4.2 ESG-riskien tunnistaminen ja mittaaminen

Osana ESG-riskien tunnistamista ja mittaamista koskevia vähimmäisvaatimuksia laitosten sisäisiin menettelyihin tulisi sisältyä työkaluja ja menetelmiä, joilla voidaan arvioida ESG-riskien aiheuttajia ja sitä, miten ne välittyvät eri vakavaraisuusriskien luokkiin, sekä taloudellisten riskien mittareita siitä, mikä on vaikutus laitoksen vastuisiin, myös tulevaisuuteen suuntautuvasta näkökulmasta.

ESG-riskien asianmukaisen tunnistamisen ja hallinnan varmistamiseksi laitosten tulisi ottaa huomioon näiden riskien mahdolliset vaikutukset lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Laitosten käyttämien tietopisteiden, kvantifiointityökalujen, -menetelmien ja - indikaattoreiden tarkkuuden ja täsmällisyyden tasossa tulisi ottaa huomioon niiden olennaisuuden arviointi sekä niiden koko ja monimutkaisuus. Yleisesti ottaen tasojen tulisi olla korkeampia lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. Pitkiä aikavälejä tulisi tarkastella ainakin laadullisesta näkökulmasta, ja niillä tulisi tukea strategisia arviointeja ja päätöksentekoa.

Ympäristöriskien osalta laitosten tulisi sisäisten menettelyjen ja menetelmien avulla voida

• a. kvantifioida ilmastoon liittyviä riskejä esimerkiksi arvioimalla ilmastoon liittyvistä tekijöistä johtuvien taloudellisten vaikutusten toteutumisen todennäköisyyttä ja suuruutta
• b. ymmärtää asianmukaisesti taloudelliset riskit, joita voi aiheutua muuntyyppisistä ympäristöriskeistä, kuten luonnon tilan huonontumisesta, muun muassa biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen häviämisestä, tai toiminnan ristiriidasta luonnon suojelemiseen, ennallistamiseen ja/tai luontoon kohdistuvien kielteisten vaikutusten vähentämiseen tähtäävien toimien kanssa
• c. laatia keskeiset riski-indikaattorit, jotka koskevat ainakin lyhyttä ja keskipitkää aikaväliä sekä vastuiden ja salkkujen laajuutta ja jotka määritellään olennaisuuden arvioinnin tulosten mukaisesti.

Niiden ESG-riskien osalta, joista ei aluksi ole saatavilla määrällisiä tietoja, laitosten sisäisissä menettelyissä tulisi määrätä menetelmistä, joissa arvioidaan aluksi laadullisesti näiden riskien mahdolliset vaikutukset laitoksen toimintaan ja laitoksen taloudelliset riskit sekä kehitetään asteittain kehittyneempiä laadullisia ja määrällisiä toimenpiteitä. Laitosten tulisi kehittää toimintatapojaan asteittain sääntelyn, tieteen, tietojen saatavuuden ja menetelmien kehittymisen mukaisesti.

ESG-riskien eri luokkien välisen vuorovaikutuksen osalta laitosten sisäisillä menettelyillä tulisi varmistaa, että kunkin riskiluokan arvioinnissa otetaan ensin huomioon sen erityispiirteet ennen kuin näiden riskien mittauksessa otetaan huomioon mahdolliset keskinäiset yhteydet ja keskinäiset riippuvuussuhteet.

4.2.2. Tietojen käsittely

Laitosten sisäisissä menettelyissä tulisi voida ottaa käyttöön luotettavia tiedonhallintajärjestelmiä, joiden avulla voidaan tunnistaa, kerätä, jäsentää ja analysoida tietoja, joita tarvitaan ESG-riskien arvioinnin, hallinnan ja seurannan tueksi. Tällaiset järjestelmät tulisi ottaa käyttöön koko laitoksessa osana yleistä tiedonhallinta- ja tietotekniikkainfrastruktuuria. Laitosten tulisi tarkastella käytäntöjään määräajoin varmistaakseen, että ne pysyvät ajan tasalla julkisen sektorin (esim. sääntelyaloitteista johtuva tietojen saatavuuden lisääntyminen) ja markkinoiden kehityksen kanssa. Laitoksilla tulisi myös olla käytössään järjestelyt tietojen laadun arvioimiseksi ja parantamiseksi.

Laitosten sisäisillä menettelyillä tulisi varmistaa, että laitokset keräävät ja käyttävät tietoja, joita ne tarvitsevat arvioidakseen, hallitakseen ja seuratakseen nykyisiä ja tulevia ESG-riskejä, joille ne saattavat altistua vastapuoltensa kautta. Tätä varten asiakas- ja omaisuuseräkohtaiset tiedot pyritään keräämään riittävän yksityiskohtaisella tasolla.

Laitosten sisäisten menettelyjen tulisi perustua sekä sisäisesti että ulkoisesti saatavilla oleviin ESG-tietoihin. Tämä voidaan varmistaa muun muassa arvioimalla ja hyödyntämällä säännöllisesti laitosten vastapuolten julkistamia kestävyystietoja, joita ovat erityisesti direktiivin 2013/34/EU nojalla laadittujen eurooppalaisten kestävyysraportointistandardien mukaisesti julkistetut tiedot tai pk-yritysten apupaketista annetun tiedonannon COM(2023)535⁹ nojalla laaditun listaamattomien pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) vapaaehtoisen raportointistandardin mukaisesti julkistetut tiedot.

⁹ COM (2023) 535 – Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Pk-yritysten apupaketti.

Laitosten tulisi arvioida, mitkä muut tietolähteet tukisivat tehokkaasti ESG-riskien arviointia, hallintaa ja seurantaa. Niitä voivat olla esimerkiksi tiedot, jotka on saatu tekemällä yhteistyötä asiakkaiden ja vastapuolten kanssa osana uusia ja olemassa olevia liikesuhteita, tai kolmansien osapuolten tiedot. Kun laitokset käyttävät kolmansien osapuolten palveluja saadakseen käyttöönsä ESG-tietoja, laitosten tulisi varmistaa, että niillä on riittävä käsitys tietojen tarjoajien käyttämistä lähteistä, tiedoista ja menetelmistä, myös niiden mahdollisista rajoituksista.

Jos tietojen laatu tai saatavuus ei aluksi riitä täyttämään riskienhallintatarpeita, laitosten tulisi arvioida nämä puutteet ja niiden mahdolliset vaikutukset. Laitosten tulisi tehdä korjaustoimia ja dokumentoida ne, muun muassa käyttämällä estimaatteja tai korvaavia indikaattoreita, esimerkiksi alakohtaisen ja/tai aluetason ominaispiirteiden perusteella. Mahdollisuuksien mukaan ne voivat myös tehdä mukautuksia vastapuolikohtaisten näkökohtien huomioon ottamiseksi. Laitosten tulisi pyrkiä vähentämään estimaattien ja korvaavien indikaattorien käyttöä ajan mittaan, kun ESG-tietojen saatavuus ja laatu paranevat.

Vastapuolina olevien direktiivin 2013/34/EU 3 artiklan 4 kohdassa määriteltyjen suurten yritysten osalta laitosten tulisi tarvittaessa harkita seuraavien tietopisteiden keräämistä tai hankkimista:

• a. ympäristöriskien osalta:
• i. keskeisten omaisuuserien (esim. tuotantopaikkojen) maantieteellinen sijainti ja altistuminen ympäristövaaroille (esim. lämpötilaan, tuulivoimaan, veteen sekä maamassoihin ja maaperään liittyvät uhkat) asianmukaista fyysisten riskien analyysiä varten tarvittavalla tarkkuustasolla ja vakuutusten saatavuus
• ii. nykyiset ja, jos ne ovat saatavilla, tavoitellut scope 1-, scope 2- ja scope 3 - kasvihuonekaasupäästöt absoluuttisena arvona ja tarvittaessa intensiteettinä
• iii. riippuvuus fossiilisista polttoaineista joko taloudellisten tuotantopanosten tai tulopohjan kannalta
• iv. energian ja veden kysyntä ja/tai kulutus joko taloudellisten tuotantopanosten tai tulopohjan kannalta
• v. kiinteistöllä suojattujen vastuiden energiatehokkuustaso ja vastapuolen velanhoitokyky
• vi. ympäristöriskien ja -mahdollisuuksien tämänhetkiset ja ennakoidut taloudelliset vaikutukset vastapuolen taloudelliseen asemaan, taloudelliseen tulokseen ja rahavirtoihin
• vii. siirtymään liittyvät strategiset suunnitelmat, myös direktiivin (EU) 2022/2464 19 a tai 29 a artiklan mukaisesti julkistettu ilmastonmuutoksen hillintää koskeva siirtymäsuunnitelma, jos ne ovat saatavilla
• b. ESG-riskien osalta:
• i. yhdenmukaisuus monikansallisia yrityksiä koskevien OECD:n toimintaohjeiden, yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n ohjaavien periaatteiden ja Kansainvälisen työjärjestön työelämän perusperiaatteita ja -oikeuksia koskevan julistuksen kanssa
• ii. kielteiset olennaiset vaikutukset omiin työntekijöihin, arvoketjun työntekijöihin, vaikutuksen kohteena oleviin yhteisöihin ja kuluttajiin/loppukäyttäjiin, myös tiedot due diligence -toimista tai -prosesseista, joilla tällaiset vaikutukset voidaan välttää ja korjata.

Kun kyse on vastuista, jotka liittyvät muun tyyppisiin vastapuoliin kuin suuriin yrityksiin, laitosten tulisi

• a. määrittää ESG-riskien tunnistamiseen, mittaamiseen ja hallintaan tarvittavat tietopisteet ja ottaa siinä huomioon tämän arvioinnin tueksi 28 kohdassa esitetty luettelo
• b. käyttää tarvittaessa tietopuutteiden korjaamiseksi asiantuntija-arviota, laadullisia tietoja, salkkutason arviointeja ja korvaavia indikaattoreita 27 kohdan mukaisesti.

4.2.3. ESG-riskien tunnistamiseen ja mittaamiseen käytettävien vertailumenetelmien pääpiirteet

Laitosten sisäisissä menettelyissä tulisi voida yhdistää eri riskinarviointimenetelmiä, muun muassa vastuuperusteisia, alakohtaisia, salkkuperusteisia ja skenaarioperusteisia menetelmiä, kuten 31–42 kohdassa esitetään. Menetelmien yhdistelmä tulisi koota niin, että laitokset pystyvät arvioimaan kattavasti ESG-riskejä kaikilla merkityksellisillä aikaväleillä. Laitosten tulisi erityisesti käyttää ainakin vastuuperusteisia menetelmiä saadakseen lyhyen aikavälin käsityksen siitä, miten ESG-riskit vaikuttavat niiden vastapuolten riskiprofiiliin ja kannattavuuteen. Niiden tulisi käyttää alakohtaisia, salkkuperusteisia ja skenaarioperusteisia menetelmiä tukemaan keskipitkän aikavälin suunnitteluprosessia sekä riskirajojen ja riskinottohalun määrittelyä, jotta laitosta voidaan ohjata kohti sen strategisten tavoitteiden saavuttamista. Skenaarioperusteisilla menetelmillä niiden tulisi puolestaan arvioida alttiuttaan ESG-riskeille eri aikaväleillä, myös pitkillä aikaväleillä.

• a. Vastuuperusteiset menetelmät

Vastuuperusteisella tasolla laitoksilla tulisi olla luotonantoa ja -valvontaa koskevien EPV:n ohjeiden 126 ja 146 kohdan säännösten mukaisesti käytössä sisäisiä menettelyjä, joilla arvioidaan vastapuolten toiminnan ja keskeisten omaisuuserien altistumista ESG-tekijöille, erityisesti ympäristötekijöille ja ilmastonmuutoksen vaikutuksille, sekä riskien lieventämistoimien asianmukaisuutta. Tätä varten laitosten tulisi varmistaa, että ESG-tekijät, erityisesti ympäristötekijät, otetaan asianmukaisesti huomioon niiden sisäisissä riskiluokitusmenettelyissä, ne otetaan huomioon luotonottajan maksukyvyttömyysriskin kokonaisarvioinnissa ja, jos se on niiden olennaisuuden vuoksi perusteltua, sisällytetään riski-indikaattoreihin, sisäisiin luottopisteytysmalleihin tai luottoluokitusmalleihin sekä vakuuksien arvostukseen.

Ympäristöriskien vastuutason arviointia varten laitosten sisäisten menettelyjen tulisi sisältää joukko riskitekijöitä ja -perusteita, jotka koskevat sekä fyysisen riskin että siirtymäriskin aiheuttajia. Suurten laitosten osalta tämä sisältää soveltuvin osin ainakin seuraavat:

• a) ympäristövaaroja koskeva haavoittuvuuden aste ottaen huomioon vastapuolten ja takaajien tärkeimpien omaisuuserien tai vastuiden vakuutena olevien fyysisten vakuuksien maantieteellinen sijainti, kun otetaan huomioon sekä taseessa olevat että taseen ulkopuoliset vastuut
• b) siirtymäriskejä koskeva haavoittuvuuden aste ottaen huomioon asiaankuuluva tekninen kehitys, vastapuolen toimialaan vaikuttavien sovellettavien tai tulevien ympäristömääräysten vaikutus, vastapuolen nykyiset ja mahdolliset tavoitellut kasvihuonekaasupäästöt absoluuttisena arvona ja tarvittaessa intensiteetin arvona, muuttuvien markkinamieltymysten vaikutus ja energiatehokkuuden taso asuin- tai liikekiinteistöillä suojattujen vastuiden osalta sekä vastapuolten velanhoitokyky
• c) vastapuolen liiketoimintamallin ja/tai toimitusketjun altistuminen kriittisille häiriöille, jotka johtuvat ympäristötekijöistä, kuten biologisen monimuotoisuuden vähenemisen, vesistressin tai saastumisen vaikutuksista
• d) vastapuolen altistuminen maine- ja riita-asiariskeille ottaen huomioon päätökseen saatetut, vireillä olevat tai uhkaavat ympäristöasioihin liittyvät riita-asiat
• e) vastuun tai omaisuuserän (suunniteltu) maturiteetti tai tuottokäyrä
• f) riskiä lieventävät tekijät, kuten yksityinen tai julkinen vakuutusturva, joka perustuu esimerkiksi sovellettaviin kansallisiin katastrofiohjelmiin tai vastaaviin järjestelmiin, ja vastapuolen kyky varmistaa siirtymäriskien ja fyysisten riskien kestokyky, myös tulevaisuuteen suuntautuvan siirtymäsuunnittelun avulla.

Jos tiettyjen perusteiden arvioimiseksi tarvittavia tietoja, kuten pienempiä yritysvastapuolia koskevia tietoja, ei ole vielä saatavilla, laitosten tulisi noudattaa 26, 27 ja 29 kohdassa esitettyjä ohjeita.

Kun arvioidaan yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyviä riskejä vastuutasolla, laitosten tulisi toteuttaa due diligence -prosesseja, jotta ne voivat arvioida taloudellisia vaikutuksia, jotka johtuvat yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvistä tekijöistä, ja sitä, miten haavoittuva vastapuolten liiketoimintamalli on yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyville tekijöille. Siinä tulisi ottaa huomioon yritysvastapuolten noudattamat yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvät standardit, kuten 28 b kohdan i alakohdassa mainitut standardit, vastapuolen altistuminen yhteiskuntaan tai hyvään hallintotapaan liittyvistä kysymyksistä johtuvalle riita-asiariskille sekä sovellettava lainsäädäntö lainkäyttöalueella, jolla vastapuoli toimii.

• b. Alakohtaiset ja salkkuperusteiset menetelmät sekä salkun yhdenmukaisuutta koskevat menetelmät

Laitosten sisäisissä menettelyissä tulisi käyttää alakohtaisia ja salkkuperusteisia menetelmiä, erityisesti lämpökarttoja, joissa näytetään talouden yksittäisten toimialojen (tai osa-alueiden) ESG-riskit kaaviossa tai skaalausjärjestelmässä korostettuina, kuten luotonantoa ja -valvontaa koskevien EPV:n ohjeiden 127 ja 149 kohdassa todetaan. Laitosten menetelmillä tulisi voida kartoittaa niiden salkut ESG-riskien aiheuttajien mukaan ja tunnistaa mahdollinen keskittyminen yhteen tai useampaan ESG-riskin tyyppiin.

Suurten laitosten tulisi kehittää muiden kuin ilmastoon liittyvien ESG-tekijöiden osalta

• a) menetelmiä sellaisten alojen tunnistamiseksi, jotka ovat erittäin riippuvaisia ekosysteemipalveluista tai joilla on merkittävä vaikutus niihin, ja työkaluja, joilla mitataan luonnon tilan heikkenemisen taloudellisia vaikutuksia, sekä toimien, joilla pyritään suojelemaan, ennallistamaan luontoa ja/tai vähentämään luontoon kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia, taloudellisia vaikutuksia
• b) toimintatapoja, joilla mitataan niiden salkkujen myönteisiä tai haitallisia vaikutuksia YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen ja arvioidaan mahdollisia niihin liittyviä taloudellisia riskejä.

Ilmastoon liittyvien riskien osalta laitosten sisäisissä menettelyissä tulisi voida käyttää ainakin yhtä salkun yhdenmukaisuutta koskevaa menetelmää, jolla arvioidaan alakohtaisesti, missä määrin laitoksen salkut ovat ilmastoon liittyvien kehityspolkujen ja/tai vertailuskenaarioiden mukaisia. Laitosten tulisi myös harkita yhdenmukaisuuden arviointia vastapuolitasolla esimerkiksi vertaamalla tietyn vastapuolen kasvihuonekaasupäästöjen intensiteettiä sovellettavaan alakohtaiseen vertailuarvoon.

Laitosten tulisi 37 kohdan soveltamiseksi käyttää skenaarioita, jotka ovat tieteellisesti perusteltuja, merkityksellisiä niiden vastuiden taloudellisen toiminnan alojen ja maantieteellisen sijainnin kannalta, ajan tasalla ja peräisin kansallisilta, EU:n tai kansainvälisiltä järjestöiltä, kuten kansallisilta ympäristövirastoilta, Euroopan komission yhteiseltä tutkimuskeskukselta, Kansainväliseltä energiajärjestöltä, rahoitusjärjestelmän viherryttämistä käsittelevältä järjestöltä tai Kansainväliseltä ilmastonmuutospaneelilta. Alakohtaisten hiilidioksidipäästöjen vähentämispolkujen tulisi olla johdonmukaisia sovellettavan poliittisen tavoitteen kanssa, kuten EU:n tavoitteen kanssa, joka koskee kasvihuonekaasujen nettopäästöjen nollatason saavuttamista vuoteen 2050 mennessä ja päästöjen vähentämistä 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasosta, tai soveltuvin osin minkä tahansa kansallisen tavoitteen kanssa.

Edellä olevan 37 kohdan soveltamiseksi laitosten tulisi määrittää salkkujen yhdenmukaisuusarviointien asianmukainen laajuus ja käytettävien menetelmien kehitysaste salkkujensa ominaisuuksien, olennaisuuden arvioinnin tulosten sekä oman kokonsa ja monimutkaisuutensa perusteella. Suurten laitosten, joilla on unionissa säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteena olevia arvopapereita, tulisi ottaa huomioon komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2022/2453¹⁰ liitteessä I olevaan lomakkeeseen 3 sisältyvä toimialojen luettelo. Pienet ja rakenteeltaan yksinkertaiset laitokset ja muut kuin suuret laitokset voivat käyttää salkkujensa vastuista edustavia otoksia salkkujen yhdenmukaisuuden arvioimiseksi.

¹⁰ Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2022/2453, annettu 30 päivänä marraskuuta 2022, täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2021/637 säädettyjen teknisten täytäntöönpanostandardien muuttamisesta ESG-riskejä koskevien tietojen julkistamisen osalta (EUVL L 324,19.12.2022, s.1).

Laitosten tulisi perustella ja dokumentoida menetelmiensä valinta, myös skenaarion (skenaarioiden) ja perusvuoden valinta, toimialojen valinta sekä pienten ja rakenteeltaan yksinkertaisten laitosten ja muiden kuin suurten laitosten osalta vastuita edustavan otoksen määrittäminen ja kaikki merkittävät ajan mittaan tapahtuvat menetelmiä koskevat muutokset. Jos yhdenmukaisuuden mittaamiseen tarvittavia tietoja puuttuu, laitosten tulisi noudattaa 26, 27 ja 29 kohdassa esitettyjä vaiheita.

Laitosten tulisi ottaa huomioon ilmastosalkkujen yhdenmukaisuutta koskevista menetelmistä saadut tiedot, jotta ne voivat

• a. arvioida ja seurata ilmastoon liittyviä siirtymäriskejä, jotka johtuvat siitä, että vastapuolet ja/tai salkut ovat ristiriidassa sellaisten EU:n, jäsenvaltioiden tai kolmansien maiden sääntelytavoitteiden ja -polkujen kanssa, jotka ovat sovellettavien ilmastotavoitteiden mukaisia, sekä mahdollisia niihin liittyviä taloudellisia riskejä
• b. pohjata päätöksentekoprosessinsa niiden riskinottohalun, liiketoimintastrategian ja siirtymäsuunnittelun laatimiseen ja täytäntöönpanoon, myös tiettyjen vastapuolten kanssa tehtävän yhteistyön etusijalle asettamisen osalta.
• c. Skenaarioperusteiset menetelmät

Vastuuperusteisten, alakohtaisten, salkkuperusteisten ja salkun yhdenmukaisuutta koskevien menetelmien lisäksi laitosten sisäisissä menettelyissä tulisi käyttää skenaarioperusteisia analyyseja, jotta voidaan testata niiden kykyä sietää ESG-riskejä eri skenaarioissa, alkaen ilmastoon liittyvistä riskeistä¹¹ .

¹¹ Direktiivin 2013/36/EU 87 a artiklan 5 kohtaan sisältyvän toimeksiannon d alakohtaa käsitellään laatimalla täydentävät EPV:n ohjeet skenaarioanalyysistä, jolla testataan laitosten kestokykyä ESG-tekijöiden suhteen.