6.2 Takauksen luonteisen luottosuojan vaikutukset

Laitokset voivat huomioida takauksen luonteisen luottosuojan luottoriskin vähentämisen vaikutukset käyttämällä jotakin seuraavista menetelmistä:

• (a) PD- tai LGD-estimaattien mukautus asetuksen (EU) N:o 575/2013 160 artiklan 5 kohdan, 161 artiklan 3 kohdan ja 164 artiklan 2 kohdan mukaisesti laitoksen asetuksen (EU) N:o 575/2013 183 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti määrittelemien kriteerien perusteella käyttämällä erityisesti jotakin seuraavista menetelmistä:
• (i) riippumatta menetelmästä, jota sovelletaan takaajaan kohdistuviin vertailukelpoisiin välittömiin vastuisiin, luokkien, ryhmien tai LGD-estimaattien, myös maksukyvyttömyystilassa olevan LGD:n ja parhaan kyvyn mukaan tehdyn arvion (EL BE ), mukautus ottamalla huomioon takauksen luonteinen luottosuoja riskiparametrien estimoinnissa näissä ohjeissa esitetyn mukaisesti (eli mallintamismenetelmä)
• (ii) kun takaajaan kohdistuvia vertailukelpoisia välittömiä vastuita kohdellaan tai kohdeltaisiin IRB-menetelmässä LGD:n ja CF:n omien estimaattien kanssa tai ilman niitä, korvaamalla kohteena olevien vastuiden sekä PD että LGD riskiparametrit vastaavilla takaajaan kohdistuvan vertailukelpoisen välittömän vastuun PD:llä ja LGD:llä, kuten näissä ohjeissa tarkemmin täsmennetään (eli riskiparametrien korvaamisen menetelmä)
• (iii) riippumatta takaajaan kohdistuviin vertailukelpoisiin välittömiin vastuisiin sovellettavasta menetelmästä, luokkien, ryhmien tai LGD-estimaattien, myös maksukyvyttömyystilassa olevan LGD:n ja parhaan kyvyn mukaan tehdyn arvion (EL BE ), oikaisu riskiparametrien soveltamisessa korvaamalla luokitusprosessi asetuksen (EU) N:o 575/2013 172 artiklan 3 kohdan mukaisesti ja maksukyvyttömyyden todennäköisyyden ja tappio-osuuden estimoinnista annettujen Euroopan pankkiviranomaisen ohjeiden 8.2 jakson mukaisesti (eli korvaaminen)
• (b) jos laitos soveltaa standardimenetelmää takaajaan kohdistuviin vertailukelpoisiin välittömiin vastuisiin eikä hyväksy takauksen luonteisen luottosuojan luottoriskin vähentämisen vaikutuksia PD- ja LGD-estimaateissa a alakohdan mukaisesti, standardimenetelmän mukaisesti sovellettavan riskipainon käyttö asetuksen (EU) N:o 575/2013 183 artiklan 4 kohdan mukaisesti (eli riskipainon korvaamismenetelmä)
• (c) riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laskeminen asetuksen (EU) N:o 575/2013 153 artiklan 3 kohdan, 154 artiklan 2 kohdan, 161 artiklan 4 kohdan ja 164 artiklan 3 kohdan mukaisesti (eli kaksinkertaisen maksukyvyttömyyden kohtelu).

Laitoksilla on oltava selkeät menettelytavat, joilla arvioidaan takauksen luonteisen luottosuojan vaikutuksia riskiparametreihin. Menettelytapojen on oltava yhdenmukaisia laitosten sisäisten riskinhallintakäytäntöjen kanssa, ja niiden on perustuttava asetuksen (EU) N:o 575/2013 183 artiklan 2 ja 3 kohtaan ja näissä ohjeissa täsmennettyihin vaatimuksiin. Laitosten on sisällytettävä näihin menettelytapoihin selkeä eritelmä siitä, mitä kohdassa 31 kuvatuista erityisistä menetelmistä käytetään kutakin luokitusjärjestelmää varten, ja niiden on sovellettava näitä menettelytapoja koko ajan johdonmukaisesti.

Takauksen luonteista luottosuojaa, joka ei täytä asetuksen (EU) N:o 575/2013 183 artiklan 1 ja 3 kohdassa ja näiden ohjeiden kohdassa 5.2 eriteltyjä takaajien ja takauksien hyväksyttävyyskriteereitä, ei pidä huomioida käyttämällä mitään kohdassa 31 eriteltyä menetelmää. LGD:n estimoinnissa sellaisen takauksen luonteisen luottosuojan käyttämisestä, jota ei voida hyväksyä, saatuja kassavirtoja on kohdeltava aivan kuin ne olisi saatu ilman takauksen luonteisen luottosuojan käyttöä. Tästä kohtelusta huolimatta laitosten on kerättävä tietoa niiden kassavirtojen lähteestä, jotka liittyvät takauksen luonteisiin luottosuojiin, joita ei voida hyväksyä, ja kohdennettava ne asianmukaisesti. Laitosten on seurattava kyseisten kassavirtojen tasoja säännöllisesti sekä seurattava sitä, missä määrin kunkin tyyppisiä takauksen luonteisia luottosuojia käytetään. Tarvittaessa laitosten on tehtävä asianmukaisia oikaisuja voidakseen välttää vääristymät PD- ja LGD-estimaateissa.

Jos laitokset käyttävät kohdan 31(a) alakohdassa (i) tarkoitettua mallintamismenetelmää, niiden on käsiteltävä seuraavia tekijöitä ja tarvittaessa otettava ne LGD-estimaateissa huomioon konservatiivisesti:

• (a) suojattavan omaisuuden ja takauksen luonteisen luottosuojan valuuttaero
• (b) takaajan takauksen luonteista luottosuojaa koskevan sopimusvelvoitteen täyttämiskyvyn yhteys vastapuolen takaisinmaksukykyyn
• (c) takaajan maksukyvyttömyyden tila ja siitä johtuva takauksen luonteista luottosuojaa koskevan sopimusvelvoitteen täyttämiskyvyn heikkeneminen.

Jos laitokset käyttävät kohdan 31(a) alakohdassa (i) tarkoitettua mallintamismenetelmää, takauksen luonteinen luottosuoja voidaan katsoa riskitekijäksi luokitusjärjestelmässä. Siihen voi erityisesti kuulua

• (a) vain LGD-estimaattien mukauttaminen perustuen aiempiin kokemuksiin, jotka liittyvät takauksen luonteisen luottosuojan toteutuneiden LGD:iden havaittuihin luottoriskin vähentämisvaikutuksiin, mukaan lukien toteutuneet takaisinperinnät ja takauksen luonteisen luottosuojan käyttämiseen liittyvät olennaiset kustannukset
• (b) sekä PD- että LGD-estimaattien mukautus, jos laitokset voivat antaa kokemusperäistä näyttöä siitä, että takauksen luonteisen luottosuojan olemassaolo vaikuttaa vastapuolen PD:hen, ja osoittaa, että sekä PD- että LGD-estimaattien samanaikainen mukautus ei johda takauksen luonteisen luottosuojan kaksinkertaista huomioon ottamista koskeviin vaikutuksiin tai odotetun tappion aliarviointiin.

Ainoastaan PD-estimaattien mukautus on katsottava sopimattomaksi kaikissa olosuhteissa.

Laitokset voivat käyttää kohdan 31(a) alakohdassa (ii) tarkoitettua riskiparametrien korvaamismenetelmää vain, jos seuraavat ehdot täyttyvät:

• (a) takauksen luonteinen luottosuoja voidaan hyväksyä asetuksen (EU) N:o 575/2013 kolmannen osan II osaston 4 luvussa esitettyjen takauksen luonteista luottosuojaa koskevien kriteerien mukaisesti
• (b) laitos voi perustellusti odottaa, että takauksen luonteisen luottosuojan käyttämisen välittömät kustannukset ovat vähäisiä suhteessa takauksen luonteisen luottosuojan kattamaan määrään
• (c) takaaja ei ole maksukyvyttömyystilassa.

Jos laitokset käyttävät kohdan 31(a) alakohdassa (ii) tarkoitettua riskiparametrien korvaamismenetelmää tai kohdassa 31(b) tarkoitettua riskipainon korvaamismenetelmää, niiden on

• (a) kerättävä ja tallennettava tietoa vastapuolen ja vastuun ominaispiirteistä ja suorituskyvystä ja käytettävä näitä tietoja vastapuolen PD:n estimoinnissa maksukyvyttömyyden todennäköisyyden ja tappio-osuuden estimoinnista annettujen Euroopan pankkiviranomaisen ohjeiden mukaisesti
• (b) sisäistä riskinhallintaa varten käsiteltävä erikseen takaajiin kohdistuvia välittömiä vastuita ja kyseisten yhteisöjen takauksen luonteisella luottosuojalla takaamia vastuita
• (c) määritettävä erillinen LGD-mallien soveltamisala ja laskettava erillinen riskipaino taatuille vastuutyypeille tai vastuutyyppien osille, joiden PD- ja LGD-riskiparametrit korvataan tai joille on annettu takaajan riskipaino. Riskiparametrien korvaamismenetelmän tai riskipainon korvaamismenetelmän soveltamisalaan kuuluvien taattujen vastuiden tai vastuiden osien osalta laitosten ei tarvitse estimoida muita LGD-estimaatteja kuin takaajiin kohdistuvien vertailukelpoisten välittömien vastuiden LGD-estimaatit, jos ne käyttävät riskiparametrien korvaamismenetelmää.

Edellä olevaa kohtaa 37 varten, jos kyseinen takauksen luonteinen luottosuoja ei kata täysimääräisesti alkuperäistä vastuuta, laitosten on voitava osoittaa vastuun osalle, jota kyseinen takauksen luonteinen luottosuoja ei kata, PD- ja LGD-estimaatit, joita sovelletaan alkuperäiseen vastuuseen, ottamatta huomioon kyseisen takauksen luonteisen luottosuojan vaikutusta. Lisäksi laskiessaan toteutuneen LGD:n sille vastuun osalle, jota takauksen luonteinen luottosuoja ei kata, laitosten tulee kohdentaa kassavirrat ja kustannukset seuraavasti:

• (a) Takaajalta saadut kassavirrat on kohdennettava vastuun taatulle osalle, kun taas muista lähteistä tulevat kassavirrat on kohdennettava vastuun osalle, jota takauksen luonteinen luottosuoja ei kata. Jos vastuuseen liittyy myös vastikkeellinen luottosuoja, vastikkeelliseen luottosuojaan liittyvät kassavirrat on kohdennettava vastuun osalle, jonka tämä vastikkeellinen luottosuoja kattaa, kohdassa 46 annettujen ohjeiden mukaisesti.
• (b) Välittömät kustannukset on kohdennettava vastuun eri osille maksukyvyttömyyden todennäköisyyden ja tappio-osuuden estimoinnista annettujen Euroopan pankkiviranomaisen ohjeiden 113 kohdassa annettujen ohjeiden mukaisesti.
• (c) Takauksen luonteisen luottosuojan käyttämiseen liittyvät välittömät kustannukset on kohdennettava vastuiden taatulle osalle, ja kaikki muut välittömät kustannukset on kohdennettava vastuun osalle, jota takauksen luonteinen luottosuoja ei kata. Jos vastuuseen liittyy myös vastikkeellinen luottosuoja, vastikkeellisen luottosuojan realisointiin liittyvät välittömät kustannukset on kohdennettava vastuun taatulle osalle kohdassa 46 annettujen ohjeiden mukaisesti.

Jos laitokset käyttävät riskiparametrien korvaamismenetelmää ja vastapuoli on maksukyvytön, sovelletaan seuraavaa:

• (a) Vastuun taatun osan riskipainon on oltava maksukykyiseen takaajaan kohdistuvan vertailukelpoisen välittömän vastuun riskipaino.
• (b) Vastuun taatun osan odotetun tappion on oltava maksukykyiseen takaajaan kohdistuvan vertailukelpoisen välittömän vastuun odotettu tappio.
• (c) Jos takaaja pysyy maksukykyisessä tilassa, vastuun taattu osa on katsottava maksukyvyttömäksi IRB-alijäämän tai -ylijäämän laskemista varten asetuksen (EU) N:o 575/2013 159 artiklan ja maksukyvyttömyyden todennäköisyyden ja tappio-osuuden estimoinnista annettujen Euroopan pankkiviranomaisen ohjeiden 8.4 jakson mukaisesti.

Jos laitokset käyttävät riskiparametrien korvaamismenetelmää, asetuksen (EU) N:o 575/2013 185 artiklan c alakohdassa vaadittujen muiden kvantitatiivisten validointimenetelmien on sisällettävä takaajaan kohdistuvien vertailukelpoisten välittömien vastuiden odotetun tappion vertailu havaittuihin tappioasteisiin nähden niiden maksukyvyttömien vastapuolten vastuiden tai vastuiden osien osalta, jotka katsottiin taatuiksi ennen maksukyvyttömyyttä.

Jos laitokset mukauttavat riskiparametreja yksittäisissä tapauksissa ottamalla huomioon takauksen luonteisen luottosuojan, jossa käytetään korvaamisia kohdan 31(a) alakohdan (iii) mukaisesti, laitosten on pystyttävä perustelemaan, että takauksen luonteisen luottosuojan luonteen ja ominaisuuden vuoksi ei voida käyttää kohdan 31(a) alakohdassa (i), kohdan 31(a) alakohdassa (ii) tai kohdassa 31(b) kuvattuja menetelmiä takauksen luonteisen luottosuojan luottoriskin vähentämisvaikutusten perustana.

Jos laitokset käyttävät jotakin kohdassa 31(a) kuvattua menetelmää ja siitä saatavat estimaatit tuottavat pienemmän riskipainon kuin riskipaino, jota sovellettaisiin muutoin samanlaiseen vastuuseen, jonka osalta laitoksella ei ole takauksen luonteista luottosuojaa, lopullinen riskipaino ei voi olla pienempi kuin takaajaan kohdistuvan vertailukelpoisen välittömän vastuun riskipaino asetuksen (EU) N:o 575/2013 161 artiklan 3 kohdan ja 164 artiklan 2 kohdan mukaisesti, eli riskipainoon sovelletaan alarajaa.

Jos laitokset eivät ole saaneet toimivaltaiselta viranomaiselta lupaa käyttää omia LGD-estimaatteja asetuksen (EU) N:o 575/2013 143 artiklan 2 kohdan mukaisesti takaajaan kohdistuvia vertailukelpoisia välittömiä vastuita varten, laitosten on riskiparametrien korvaamismenetelmän soveltamiseksi ja riskipainon alarajan laskemiseksi käytettävä saman asetuksen 161 artiklan 1 kohdan mukaisesti määriteltyjä LGD-arvoja, jotta LGD voidaan johtaa takaajaan kohdistuvasta vertailukelpoisesta välittömästä vastuusta.

Riskiparametrien korvaamismenetelmän soveltamiseksi ja riskipainon alarajan laskemiseksi takauksen luonteisen luottosuojan arvon on oltava seuraava:

• (a) Takauksen luonteisen luottosuojan arvo on eriteltävä asetuksen (EU) N:o 575/2013 233 artiklan ja 239 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Kaikki mahdolliset maturiteettierot on otettava huomioon takauksen luonteisen luottosuojan mukautetussa arvossa saman asetuksen 239 artiklan 3 kohdan mukaisesti, kun taas takaajaan kohdistuvien vertailukelpoisten välittömien vastuiden maturiteetin on oltava sama kuin vastapuoleen kohdistuvan vastuun maturiteetti.
• (b) Jos takauksen luonteinen luottosuoja kattaa vastuun arvon, joka on jäljellä sen jälkeen, kun vastapuolelta on peritty maksu ja tarvittaessa käytetty muita luottoriskin vähentämisen muotoja, laitosten on estimoitava suojan arvo konservatiivisesti aiempiin kokemuksiin perustuen.
• (c) Asetuksen (EU) N:o 575/2013 215 artiklan 1 kohdan a alakohdan toisen alakohdan tai 215 artiklan 2 kohdan vaatimukset täyttävän takauksen luonteisen luottosuojan arvo voi olla enimmäismäärä, jonka luottosuojan tarjoaja on sitoutunut maksamaan lainanottajan maksukyvyttömyyden tai muiden erityisten luottotapahtumien vuoksi.

Laitosten on laskettava riskipainon alaraja seuraavasti:

• (a) Jos vastuuseen liittyy useita takauksen luonteisia luottosuojia, joista jokainen tarjoaa suojan vastuun eri osille, laitosten on laskettava riskipainon alaraja kuhunkin takaajaan kohdistuvien vertailukelpoisten välittömien vastuiden riskipainojen vastuupainotettuna keskiarvona.
• (b) Jos vastuuseen liittyy useita takauksen luonteisia luottosuojia ja jos niistä vähintään kaksi tarjoaa suojan vastuun samalle osalle, laitosten on laskettava tämän vastuun osan riskipainon alaraja jokaisen takaajaan kohdistuvan vertailukelpoisen välittömän vastuun alimpana riskipainona. Kunkin riskipainon laskennassa kuhunkin takaajaan kohdistuvan vertailukelpoisen välittömän vastuun LGD:ssä voidaan ottaa huomioon muiden olemassa olevien takauksen luonteisten luottosuojien vaikutus.
• (c) Jos mikään takauksen luonteinen luottosuoja ei kata jotakin vastuun osaa, laitosten on kohdennettava tälle vastuun osalle vastapuoleen kohdistuvaan kyseiseen vastuuseen sovellettava riskipaino ilman takauksen luonteista luottosuojaa. Tässä tapauksessa niiden on laskettava riskipainon alaraja takauksen luonteisen luottosuojan kattaman vastuun osaan sovellettavan riskipainon ja vastuun jäljellä olevaan osaan sovellettavan riskipainon vastuupainotettuna keskiarvona.
• (d) Vastuupainotetun keskimääräisen riskipainon laskemiseksi alakohtien ((a) ja ((c) mukaisesti kukin riskipaino on laskettava erikseen ja painotettava vastuuarvon asiaankuuluvalla osuudella.

Edellä olevan kohdan 45 soveltamiseksi ja useiden luottoriskin lieventämistekniikoiden vaikutusten hyväksymiseksi kohdassa 31 täsmennettyjen menetelmien mukaisesti kaikki seuraavat ehdot on täytettävä:

• (a) Laitoksilla on oltava selkeät menettelytavat vastikkeellisten ja takauksen luonteisten luottosuojien kohdentamiseksi, järjestämiseksi ja hyväksymiseksi, ja niiden on oltava yhdenmukaisia sisäisten perintäprosessien kanssa.
• (b) Laitosten ei pidä hyväksyä saman luottoriskin vähentämisen vaikutuksia kahdesti. Esimerkiksi silloin, kun kohdennetaan vastikkeellinen luottosuoja takauksen luonteisen luottosuojan kattamalle vastuun osalle ja vastuun osalle, jota takauksen luonteinen luottosuoja ei kata, vastikkeellisen luottosuojan hyväksymistä kahdesti ei pidä sallia.
• (c) Laitosten on sovellettava menetelmiä johdonmukaisesti.
• (i) Siksi ei ole sallittua jakaa kyseisen takauksen luonteisen luottosuojan kattamaa vastuun osaa kahteen osaan ja soveltaa yhteen osaan riskiparametrien korvaamismenetelmää tai riskipainon korvaamismenetelmää ja toiseen osaan mallintamismenetelmää.
• (ii) Siksi tapauksissa, joissa useat takauksen luonteiset luottosuojat kattavat ainakin osittain vastuun saman osan, laitosten on laadittava asianmukaiset kriteerit, joiden perusteella voidaan päättää, mitä takauksen luonteista luottosuojaa käytetään riskiparametrien korvaamista varten. Tällaiset kriteerit on kuvattava sisäisissä menettelytavoissa, jotka laitokset ovat täsmentäneet PD- ja LGD-estimaattien mukautusta varten kohdan 38 mukaisesti. Sanotun rajoittamatta alakohtaa i, laitokset voivat jakaa kyseisen takauksen luonteisen luottosuojan kattaman vastuun osan kahteen osaan ja soveltaa toiseen osaan riskiparametrien korvaamismenetelmää ja hyväksyä kyseisen takauksen luonteisen luottosuojan jäljellä olevan osan vaikutukset soveltaessaan riskiparametrien korvaamismenetelmää muihin olemassa oleviin takauksen luonteisiin luottosuojiin. Erityisesti kyseisen takauksen luonteisen luottosuojan jäljellä olevan osan riskin vähentämisen vaikutus voidaan ottaa huomioon muihin olemassa oleviin takaajiin kohdistuvien vertailukelpoisten välittömien vastuiden LGD:ssä kohdan 47 mukaisesti.

Jotta voidaan hyväksyä luottoriskin vähentämisen vaikutukset useista luottosuojista, jotka kattavat laitoksen kohdan 46 mukaisesti tekemän kohdentamisen tuloksena vastuun saman

soveltaessaan riskiparametrien korvaamismenetelmää ja laskiessaan riskipainon alarajaa laitosten on käytettävä seuraavia menetelmiä, jotta ne voivat johtaa takaajaan kohdistuvan vertailukelpoisen välittömän vastuun LGD:n sekä lisäluottosuojan luottoriskin vähentämisen vaikutukset:

• (a) Jos takaajaan kohdistuvat vertailukelpoiset välittömät vastuut kuuluvat sen luokitusjärjestelmän soveltamisalaan, jonka osalta laitos ei ole saanut etukäteen lupaa käyttää omia LGD-estimaattejaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 143 artiklan 2 kohdan mukaisesti, laitoksen on käytettävä saman asetuksen 161 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja LGD-arvoja ja otettava tarvittaessa huomioon vastikkeellinen luottosuoja soveltamalla saman asetuksen kolmannen osan II osaston 4 luvun asiaankuuluvia vaatimuksia.
• (b) Jos takaajaan kohdistuvat vertailukelpoiset välittömät vastuut kuuluvat sen luokitusjärjestelmän soveltamisalaan, jonka osalta laitos on saanut etukäteen luvan käyttää omia LGD-estimaattejaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 143 artiklan 2 kohdan mukaisesti, laitoksen on käytettävä takaajan kohdistuvien vertailukelpoisten välittömien vastuiden LGD:tä, joka sisältää takauksen luonteisen tai vastikkeellisen lisäluottosuojan vaikutuksen. Jos laitokset eivät pysty hyväksymään tätä lisäluottosuojaa takaajaan kohdistuvien vertailukelpoisten välittömien vastuiden LGD:n estimoinnissa, siinä tapauksessa,