6.2. Luotto- ja vastapuoliriskin arviointi

Arvioidessaan luottoriskin hallintakehystä toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida, noudattaako laitos 12 kohdassa mainittuja, EPV:n verkkosivustolla erikseen julkaistuja säädöksiä.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida koko muusta rahoitustoiminnasta aiheutuvaa luottoriskiä (taseen ulkopuoliset erät mukaan lukien). Niiden tulisi myös arvioida vastapuoliriskiä ja toimitusriskiä, jotka voisivat kuulua sekä rahoitustoimintaan että kaupankäyntivarastoon. Tämän arvioinnin tekemiseksi toimivaltaisten viranomaisten tulisi tarkastella kaikkia osatekijöitä, jotka määräävät mahdolliset luottotappiot, ja erityisesti seuraavia:

• a. luottotapahtuman (ts. maksukyvyttömyys) tai muiden sellaisten toisiinsa liittyvien luottotapahtumien todennäköisyyttä, jotka koskevat lähinnä lainansaajia ja heidän kykyään maksaa takaisin asianomaiset sitoumukset
• b. luottoriskille alttiiden vastuiden kokoa
• c. luottoriskien palautusastetta siinä tapauksessa, että lainansaajat laiminlyövät maksunsa.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi ottaa huomioon mahdollisuus siihen, että nämä osatekijät voivat heikentyä ajan myötä ja huonontua odotettuihin tuloksiin verrattuna.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida ESG-riskien vaikutusta luontaiseen luottoriskiin sekä ESG-riskeihin liittyvien luottoriskien valvontajärjestelyjen riittävyyttä ja antaa siinä etusija ympäristöriskeille. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi erityisesti ottaa huomioon ympäristöön liittyvät siirtymäriskit ja fyysiset riskit, kun ne arvioivat luottokeskittymäriskiä ja kiinteistöriskiä sekä luottoriskiä tietyissä salkuissa tai vastuuryhmissä, joiden katsotaan olevan olennaisesti alttiita ympäristöriskeille.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi myös kiinnittää huomiota rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskien huomioon ottamiseen luotonmyöntämisprosessin yhteydessä, myös siihen, onko laitoksella käytössä järjestelmiä ja valvontatoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että lainojen takaisinmaksuun käytettävät varat ovat peräisin laillisista lähteistä.

6.2.2. Luontaisen luottoriskin arviointi

Merkittävien luottoriskin lähteiden tunnistaminen

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida luottoriskiä sekä nykyhetken että tulevaisuuden kannalta ja yhdistää nykyisen salkun luottoriskin analyysi laitoksen luottoriskistrategian, luottoriskinottohalun ja luottoriskirajojen arviointiin (mahdollisesti osana laajempaa strategian arviointia, joka tehdään liiketoimintamallianalyysin osana). Toimivaltaisten viranomaisten tulisi myös pohtia, miten sekä odotetut että stressitilanteessa tapahtuvat makrotaloudelliset kehityssuuntaukset voisivat vaikuttaa näihin tekijöihin.

Laitoksen luontaisen luottoriskin arvioimiseksi toimivaltaisten viranomaisten tulisi ensin selvittää sen altistuminen luottoriskille. Tätä varten ja sen varmistamiseksi, että sellaisten luottoriskien lähteet, jolle laitos on tai saattaa olla alttiina, tunnistetaan johdonmukaisesti, toimivaltaisten viranomaisten tulisi ottaa huomioon seuraavat tietolähteet:

• a. lakisääteiset raportointilomakkeet, kuten COREP ja FINREP, ottaen huomioon asiaankuuluvat sääntelyn piiriin kuuluvat vastuuryhmät, jotka perustuvat laitoksen omien varojen vaatimuksia koskevaan menetelmään (ts. standardimenetelmä tai IRB-menetelmä)
• b. muiden SREP-osatekijöiden (kuten liiketoimintamallianalyysin) arvioinnista sekä aiemmista valvontatoimista saadut havainnot
• c. laitoksen aseman vertailut muihin vastaaviin laitoksiin nähden, mikäli niitä on saatavilla. Erityisesti niiden laitosten osalta, jotka käyttävät sisäisten luottoluokitusten menetelmää, toimivaltaisten viranomaisten tulisi ottaa huomioon direktiivin 2013/36/EU 78 artiklan mukaisesti valvontaa varten toteutetun vertailun tulokset.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi keskittää arviointinsa ensisijaisesti merkittävimpiin tunnistettuihin luottoriskin lähteisiin ja arvioida niiden olennaisuutta laitokselle vakavaraisuuden kannalta. Tätä arviointia tehdessään niiden tulisi ottaa huomioon seuraavat seikat:

• a. luottoriskiä koskeva strategia ja riskinottohalu sekä asiaankuuluvat rajat
• b. kyseisen salkun vastuuarvon määrä verrattuna luottovastuiden kokonaisvastuuarvoon, mukaan lukien sen kasvu ajan mittaan
• c. kyseisen salkun luottoriskiä koskevan omien varojen vaatimuksen määrä verrattuna omien varojen kokonaisvaatimukseen, mukaan lukien sen kasvu ajan mittaan
• d. tarvittaessa luottoriskille varattu sisäinen pääoma, jonka luottolaitos on osoittanut kyseiselle salkulle, suhteessa sisäisen pääoman kokonaismäärään
• e. laitoksen taseeseen sisältyvien ja taseen ulkopuolisten luottoerien koostumus ja laatu niin terveiden (mukaan lukien lainanhoitojoustosaamiset) kuin järjestämättömien vastuiden salkussa, mukaan lukien arvonalentumisten ja luottotappioiden taso sekä niiden muutokset ajan mittaan ja luottosalkun maksukyvyttömyysasteet.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida riskin olennaisuutta suhteessa nykyiseen salkkuun sekä aiemmasta että tulevaisuuteen suuntautuvasta näkökulmasta (näiden lukujen ja ennusteiden aiemmat muutokset, mikäli saatavilla).

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi olennaisuuden arvioinnin lisätietolähteenä ottaa huomioon laitoksen käyttämät sisäiset luottoriskiparametrit, jos niitä on saatavilla ja ne ovat asianmukaisia. Tässä arvioidaan myös niiden riittävyyttä luottoriskipositioiden tarkassa kvantifioinnissa eri salkuissa ja kiinnitetään siinä erityistä huomiota laitoksen validointitoiminnon laatiman vuosikertomuksen sisältämiin tietoihin ja erityisesti toteutumatestien tuloksiin – toisin sanoen laitoksen tekemään arvioitujen parametrien ja havaittujen tulosten vertailuun. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi kiinnittää huomiota niihin salkkuihin, joissa arvioiduissa parametreissä havaittuja tuloksia on aliarvioitu.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi myös ottaa huomioon niiden stressitestien tulokset, jotka laitos on tehnyt tunnistaakseen aiemmin tunnistamatta jääneet luottoriskin lähteet, kuten ne, joita aiheutuu muutoksista luottolaadussa, luottokeskittymissä, vakuusarvossa ja luottovastuusta stressitilanteessa.

Edellisissä kohdissa tehdyn olennaisuuden arvioinnin sekä laitoksen luottoriskien ja luottosalkun koon ja monimutkaisuuden perusteella toimivaltaisten viranomaisten tulisi valita arviointia varten sopiva tarkkuustaso.

Laitoksen luotonantoon liittyvien taseeseen sisältyvien erien ja taseen ulkopuolisten erien luonne, koko ja koostumus

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida luottoriskin luonnetta (ts. lainansaajien ja vastuiden tyyppejä) ja analysoida laitoksen luottosalkun koostumusta. Tätä arviointia tehdessään toimivaltaisten viranomaisten tulisi myös tarkastella, miten luottoriskin luonne voi vaikuttaa vastuun laajuuteen (esim. luottolimiitit / lainansaajien käytettävissä olevien sitoumusten nostamattomat määrät ja valuutan nimellisarvo), kun otetaan huomioon laitoksen laillinen mahdollisuus yksipuolisesti peruuttaa tehtyjen luottojärjestelyjen nostamattomia määriä.

Arvioidessaan luottoriskin luonnetta toimivaltaisten viranomaisten tulisi tarkastella ainakin seuraavia luottoriskin alaluokkia ja tehdä yksityiskohtaisempi arviointi niistä alaluokista, joiden katsotaan olevan laitoksen kannalta merkityksellisimpiä²⁸ :

• a. luottokeskittymäriski
• b. vastapuoliriski ja selvitys- ja toimitusriski
• c. maariski
• d. arvopaperistamisesta aiheutuva luottoriski
• e. valuuttamääräiseen luotonantoon liittyvä riski
• f. kiinteistöriski
• g. kaupankäyntivaraston ulkopuolinen osakeriski
• h. laimentumisriski
• i. sääntelyn mukaan hyväksyttyjen mallien malliriski.

²⁸ Liitteessä I on esimerkinomainen erittely luottoriskin alaluokista ja lisätietoja niiden arvioinnista.

Jos erityisrahoitusvastuut katsotaan olennaisiksi, toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida kyseisten vastuiden rahoitusta erillään muusta luotonantotoiminnasta, koska erityisrahoitusvastuiden riski piilee rahoitettavan varallisuuden tai hankkeen kannattavuudessa (esim. liikekiinteistö, voimalaitos, laivasto tai hyödykkeet) eikä niinkään lainanottajassa (joka on yleensä erillisyhtiö). Tätä arviointia tehdessään toimivaltaisten viranomaisten tulisi pohtia

• a. hankkeiden kannattavuutta ja liiketoimintasuunnitelmien perustana olevien oletusten maltillisuutta (tärkeimpien asiakkaiden luottoriski mukaan lukien)
• b. sääntelymuutosten vaikutusta tuleviin kassavirtoihin erityisesti koskien tuettuja aloja
• c. tarvittaessa muuttuvan markkinakysynnän vaikutusta ja sitä, onko rahoitetun kohteen mahdolliselle tulevalle myynnille olemassa markkinat
• d. syndikaatin tai muiden luottoriskin jakavien luotonantajien olemassaoloa
• e. järjestäjien pantiksi antamaa vakuutta
• f. näiden toimintojen mahdollisesti sisältämän keskittymäriskin mahdollista suurenemista.

Salkun luottolaatu

Arvioidessaan salkun luottolaatua toimivaltaisten viranomaisten tulisi kiinnittää erityistä huomiota luottovastuiden luokituksen asianmukaisuuteen ja arvioida sellaisten mahdollisen väärinluokituksen vaikutusta, mikä aiheuttaisi viivästystä tappioihin varautumisessa ja tappioiden kirjaamisessa laitoksessa.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi tehdä analyysi, jossa erotetaan toisistaan terveiden ja järjestämättömien saamisten ja lainanhoitojoustosaamisten luokat, ja ottaa siinä huomioon sekä velallisten lukumäärä että kyseessä olevat määrät. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida luottojen kokonaislaatua salkkutasolla ja eri laatuluokkia kussakin edellä mainitussa luokassa, jotta voitaisiin määrittää laitoksen kokonaisluottoriski. Tämän arvioinnin osana toimivaltaisten viranomaisten tulisi analysoida maksukyvyttömyys- ja siirtymäriskiä vastuuluokittain ja ottaa huomioon luottolaadun ajalliset trendit. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi myös tarkastella, onko tosiasiallinen salkun luottolaatu yhdenmukainen todetun riskinottohalun kanssa, ja selvitettävä mahdollisten poikkeamien syyt.

Tämän tulisi johtaa laitoksen luottokierron kokonaisarviointiin alusta loppuun, myöntöhetkestä kunkin vastuuluokan seurantaan ja hallintaan saakka. Näitä analyyseja tehdessään toimivaltaisten viranomaisten tulisi hyödyntää vertaisarviointia ja käyttää tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan vertailusalkkuja (ts. laitosryhmille yhteisten lainanottajien salkkuja). Analyysissa tulisi ottaa huomioon

• a. varojen laadun indikaattorit, aiemmat trendit ja kasvuvauhdit lainanottajatyypeittäin, toimialoittain ja tuotteittain, lainanottajien luottoluokkien jakauma, aiemmat siirtymisasteet luottoluokkien välillä sekä maksuviivästys- ja maksukyvyttömyysasteet eri aikaväleillä
• b. järjestämättömien vastuiden tasot ja kattavuus salkkukohtaisesti, alakohtaisesti, maantieteellisesti ja niissä ajan myötä tapahtuneiden muutosten mukaan, ottaen huomioon myös kustakin asiaankuuluvasta salkusta peräisin olevat merkitykselliset sisään- ja ulosvirtaukset, vastuiden jakautuminen järjestämättömien vastuiden luokissa (ts. erääntyneet, epävarmat), arvonalentumisten ja luottotappioiden taso ja ajan myötä tapahtuneet muutokset kunkin merkityksellisen tekijän osalta, aiemmat palautusasteet ja palautusprosessin kesto, haltuun otetut omaisuuserät ja muutokset ajan mittaan sekä aika siitä, kun vastuut luokiteltiin järjestämättömiksi.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida, ovatko luottotappiovaraukset ja vastuun arvonoikaisut asianmukaisia suhteessa vastuiden laatuun ja, tarvittaessa, vakuuksien tasoon. Niiden tulisi erityisesti arvioida, ovatko luottotappiovaraukset yhdenmukaisia eri salkkujen riskitason kanssa ajan mittaan ja verrattuna laitoksen asiaankuuluviin vertaistoimijoihin sekä asiaankuuluviin makrotaloudellisiin kehityssuuntauksiin, ja kuvastavatko johdannaisten markkina-arvoihin tehdyt vastuun arvonoikaisut asianomaisten vastapuolten luottokelpoisuutta. Tarpeellisiksi katsomissaan tapauksissa toimivaltaisten viranomaisten tulisi tehdä tarkastuksia paikan päällä tai toteuttaa muita asianmukaisia valvontatoimenpiteitä sen arvioimiseksi, onko luottotappiovarausten taso ja riskin kattavuus riittävä, esimerkiksi analysoimalla otantaa luotoista. Tällaista arviointia tehdessään toimivaltaisten viranomaisten tulisi ottaa huomioon myös sisäisten ja ulkoisten tilintarkastajien esiin tuomat havainnot, mikäli niitä on saatavissa.

Arvioidessaan laitoksen luontaista luottoriskiä toimivaltaisten viranomaisten tulisi myös ottaa huomioon niiden stressitestien tulokset, jotka laitos on tehnyt tunnistaakseen aiemmin tunnistamatta jääneet luottoriskin lähteet, kuten ne, joita aiheutuu muutoksista luottolaadussa, luottokeskittymissä, vakuusarvossa ja luottovastuusta stressitilanteessa.

Luottoriskin vähentämiskehyksen taso ja laatu

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi tarkastella takausten (luottojohdannaiset mukaan lukien) tasoa ja laatua ja sellaisten käytettävissä olevien vakuuksien tasoa ja laatua, jotka vähentäisivät luottotappioita, jos luottovastuutapahtumia toteutuu, mukaan lukien ne, joita ei hyväksytä luottoriskin vähentämistekniikoiksi omien varojen laskelmia varten. Tätä arviointia tehdessään toimivaltaisten viranomaisten tulisi pohtia

• a. vakuuden ja takuiden kattavuutta salkku-, lainanottajatyyppi-, luokitus- ja alakohtaisesti sekä muita asiaankuuluvia näkökohtia
• b. terveiden ja järjestämättömien vastuiden vakuusarvoja
• c. aiempia palautusasteita vakuuden ja takauksien tyypin ja määrän mukaan.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi myös arvioida (direktiivin 2013/36/EU 80 artiklassa tarkoitetun) jäännösriskin olennaisuutta ja erityisesti vakuussopimusten ja takuiden riittävyyttä ja täytäntöönpanokelpoisuutta, vakuuksien realisoinnin ja takuiden täytäntöönpanon ajoitusta ja mahdollisuuksia kansallisen lainsäädännön nojalla, vakuutena olevien omaisuuserien likviditeettiä ja arvonvaihtelua sekä vakuuksien takaisinperittävää arvoa mahdollisten luoton takaisinperintätoimenpiteiden yhteydessä. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi myös arvioida takaajien ja vakuuksien keskittymistä sekä niiden korrelointia lainanottajien luottokelpoisuuden kanssa (ts. wrong-way-riski) ja mahdollista vaikutusta suojan tehokkuuteen.

ESG-tekijät

Arvioidessaan ESG-riskien ja erityisesti ympäristöriskien vaikutusta luontaiseen luottoriskiin toimivaltaisten viranomaisten tulisi pyrkiä ottamaan huomioon näiden riskien erityispiirteet, kuten niiden tulevaisuuteen suuntautuvan luonteen ja erilaiset vaikutukset eri aikajänteillä, tunnustaa pitkän aikavälin ennusteisiin liittyvät epävarmuustekijät ja kehittää samalla kykyään huomioida nämä piirteet arvioinnissaan. 6.2.3. Luottoriskin hallinta- ja valvontakehyksen arviointi

Jotta laitoksen luottoriskiprofiilista saataisiin kattava käsitys, toimivaltaisten viranomaisten tulisi tarkastella laitoksen luottoriskien hallinta- ja valvontakehystä sekä sen riittävyyttä suhteessa luontaiseen luottoriskiin. Tätä arviointia varten toimivaltaisten viranomaisten tulisi myös ottaa huomioon muiden SREP-osatekijöiden (kuten liiketoimintamallianalyysin ja hallinnon osa-alueiden) arvioinnista saadut tulokset. Niiden laitosten osalta, joissa käytetään järjestämättömien vastuiden (vähentämistä koskevia) strategioita ja asiaankuuluvia hallintoon ja operatiivisiin toimintoihin liittyviä ohjeita, toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida, täyttävätkö laitokset kyseisissä ohjeissa tällaisia strategioita ja niiden käyttöönottoa varten asetetut erityisvaatimukset, muun muassa kuluttajansuojavelvoitteiden täyttämisen osalta.

Luottoriskistrategia ja riskinottohalu

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida, onko laitoksella luotettava, selkeästi muotoiltu ja dokumentoitu luottoriskinottohalu, strategia ja limiitit, jotka sen ylin hallintoelin on hyväksynyt. Tässä arvioinnissa toimivaltaisten viranomaisten tulisi muiden tekijöiden ohella ottaa huomioon ylimmän hallintoelimen rooli luottoriskistrategian ja riskinottohalun määrittelyssä, hyväksymisessä ja arvioinnissa, toimivan johdon toteuttama tämän strategian asianmukainen täytäntöönpano sekä sen asianmukaisuus laitoksen kannalta. Tässä tulisi ottaa huomioon laitoksen liiketoimintamalli, yleinen riskinottohalu, nykyinen ja tuleva markkinaympäristö ja taloudellinen tila.

Organisaation laajuisen ja sisäisen valvonnan kehys

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida, onko laitoksella asianmukainen organisaatiokehys ja hallintojärjestelyt, jotka mahdollistavat tehokkaan luottoriskien hallinnan, mittaamisen ja valvonnan, ja onko sillä (sekä laadullisesti että määrällisesti) riittävät henkilöresurssit ja tekniset resurssit vaadittujen tehtävien hoitamiseksi. Niiden tulisi erityisesti arvioida, ymmärtävätkö laitoksen ylin hallintoelin ja toimiva johto luotonmittausjärjestelmän perustana olevat oletukset. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioinnissa ottaa huomioon vastuualojen riittävyys sekä henkilöstön osaaminen ja kokemus luottoriskin ottamiseen, mittaamiseen, seurantaan ja raportointiin liittyvien tehtävien suorittamisessa, mukaan lukien järjestämättömien saamisten hallinta ja erityisesti järjestämättömien saamisten käsittely, sekä se, onko riskinottajat ja riskien hallinnasta vastaavat henkilöt erotettu selkeästi toisistaan.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida, onko laitoksella asianmukaiset toimintaperiaatteet ja menettelyt luoton myöntämistä sekä luottoriskin tunnistamista, mittaamista, raportointia ja valvontaa varten, ja ovatko ne yhdenmukaisia laitoksen luottoriskistrategian kanssa sekä kattavatko ne kaikki keskeiset liiketoiminnat ja prosessit. Tässä myös arvioidaan, onko nämä toimintaperiaatteet laadittu selkeästi, onko niistä tiedotettu ja sovelletaanko niitä johdonmukaisesti laitoksessa ja pankkikonsernissa, johon se kuuluu. Arviointia varten toimivaltaisten viranomaisten tulisi ottaa huomioon, hyväksyykö ylin hallintoelin nämä toimintaperiaatteet ja käsitteleekö ja arvioiko se niitä säännöllisesti riskistrategioiden mukaisesti. Lisäksi tulisi ottaa huomioon, onko toimiva johto vastuussa ylimmän hallintoelimen määrittelemien toimintaperiaatteiden ja menettelytapojen laatimisesta ja täytäntöönpanosta.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi laitoksen koon ja monimutkaisuuden mukaisesti arvioida, onko laitoksella asianmukainen järjestelmä luottoriskin tunnistamista, ymmärtämistä, mittaamista, seurantaa ja raportointia varten. Tältä osin toimivaltaisten viranomaisten tulisi tarkastella, onko laitoksella riittävä datainfrastruktuuri ja ovatko analyysitekniikat tarkoituksenmukaisia, jotta laitos pystyy hallitsemaan luottoriskejään asianmukaisesti ja täyttämään valvontaan liittyvät raportointivaatimukset sekä havaitsemaan, mittaamaan ja seuraamaan säännöllisesti kaikkiin taseeseen sisältyviin ja taseen ulkopuolisiin toimintoihin sisältyvää luontaista luottoriskiä (tarvittaessa konsernin tasolla).

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida, ymmärtävätkö laitoksen ylin hallintoelin ja toimiva johto luotonmittausjärjestelmän perustana olevat oletukset ja ovatko ne tietoisia asiaan liittyvän malliriskin tasosta. Niiden tulisi arvioida, onko laitos tehnyt stressitestejä selvittääkseen epäsuotuisten tapahtumien vaikutuksia luottoriskipositioihinsa ja luottoriskivarauksien riittävyyteen. Arvioinnissa on otettava huomioon stressitestien suorittamistiheys, tunnistetut merkittävät riskitekijät, stressiskenaariota tukevat oletukset sekä stressitestien tulosten sisäinen käyttö pääomasuunnittelussa ja luottoriskistrategioissa.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida, onko laitos määrittänyt jatkuvan ja tehokkaan luottoriskivastuiden seurannan (luottokeskittymä mukaan lukien) ja pannut sitä täytäntöön koko laitoksessa muun muassa käyttämällä erityisiä indikaattoreita ja asiaankuuluvia käynnistäviä tekijöitä tehokkaiden ennakkovaroitusten antamiseksi. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida, onko laitos raportoinut säännöllisesti luottoriskivastuista ja myös stressitestien tuloksista ylimmälle hallintoelimelle, toimivalle johdolle ja asiaankuuluville luottoriskipäälliköille.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida, onko laitoksella vankka ja kattava valvontajärjestelmä ja luotettavat takeet luottoriskin vähentämiseksi sen luottoriskistrategian ja riskinottohalun mukaisesti. Arvioinnissa toimivaltaisten viranomaisten tulisi kiinnittää erityistä huomiota siihen, että laitoksen valvontatoimintojen soveltamisala on riittävän laaja (niin, että se sisältää kaikki konsolidoidut yksiköt, maantieteelliset sijainnit ja luottotoiminnot), sekä siihen, että käytössä on toimintalimiittejä ja muita käytäntöjä, joiden tarkoituksena on pitää luottoriskipositiot laitoksen riskinottohalun ja limiittien mukaisilla, sille hyväksyttävillä tasoilla. Tätä varten toimivaltaisten viranomaisten tulisi kiinnittää erityistä huomiota siihen, onko laitoksella asianmukaiset sisäiset valvontamenettelyt ja käytännöt, joilla varmistetaan, että toimintaperiaatteiden, menettelytapojen ja limiittien rikkomiset (tai niihin tehtävät poikkeukset) ilmoitetaan viipymättä asianmukaiselle hallinnon tasolle toimenpiteiden toteuttamista varten. Tähän kuuluvat tarkastukset, joilla tunnistetaan, arvioidaan ja hallitaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskejä, joille laitos altistuu luotonantotoiminnan seurauksena.

Tätä arviointia tehdessään toimivaltaisten viranomaisten tulisi tarkastella, onko limiittijärjestelmä riittävä suhteessa laitoksen monimutkaisuuteen sekä sen kykyyn mitata ja hallita luottoriskiä. Tässä yhteydessä on arvioitava, ovatko asetetut limiitit absoluuttisia vai onko niiden ylittäminen mahdollista. Jälkimmäisessä tapauksessa laitoksen toimintaperiaatteissa olisi selkeästi kuvattava ajanjakso ja ne erityistilanteet, jona ja joissa tällaiset limiittien ylitykset ovat mahdollisia Lisäksi toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida, riittävätkö käytössä olevat menettelyt pitämään luottopäälliköt ajan tasalla heille asetetuista limiiteistä, sekä sitä, tarkistetaanko ja päivitetäänkö näitä limiittejä säännöllisesti (esim. jotta ne pysyvät strategian muutosten mukaisina).

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi myös arvioida sisäisen tarkastuksen toiminnon toimivuutta luottoriskien hallintajärjestelmää koskevien sisäisten tarkastusten riittävyyden, soveltamisalan ja tiheyden kannalta. Näissä tarkastuksissa tulisi arvioida luottoriskien hallinta-, mittaus- ja valvontakehyksen keskeisiä osatekijöitä koko laitoksessa sekä sitä, noudatetaanko sisäisissä toimintaperiaatteissa ja menettelytavoissa asiaankuuluvia ulkoisia säännöksiä, ja havaita mahdolliset poikkeamat niistä.

Sellaisten laitosten osalta, joilla on käytössä sisäiseen luottoluokitukseen perustuva menettely luottoriskiä koskevien omien varojen vähimmäisvaatimusten määrittämiseen, toimivaltaisten viranomaisten tulisi myös arvioida, onko sisäinen validointiprosessi luotettava ja tehokas niin, että siinä kyseenalaistetaan mallioletukset ja tunnistetaan mahdolliset puutteet, jotka liittyvät luottoriskien hallintajärjestelmään. Tämän arvioinnin tulisi perustua sisäisiä malleja koskevista jo toteutetuista valvontatoimista (kuten paikan päällä suoritettavista tarkastuksista) saatuihin tietoihin, mikäli niitä on saatavissa, ja siinä tulisi ottaa huomioon sisäisiin luokituksiin perustuvien järjestelmien validointia koskevassa EPV:n valvontakäsikirjassa²⁹ kuvatut valvontakäytännöt.

6.2.4. Yhteenveto havainnoista, pisteytyksestä ja valvontatoimenpiteistä

²⁹ EBA/REP/2023/29.

Edellä kuvatun arvioinnin jälkeen toimivaltaisten viranomaisten pitäisi muodostaa käsitys laitoksen luotto- ja vastapuoliriskistä. Tämän käsityksen tulisi käydä ilmi havainnoista tehtävästä yhteenvedosta, johon liitetään taulukossa 6 esitettyjen näkökohtien perusteella annettava riskipistemäärä. Jos toimivaltainen viranomainen päättää tiettyjen riskien alaryhmien merkittävyyden perusteella arvioida ja pisteyttää ne yksilöllisesti, olisi tässä taulukossa esitettyjä ohjeita sovellettava analogisesti mahdollisuuksien mukaan.

Taulukko 6 Valvontaan perustuvia näkökohtia luotto- ja vastapuoliriskin pisteyttämistä varten Riittäviä hallinta- ja Riskin Valvontaan Luontaista riskiä koskevia valvontajärjestelyjä koskevia

Seuraavassa taulukossa esitetään ei-tyhjentävä luettelo valvontatoimenpiteistä, joihin toimivaltaiset viranomaiset voivat ryhtyä, jos laitoksen luotto- ja vastapuoliriskien hallintakehyksessä havaitaan puutteita. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi päättää toimenpiteen tyypistä sen perusteella, millä tavalla se vaikuttaa tiettyyn havaittuun puutteeseen. Toimivaltaiset viranomaiset voivat soveltaa muita valvontatoimenpiteitä (myös direktiivin 2013/36/EU 104 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisia määrällisiä toimenpiteitä) tai niiden yhdistelmää, jos ne katsotaan asianmukaisemmiksi havaittujen puutteiden korjaamiseksi.

Taulukko 7. Luotto- ja vastapuoliriskiä koskevat mahdolliset valvontatoimenpiteet (luettelo ei ole tyhjentävä) Direktiivin 2013/36/EU 104 artiklan 1 kohdan b, d, e, f, j, l, m ja n alakohdassa tarkoitetut toimivaltaisten viranomaisten mahdolliset valvontatoimenpiteet – Toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia laitosta A. ottamaan ylin hallintoelin tai sen komiteat aktiivisemmin mukaan olennaisiin luottopäätöksiin B. parantamaan luottoriskin mittaamisjärjestelmiä C. parantamaan luottoprosesseja, muun muassa luoton myöntämistä, seurantaa ja takaisinperintää, koskevia valvontajärjestelyjä D. parantamaan vakuuksien hallintaa, arviointia ja seurantaa E. parantamaan ylimmälle hallintoelimelle ja toimivalle johdolle luottoriskistä tehtävän raportoinnin laatua ja tiheyttä F. soveltamaan erityisiä menettelytapoja riskeiltä suojautumiseksi ja – jos kirjanpitosäännöt ja -säännökset sen sallivat – vaatia lisäämään varauksia G. mukauttamaan sisäisiä riskiparametreja ja/tai riskipainoja, joita käytetään riskin laskemiseen tiettyjen tuotteiden, alojen tai velallistyyppien osalta H. soveltamaan suurempia arvonleikkauksia vakuuksien arvoon I. vähentämään suuria asiakasriskejä tai muita luottokeskittymäriskin lähteitä J. tiukentamaan luotonantokriteereitä kaikkien tai joidenkin tuote- tai velallisryhmien osalta K. vähentämään altistumistaan tietyntyyppisille järjestelyille (esim. kiinnitykset, vientirahoitus, liikekiinteistöt ja arvopaperistaminen), velallisryhmille, aloille, maille jne. tai suojautumaan niiltä L. toteuttamaan asianmukaisen strategian, jolla vähennetään järjestämättömien vastuiden määrää tai osuutta M. tehostamaan ESG-riskeihin, erityisesti ympäristöriskeihin, liittyvää luottoriskien hallintaa, mahdollisesti yhden tai useamman edellä luetellun toimenpiteen pohjalta.