Tavoitteet

Vaikka nämä yhteiset ohjeet eivät kata kaikkea stressitestausta finanssialalla, toimivaltaisten viranomaisten tulisi mahdollisuuksien mukaan koordinoida toimiaan yleensä finanssialalla, jotta varmistetaan ESG-riskien arvioinnissa yhdenmukainen lähestymistapa ja helpotetaan tarvittaessa tietojen jakamista. Pankki-, vakuutus- ja arvopaperimarkkinoiden sääntelyviranomaisten olisi tehtävä yhteistyötä, jotta voidaan tunnistaa ja mallintaa siirtokanavia (esimerkiksi vakuutuksen rooli pankkilainojen vakuuksissa), yhdenmukaistaa skenaarion oletuksia ja ehkäistä sääntelyn katvealueita.

Toimivaltaisten viranomaisten olisi varmistettava mahdollisuuksien mukaan, että ESG-stressitesteissä otetaan huomioon finanssialojen väliset keskinäiset yhteydet ja heijastusvaikutukset. Niiden olisi pohdittava, miten ESG-riskit voivat levitä rahoitusjärjestelmässä, mikä lisää haavoittuvuutta pankki- ja vakuutustoiminnassa, varainhoidossa ja muilla rahoituksen aloilla.

Määrittäessään periaatteita ja menetelmällisiä näkökohtia toimivaltaisten viranomaisten olisi päätettävä stressitestin sopivimmasta rakenteesta ja ominaisuuksista sen aiottujen tavoitteiden perusteella.

Soveltamisala

Toimivaltaisten viranomaisten olisi määriteltävä selkeästi kattavuus, mitä tulee salkkuihin, aloihin, maantieteellisiin alueisiin ja toimintoihin, jotta varmistetaan tasapainoinen ja käytännöllinen lähestymistapa, jossa otetaan huomioon käytettävissä olevien menetelmien ja tietojen kypsyys.

Rajat ylittävien finanssiryhmittymien osalta toimivaltaisten viranomaisten olisi varmistettava, että kaikki asiaankuuluvat yhteisöt otetaan mukaan arviointiin.

Tavoitteen ja aikavälin perusteella toimivaltaisten viranomaisten tulisi varmistaa, että tasapaino kvantitatiivisten ja kvalitatiivisten tietojen välillä on arvioinnin tavoitteen kannalta riittävä⁶ .

Aikahorisontti

⁶ Ottaen huomioon skenaarioiden kalibrointiin ja mallintamiseen liittyvät oletukset, yleisenä periaatteena voidaan pitää, että mitä pidempi aikajänne on, sitä enemmän kasvaa luottamus kvalitatiivisiin tietoihin kvantitatiivisten tietojen sijaan (esim. pitkällä aikavälillä pääoman ja vakavaraisuuden uudelleenlaskennan ei odoteta olevan tarkka).

Aikahorisontin valinta tulisi sovittaa yhteen tavoitteen kanssa.

• ▪ Arvioitaessa talouden kykyä kestää epäsuotuisia mutta mahdollisia häiriöitä olisi käytettävä lyhyen aikavälin (esim. enintään viiden vuoden) aikahorisonttia perinteisten stressitestauskäytäntöjen mukaisesti.
• ▪ Finanssialan yhteisöjen liiketoimintamallin ja -strategian kestokyvyn arvioinneissa olisi sovellettava pidemmän aikavälin aikahorisonttia (vähintään 10 vuotta liiketoiminnan mukaan ja finanssiyhteisöjen pitkän aikavälin sitoumusten mukaisesti).

Skenaarioiden suunnittelu

Toimivaltaisten viranomaisten olisi määritettävä ja valittava stressitestien skenaariot testien tavoitteiden perusteella. Niiden olisi harkittava uusimpaan tieteelliseen tietämykseen perustuvien skenaarioiden käyttöä, joita laajasti tunnustetut kansainväliset tai alueelliset organisaatiot ovat kehittäneet⁷ . Niitä kannustetaan myös hyödyntämään alakohtaisia ja alueellisia kehityskulkuja, jotta finanssiyhteisöille voidaan tarjota asianmukainen jaottelu makrotaloudellisista muuttujista säilyttäen samalla skenaarioiden yleisen sisäisen johdonmukaisuuden.

⁷ Esimerkiksi ilmastoriskien osalta hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC), rahoitusjärjestelmän viherryttämistä käsittelevä verkosto (NGFS), kansainvälinen energiajärjestö (IEA), Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelma (UNEP), Euroopan komission yhteinen tutkimuskeskus (EU JRC) tai kansallinen hallinto tai muut kuin valtiolliset elimet.

Toimivaltaisten viranomaisten olisi mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon monitahoisten riskien eli useiden samanaikaisten tai peräkkäisten häiriöiden aiheuttamat lisävaikutukset (riippumatta siitä, liittyvätkö ne ESG-riskeihin tai laajempiin makrotalouden sokkeihin). Lisäksi, ja jos tarpeen, niiden tulisi arvioida toisen kierroksen vaikutuksia, jotka ovat ESG-tekijöiden aiheuttamia alkuperäisiä häiriöitä seuraavia välillisiä ja vahvistuneita seurauksia, joko sisällyttämällä ne suoraan skenaarioihin tai täydentävänä analyysinä.

Jotta olennaiset ESG-riskit voitaisiin sisällyttää lyhyen aikavälin stressitesteihin, toimivaltaisten viranomaisten olisi mahdollisuuksien mukaan ja tarvittaessa hyödynnettävä perinteisissä stressitesteissä käytettyä skenaariosuunnittelua mukauttamalla sitä ottamalla huomioon ESG-tekijöihin liittyvät siirtokanavat, ja sisällyttämällä siihen uusia muuttujia, jotka ovat merkityksellisiä ESG-riskien kannalta.

Kun toimivaltaiset viranomaiset suorittavat pidemmän aikavälin ESG-stressitestejä, niiden olisi otettava huomioon useita erilaisia skenaarioita, jotka kattavat laajan kirjon mahdollisia tulevaisuuden näkymiä ja vakavuusasteita (esim. kriittiset pisteet). Viiteskenaario voi perustua finanssiyhteisön omaan keskiskenaarioon, jota voidaan käyttää vertailukohtana testattaessa vaihtoehtoisten, olennaisesti erilaisten kehityspolkujen vaikutuksia strategian ja liiketoimintamallin häiriönsietokykyyn (esim. riskikorjattujen kannattavuusarvioiden avulla).