanssilaitosten tulisi rajoittaville toimenpiteille altistumista arvioidessaan harkittava, voisiko asiakastietokannan ja aiempien transaktiotietojen taannehtiva seulonta olla hyödyllistä ja oikeasuhteista. Näin voi olla tapauksissa, joissa finanssilaitos on havainnut tai sillä on perusteltua syytä epäillä, että sen aiempi seulontajärjestelmä on ollut riittämätön tai tehoton.

Finanssilaitosten tulisi varmistaa, että niiden rajoittavien toimenpiteiden altistuksen arviointi on ajantasainen ja tarkoituksenmukainen. Tämän varmistamiseksi finanssilaitosten tulisi tarkastella arviointia vähintään kerran vuodessa ja tarvittaessa päivitettävä sitä. Lisäksi finanssilaitosten on tarvittaessa tarkistettava arviointia rajoittaville toimenpiteille altistumisesta seuraavissa tilanteissa:

• a. uusien rajoittavien toimenpiteiden käyttöönotto ja merkittävät muutokset voimassa oleviin rajoittaviin toimenpiteisiin
• b. ennen uusien tuotteiden tarjoamista, uusien tuotteiden jakelukanavien tarjoamista, uusien asiakasryhmien palvelemista ja uusille maantieteellisille alueille laajentumista
• c. merkittävät muutokset laitoksen liiketoiminnassa, asiakaspohjassa, organisaatiorakenteessa tai liiketoimintamallissa
• d. rajoittavien toimenpiteiden täytäntöönpanon laiminlyönnin ja rajoittavien toimenpiteiden kiertämisen havaitseminen, joka paljastaa rajoittavien toimenpiteiden altistuksen arvioinnin puutteellisuuden
• e. finanssilaitoksen tai sisäisten toimintaperiaatteiden, menettelytapojen ja valvontatoimenpiteiden valvonnasta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen havaitsemat puutteet rajoittaville toimenpiteille altistumisen arvioinnissa unionin ja kansallisten rajoittavien toimenpiteiden täytäntöönpanon varmistamiseksi.

Finanssilaitosten tulisi dokumentoida rajoittaville toimenpiteille altistumisen arvioinnin tekemiseen ja tarkistamiseen käyttämänsä menetelmät sekä arvioinnin tulokset ja annettava ne pyynnöstä toimivaltaisen viranomaisen käyttöön.

Jos finanssilaitos on konsernin emoyritys, konsernin ylimmän hallintoelimen tulisi varmistaa, että ryhmän tytäryritykset suorittavat oman rajoittaville toimenpiteille altistumisen arviointinsa koordinoidusti ja yhteiseen menetelmään perustuen ja ottaen samalla huomioon omat erityispiirteensä.