Periaatteet ja metodologiset näkökohdat

Lähestymistavan monimutkaisuudesta riippuen skenaariot voivat olla yksinkertaisia kerronnallisia tai yksityiskohtaisempia kvantitatiivisia ennusteita.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää soveltaa samoja skenaarioita kaikkiin finanssialan yhteisöihin vertailukelpoisuuden vuoksi tai räätälöidä skenaarioita tietyille finanssialan yhteisöjen luokille niiden riskiprofiilien ja liiketoimintamallien perusteella.

Lähestymistavat ylhäältä alaspäin ja alhaalta ylöspäin

Toimivaltaisten viranomaisten olisi arvioitava hyötyjä ylhäältä alaspäin ja alhaalta ylöspäin suuntautuvissa lähestymistavoissa ja valittava sopivin menetelmä, joka perustuu erityistavoitteisiin, finanssialan yhteisöjen kypsyyteen ESG-stressitestissä ja arvioinnin piiriin kuuluvien vastuiden luonteeseen, ottaen huomioon seuraavat näkökohdat:

• ▪ ylhäältä alas suuntautuva lähestymistapa, jossa toimivaltaiset viranomaiset laskevat stressitestien skenaarioiden vaikutukset keskitetysti, varmistaa tietynlaisen finanssialan yhteisöjen vertailukelpoisuuden ja antaa toimivaltaisille viranomaisille paremmat mahdollisuudet valvoa prosessia ja menetelmää, mikä vähentää toimialalle aiheutuvaa rasitetta.
• ▪ alhaalta ylös suuntautuva lähestymistapa, jossa finanssialan yhteisöt laskevat itse stressitestiskenaarioiden vaikutuksen, on tarkempi ja mahdollistaa joillekin salkuille, vastapuolille ja vastuille ominaisten tekijöiden huomioon ottamisen. Lisäksi se edistää laajempaa osallistumista stressitestausprosessiin ja auttaa tehostamaan finanssialan yhteisöjen valmiuksien kehittämistä.

Käyttäessään alhaalta ylös suuntautuvaa lähestymistapaa toimivaltaisten viranomaisten olisi laadittava selkeät menetelmäkehykset, jotka varmistavat johdonmukaisuuden ja tasapuoliset toimintaedellytykset finanssiyhteisöille. Tähän sisältyvät myös suhteellisuusnäkökohdat, jotka koskevat odotuksia niiden vaikutuksen laskemisen kehittyneisyydestä.

Harkittavissa on myös hybridimalli, jossa hyödynnetään molempien menetelmien vahvuuksia. Toimivaltaiset viranomaiset voivat tietojen saatavuuden ja mallin omistajuuden perusteella päättää asianmukaisesta lähestymistavasta ottaen huomioon, että tietyt salkut tai toiminnot, kuten vakuutusriski, saattavat edellyttää yksityiskohtaisempia tietoja ja mallintamista kuin ylhäältä alaspäin suuntautuvassa lähestymistavassa on mahdollista.

Tarkkuuden taso

Päättäessään tietojen tarkkuudesta toimivaltaisten viranomaisten olisi löydettävä sopiva tasapaino yksinkertaisuuden ja täsmällisyyden välillä ottaen huomioon tietojen saatavuuden, laadun ja menetelmien kypsyyden. Tarkempia tietoja saatetaan tarvita esimerkiksi siihen, että otetaan asianmukaisesti huomioon siirtymäriskin tai fyysisten riskien alueelliset tai paikalliset toiminnalliset tai yhteisötason vaikutukset.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi ottaa huomioon tarkkuuden osalta vähintään seuraavat seikat:

• a. Salkun taso: erittely omaisuusluokittain (esim. yrityslainat, kiinnitysluotot, valtiovastuut, osakkeet ja yritysten joukkolainat).
• b. Toimialakohtainen taso: luokittelu toimialan mukaan (esim. paljon hiilidioksidipäästöjä aiheuttavat teollisuudenalat, energia-, kiinteistö- ja maatalousala). Tietyillä aloilla tarkastelu voi olla tarkempaa (esim. sähköön liittyvä toimiala, läpimurtoteknologian vaikutuspiiriin kuuluva ala, fossiilisiin polttoaineisiin perustuvat toimialat). Kiinteistöalalla voidaan tutkia eroa liikekiinteistöjen ja asuinkiinteistöjen vastuiden välillä.
• c. Maantieteellinen taso: erottelu alueittain (esim. NUTS-luokituksen taso 3), jotta voidaan arvioida altistumista sijaintikohtaisille ESG-riskeille, etenkin fyysisille riskeille.
• d. Vastapuolen taso: tarkkuus yksittäisen velallisen tai velallisryhmien mukaan, kun keskittymäriskit ovat merkittäviä.
• e. Riskiluokka: fyysisten riskien (välittömät ja pitkäaikaiset ilmastouhat), siirtymäriskien (politiikan, teknologian ja markkinoiden muutokset) ja muiden ympäristöön, yhteiskuntaan ja hallintotapaan liittyvien tekijöiden (esim. biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen, saastuminen sekä sosiaaliset ja hallintotapaan liittyvät riskit) tunnistaminen erikseen.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi päättää tietojen asianmukaisesta tarkkuuden tasosta omaisuuserän/salkun tyypin ja toimen tavoitteen mukaan. Esimerkiksi valtiovastuiden osalta maakohtainen taso voisi olla riittävä. Sen sijaan laina- tai vakuutussalkkujen fyysisen riskin arvioimiseksi olisi tutkittava vähintään alueellista tarkkuutta geopaikannustietoihin asti.

Rahastojen analysoinnissa toimivaltaiset viranomaiset voivat, jos se on mahdollista ja sovellettavan alakohtaisen sääntelyn mukaista, tarkastella rahastojen varoja läpikatsomisperiaatteen mukaisesti.

Taseoletukset

ESG-stressitesteissä toimivaltaisten viranomaisten olisi aluksi käytettävä staattisen taseen lähestymistapaa, jota käytetään yleisesti perinteisissä stressitesteissä. Ne voivat kuitenkin ottaa huomioon finanssialan yhteisöjen siirtymäsuunnitelman rakenteelliset vaikutukset, mikäli se on mahdollista ja sovellettavissa, riippuen aikajänteestä.

Keskipitkän ja pitkän aikavälin toimissa voitaisiin soveltaa dynaamista tasemenetelmää (rajoitteineen tai ilman) todenmukaisuuden varmistamiseksi. Siinä voitaisiin keskittyä tärkeimpiin tase-eriin ja ottaa huomioon muutokset salkun koostumuksessa (muuttuvat vastuut, varojen uudelleen kohdentaminen ja riskejä lieventävät toimet ESG-häiriöihin vastaamiseksi).

Kun otetaan huomioon siirtymäväyliin, politiikan kehitykseen ja markkinareaktioihin liittyvät epävarmuustekijät, toimivaltaisten viranomaisten olisi harkittava, että finanssialan yhteisöjä vaaditaan perustelemaan suunnitellut vastauksensa ja varmistamaan, että taseen mukautukset – kuten salkun uudelleenkohdentaminen, muutokset luotonanto- tai vakuutuspolitiikassa tai muutokset rahoitusrakenteissa – ovat realistisia ja yhdenmukaisia niiden julkistettujen siirtymästrategioiden kanssa.

Finanssialan yhteisöjen johdon toimia olisi arvioitava niiden toteutettavuuden, oikea-aikaisuuden ja mahdollisten tahattomien seurausten perusteella välttäen tukeutumasta liikaa optimistisiin oletuksiin. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi varmistaa, että dynaamisen taseen lähestymistapa, johon liittyy rajoitteita, parantaa ESG-stressitestien todenmukaista ja tulevaisuuteen suuntautuvaa luonnetta ottamalla käyttöön uskottavia suunnitelmia ja tarvittavia johtamistoimia samalla ylläpitäen vähimmäistason toimenpiteitä liiallisen joustavuuden välttämiseksi oletuksissa ja parantaen stressitestien tulosten vertailtavuutta.

Esimerkki finanssialan yhteisöistä

Toimivaltaisten viranomaisten olisi määriteltävä asianmukainen otos finanssialan yhteisöistä, jotka osallistuvat ESG-stressitesteihin ja/tai ESG-skenaarioanalyyseihin, ja varmistettava riittävä alakohtainen/markkinoiden kattavuus ottaen huomioon määritetyt tavoitteet ja temaattisten arviointien yhteydessä arvioinnin painopiste. Stressitestin rakennetta olisi tarvittaessa mukautettava finanssialan yhteisöjen eri luokkien ominaispiirteiden huomioon ottamiseksi.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi myös harkita toimien toteuttamista kohdentaen ne yhteisöjen joihinkin alajoukkoihin, jotta voidaan puuttua erityisiin haavoittuvuuksiin tai kehittyviin ESG-riskien suuntauksiin.

Oikeasuhteisuus

Toimivaltaisten viranomaisten olisi sovellettava suhteellisuusperiaatteita, jotka mahdollistavat menetelmiä koskevat yksinkertaistukset suhteessa finanssialan yhteisöjen toiminnan kokoon, luonteeseen ja monimutkaisuuteen sekä riskien olennaisuuden. Suhteellisuusperiaate tulisi ulottaa raportointivaatimuksiin, skenaarioiden suunnitteluun ja mallinnukseen kohdistuviin odotuksiin, jotta varmistetaan asianmukainen tasapaino analyyttisen luotettavuuden ja käytännön toteutettavuuden välillä.

Koska ESG-stressitestien mallintamisen ja tietojen saatavuuden kehittäminen on alkuvaiheessa, toimivaltaiset viranomaiset voivat harkita, että analyysin soveltamisalaa rajoitetaan ja varmistetaan riittävä kustannus-hyötysuhde sekä toimivaltaisille viranomaisille että finanssialan yhteisöille.

Mallin rajoitukset

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi ymmärtää, että kaikilla malleilla on luontaisia rajoituksia, ja tämä koskee erityisesti kehittyviä ESG-malleja. Alhaalta ylöspäin suuntautuvassa stressitestissä näiden rajoitusten lieventämiseksi ja ESG-stressitestauksen ja resilienssianalyysin luotettavuuden ja uskottavuuden parantamiseksi tulisi käyttää täydentäviä analyyseja tulosten ristiinvalidoimiseksi ja niiden uskottavuuden varmistamiseksi, vertailuanalyysitekniikoita sekä tulosten ristiinvalidointia vaihtoehtoisilla menetelmillä.

Toimivaltaisten viranomaisten olisi varmistettava, että prosessiin osoitetaan riittävät ja asianmukaiset henkilö- ja materiaaliresurssit. Tämä käsittää sellaisen henkilöstön pysyvä tai tilapäinen osallistuminen, jolla on asiantuntemusta ESG-riskien arvioinnista, stressitestauksen menetelmistä ja finanssivalvonnasta.

Toimivaltaisilla viranomaisilla tulisi olla tiedonhallinta- ja tiedonkeruuvalmiuksia, jotka tukevat pääsyä laadukkaaseen ESG-dataan. Niiden tulisi myös kehittää ja ylläpitää IT-infrastruktuuria, joka mahdollistaa tehokkaan tiedonkeruun, sopivan skenaarion määrittämisen ja tulosten analysoinnin.

Arvioinnin aikataulut

Toimivaltaisten viranomaisten olisi asetettava asianmukaiset määräajat ESG-stressitestien ja skenaarioanalyysien suorittamiselle ja suhteutettava tarve täydellisyyteen ja täsmällisyyteen päätöksentekoprosessin vaatimuksiin. Finanssialan yhteisöille olisi annettava riittävästi aikaa asiaankuuluvien tietojen kokoamiseen ja arviointien tekemiseen, jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat tehdä kattavan arvion ja varmistaa tarkan raportoinnin.

Prosessin olisi oltava rakenteeltaan sellainen, että se helpottaa tehokasta analyysia, johdonmukaista viestintää havainnoista ja yhteensovittamista laajempaan valvontakehykseen.

Tietojen kerääminen

Ylhäältä alaspäin suuntautuvissa toimissa toimivaltaisten viranomaisten olisi mahdollisuuksien mukaan tukeuduttava lakisääteiseen raportointiin ja hyödynnettävä tarvittaessa olemassa olevia julkistamiskehyksiä ja ulkoisia resursseja. Ne voivat katsoa tilapäisen tiedonkeruun välttämättömäksi täydentäväksi tietolähteeksi. Kerätyt tiedot olisi rajoitettava analyyseissä ja validoinnissa käytettyihin tietoihin.

Jos tietoja puuttuu, toimivaltaisten viranomaisten olisi edistettävä kohtuullisten korvaavien tietojen, arvioiden ja asiantuntijalausuntojen käyttöä ja kannustettava finanssialan yhteisöjä parantamaan sisäisiä tietojärjestelmiään ajan mittaan.

Laadunarviointi

Käytössä on oltava tarkka laadunarviointimenettely, jolla varmennetaan stressitestin tulosten tarkkuus, johdonmukaisuus ja luotettavuus. Toimivaltaisten viranomaisten olisi otettava käyttöön arviointimekanismeja (esim. vertailuanalyysit tai vertaisarvioinnit) tietojen laadun, menetelmien luotettavuuden ja tarvittaessa skenaarioiden riittävyyden arvioimiseksi. Tarvittaessa kvantitatiivisia tuloksia tulisi täydentää asiantuntija-arvioilla, jotta voitaisiin lieventää mallien rajoituksia. Tehokas vuoropuhelu finanssialan yhteisöjen kanssa

Toimivaltaisten viranomaisten olisi käytävä tehokasta ja jäsenneltyä vuoropuhelua finanssialan yhteisöjen kanssa jatkuvasti stressitestauksen aikana. Tähän sisältyy selkeiden ohjeiden antaminen odotuksista, osallistumisen helpottaminen keskeisissä vaiheissa ja sen varmistaminen, että finanssialan yhteisöillä on mahdollisuus selventää menetelmällisiä näkökohtia. Säännöllinen vuorovaikutus parantaa toiminnan uskottavuutta ja finanssiyhteisöjen kykyä ESG-riskit omiin riskienhallintakehyksiinsä.

Rajatylittävä ja koko järjestelmän laajuinen koordinointi

Toimivaltaisten viranomaisten olisi tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan koordinoitava toimintaansa lainkäyttöalueilla, jotta mahdollisestaan yhdenmukainen lähestymistapa rajatylittävien finanssiryhmien ESG-stressitesteihin. Tähän sisältyy yhteistyö muiden valvontaviranomaisten kanssa menetelmien yhdenmukaistamiseksi, parhaiden käytäntöjen jakamiseksi ja sääntelyn hajanaisuuden välttämiseksi.