5.2 Luotonottajan luottokelpoisuuden arviointi

Laitosten on analysoitava luotonottajan lainahakemus sen varmistamiseksi, että hakemus vastaa laitoksen luottoriskinottohalukkuutta, toimintaperiaatteita, luotonmyöntökriteerejä, rajoja ja asiaankuuluvia mittareita sekä asiaankuuluvia makrovakaustoimenpiteitä, joita nimetty makrovakausvalvonnasta vastaava viranomainen mahdollisesti soveltaa.

Laitosten ja luotonantajien on asiaankuuluvan kuluttajansuojalainsäädännön mukaisesti arvioitava luotonottajan kykyä ja mahdollisuuksia täyttää lainasopimuksen mukaiset velvoitteet. Erityisesti niiden on arvioitava luotonottajan takaisinmaksukykyä ottaen huomioon lainan erityispiirteet, kuten sen luonne, maturiteetti ja korko.

Vakuudellisessa luotonannossa vakuuksien ei itsessään pitäisi olla ensisijainen kriteeri lainahakemuksen hyväksymiselle, eikä niillä yksinään voida perustella minkään lainasopimuksen hyväksymistä. Vakuutta on pidettävä laitoksen toissijaisena selviämiskeinona maksukyvyttömyystapauksessa tai riskiprofiilin merkittävän heikkenemisen yhteydessä eikä ensisijaisena takaisinmaksun lähteenä, lukuun ottamatta tapauksia, joissa lainan takaisinmaksu perustuu lainasopimuksen mukaan vakuudeksi pantatun omaisuuden myyntiin tai likvideihin vakuuksiin..

Arvioidessaan luotonottajan kykyä täyttää lainasopimuksen mukaiset velvoitteensa laitosten ja luotonantajien on otettava huomioon merkitykselliset tekijät, jotka voivat vaikuttaa luotonottajan nykyiseen ja tulevaan takaisinmaksukykyyn, ja vältettävä aiheuttamasta kohtuuttomia vaikeuksia ja ylivelkaantumista. Tällaisia tekijöitä voivat olla muut lainanhoitovelvoitteet, niiden jäljellä oleva kestoaika, lainojen korot ja maksamatta oleva velkapääoma, sekä takaisinmaksukäyttäytyminen, kuten todisteet maksujen mahdollisista laiminlyönneistä ja niihin johtaneista olosuhteista, sekä asiaan suoraan vaikuttavat verot ja vakuutukset, mikäli ne ovat tiedossa.

Jos lainahakemuksen tekee useampi kuin yksi luotonottaja yhdessä, laitosten ja luotonantajien on tehtävä luottokelpoisuuden arviointi luotonottajien yhteisen takaisinmaksukyvyn perusteella.

Jos lainasopimukseen sisältyy jonkinlaisia takauksia kolmansilta osapuolilta, laitosten on arvioitava takauksen antaman suojan taso ja tarvittaessa takaajan luottokelpoisuus soveltamalla näiden ohjeiden asiaa koskevia määräyksiä sen mukaan, onko takaaja luonnollinen henkilö vai yritys.

Arvioidessaan luotonottajan kykyä täyttää lainasopimuksen mukaiset velvoitteensa laitokset ja luotonantajat voivat käyttää sopivia menetelmiä ja lähestymistapoja, joihin voi sisältyä malleja, kunhan ne ovat näiden ohjeiden mukaisia. Sopiva ja tarkoituksenmukainen menetelmä on valittava lainan riskitason, suuruusluokan ja tyypin perusteella. 5.2.2 Kiinteää asunto-omaisuutta koskeva luotonanto kuluttajille

Tässä luvussa käsitellään tekijöitä, joilla on merkitystä arvioitaessa luotonottajan mahdollisuuksia täyttää lainasopimuksen mukaiset velvoitteensa direktiivin 2014/17/EU 18 artiklan 1 kohdan ja 20 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Sellaisten lainasopimusten osalta, joihin sovelletaan kansallista lainsäädäntöä, jolla kyseinen direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, laitosten ja luotonantajien on luvun 5.2.1 määräysten lisäksi sovellettava tässä kohdassa annettuja määräyksiä.

Laitosten ja luotonantajien on tarvittaessa ja erityisesti sellaisten luotonottajien tapauksessa, jotka ovat itsenäisiä ammatinharjoittajia tai joilla on kausiluonteisia tai muita epäsäännöllisiä tuloja, tehtävä kohtuullisia selvityksiä ja toteutettava kohtuullisia toimia takaisinmaksukyvyn perustaa koskevien tietojen todentamiseksi.

Jos laina-aika jatkuu vielä luotonottajan odotuksenmukaisen eläkeiän täytyttyä, laitosten ja luotonantajien on otettava asianmukaisesti huomioon luotonottajan todennäköisen takaisinmaksukyvyn riittävyys ja kyky jatkaa lainasopimuksen mukaisten velvoitteiden täyttämistä eläkkeellä.

Laitosten ja luotonantajien on varmistettava, ettei kuluttajan kyky täyttää lainasopimuksen mukaiset velvoitteensa perustu odotuksiin siitä, että kuluttajan tulot kasvaisivat huomattavasti, paitsi jos tämä voidaan osoittaa toteen asiakirjojen perusteella.

Arvioidessaan luotonottajan kykyä täyttää lainasopimuksen mukaiset velvoitteensa laitosten ja luotonantajien on otettava huomioon sidotut ja muut ei-harkinnanvaraiset menot, kuten luotonottajan nykyiset velvoitteet, sekä asianmukaisesti perustellut elinkustannukset.

Luottokelpoisuutta arvioidessaan laitosten ja luotonantajien on tehtävä herkkyysanalyysejä, joissa otetaan huomioon mahdolliset kielteiset tapahtumat tulevaisuudessa, kuten tulojen väheneminen, korkojen suureneminen vaihtuvakorkoisten lainasopimusten yhteydessä, lainan negatiivinen lyhennys sekä pääoman tai koron tavallista suuremmat viimeiset maksuerät (balloon payments) tai maksujen lykkääminen.

Kun on kyse direktiivin 2014/17/EU 4 artiklan 28 kohdassa määritetyistä valuuttalainoista, laitosten ja luotonantajien on otettava arvioinnissa huomioon luotonottajan kyky täyttää velvoitteet myös luotonottajan tulojen ja lainan valuutan väliseen valuuttakurssiin liittyvien mahdollisten negatiivisten skenaarioiden yhteydessä. Laitosten ja luotonantajien on myös otettava huomioon ja arvioitava mahdollisesti käytössä olevat suojausstrategiat ja tosiasialliset suojaukset, myös luonnolliset suojaukset, valuuttakurssiriskin pienentämiseksi.

Kun on kyse direktiivin 2014/17/EU 3 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetuista kiinteää omaisuutta koskevista lainasopimuksista, joissa nimenomaisesti todetaan, ettei luotonottaja tai perheenjäsen käytä kiinteää omaisuutta asuinpaikkana (sopimukset vuokralle antamista varten), laitosten ja luotonantajien on sovellettava luvussa 5.2.3 esitettyjä kriteerejä. 5.2.3 Muu vakuudellinen luotonanto kuluttajille

Sellaisten lainasopimusten yhteydessä, joiden vakuutena on kiinteää omaisuutta ja jotka ovat muita kuin luvussa 5.2.2 käsiteltyjä sopimuksia, laitosten ja luotonantajien on luvun 5.2.1 määräysten lisäksi sovellettava tässä kohdassa annettuja määräyksiä.

Jos kiinteistö on edelleen rakenteilla ja jos sen on valmistumisensa jälkeen tarkoitus tuottaa omistajalleen tuloa vuokrina tai myyntivoittoina, laitosten on arvioitava rakentamisvaihetta ja sen jälkeistä vaihetta, kun hankkeesta tulee tuloa tuottava kiinteistö. Tällaisten lainasopimusten osalta laitosten ja luotonantajien on varmistettava, että

• a. luotonottajalla on hankkeeseen liittyvä uskottava suunnitelma, johon sisältyy arviot kaikista rakentamiseen liittyvistä kustannuksista;
• b. luotonottajalla on mahdollisuus käyttää rakennuttajia, arkkitehteja, insinöörejä ja urakoitsijoita, jotka osallistuvat rakennustyöhön;
• c. luotonottaja on hankkinut tai pystyy tulevaisuudessa hankkimaan kaikki rakentamisessa tarvittavat luvat ja todistukset hankkeen edetessä.

Kun on kyse kiinteää omaisuutta koskevista lainasopimuksista, joissa nimenomaisesti todetaan, että luotonottaja tai perheenjäsen ei saa käyttää kiinteää omaisuutta asuinpaikkana (sopimukset vuokralle antamista varten), laitosten on arvioitava luotonottajan kykyä täyttää velvoitteet kiinteästä omaisuudesta tulevaisuudessa saataviin vuokratuloihin nähden.

Luottokelpoisuuden arvioinnin yhteydessä laitosten on tehtävä herkkyysanalyysejä, joissa otetaan huomioon mahdolliset tulevat negatiiviset markkinatapahtumat ja epäsystemaattiset tapahtumat, joilla on merkitystä lainan tyypin ja käyttötarkoituksen kannalta. Tällaisia tapahtumia voivat olla esimerkiksi tulojen väheneminen; korkojen suurentuminen vaihtuvakorkoisten lainasopimusten yhteydessä; lainan negatiivinen lyhennys; pääoman tai koron suuret viimeiset maksuerät (balloon payments) tai lykätyt maksut sekä mahdollisesti kiinteän omaisuuden markkinakelpoisuuden heikentyminen, vapaana olevien kiinteistöjen määrän kasvaminen ja samanlaisista kiinteistöistä perittävien vuokrien pienentyminen. Tarvittaessa laitosten ja luotonantajien on otettava huomioon myös valuuttakurssiriskin vaikutus kohdan 108 mukaisesti.

5.2.4 Vakuudeton luotonanto kuluttajille

Tässä luvussa täsmennetään vaatimuksia, jotka koskevat direktiivin 2008/48/EY 8 artiklassa tarkoitettua luotonottajan luottokelpoisuuden arviointia. Sellaisten lainasopimusten yhteydessä, joihin sovelletaan kansallista lainsäädäntöä, jolla kyseinen direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, laitosten ja luotonantajien on luvun 5.2.1 määräysten lisäksi sovellettava tässä kohdassa annettuja määräyksiä.

Laitosten ja luotonantajien on tarvittaessa ja erityisesti sellaisten luotonottajien tapauksessa, jotka ovat itsenäisiä ammatinharjoittajia tai joilla on kausiluonteisia tai muita epäsäännöllisiä tuloja, tehtävä kohtuullisia selvityksiä ja toteutettava kohtuullisia toimia takaisinmaksukyvyn perustan arvioimiseksi ja todentamiseksi.

Laitosten ja luotonantajien on varmistettava, ettei kuluttajan kyky täyttää lainasopimuksen mukaiset velvoitteensa perustu odotuksiin siitä, että kuluttajan tulot kasvaisivat huomattavasti, paitsi jos tämä voidaan osoittaa toteen asiakirjojen perusteella.

Luottokelpoisuuden arvioinnin yhteydessä laitosten ja luotonantajien on tarvittaessa tehtävä herkkyysanalyysejä, joissa otetaan huomioon lainatyyppiin liittyvät kielteiset tapahtumat, joita voi tulevaisuudessa ilmaantua. Tarvittaessa laitosten ja luotonantajien on otettava huomioon myös valuuttakurssiriskin vaikutus kohdan 108 mukaisesti.

5.2.5 Luotonanto mikro- ja pienyrityksille

Laitosten tulee arvioida luotonottajan nykyistä ja tulevaa kykyä täyttää lainasopimuksen mukaiset velvoitteet. Laitosten on analysoitava myös luotonottajan lainahakemus sen varmistamiseksi, että hakemus vastaa laitoksen luottoriskinottohalukkuutta, toimintaperiaatteita, luotonmyöntämiskriteerejä, rajoja ja asiaankuuluvia mittareita sekä asiaankuuluvia makrovakaustoimenpiteitä, joita nimetty makrovakausvalvonnasta vastaava viranomainen mahdollisesti soveltaa.

Laitosten on otettava huomioon, että takaisinmaksun pääasiallisena lähteenä ovat luotonottajan tavanomaisesta liiketoiminnasta peräisin oleva kassavirta ja mahdollinen omaisuuden myynnistä saatava tuotto, jos se on lainasopimuksen kannalta tarkoituksenmukaista.

Arvioidessaan luotonottajan luottokelpoisuutta laitosten on painotettava luotonottajan realistisia ja kestäviä tulevia tuloja ja tulevaa kassavirtaa eikä käytettävissä olevia vakuuksia. Vakuuksien ei itsessään pitäisi olla ensisijainen kriteeri lainahakemuksen hyväksymiselle, eikä niillä yksinään voida perustella minkään lainasopimuksen hyväksymistä. Vakuutta on pidettävä laitoksen toissijaisena selviämiskeinona maksukyvyttömyystapauksessa tai riskiprofiilin merkittävän heikkenemisen yhteydessä eikä ensisijaisena takaisinmaksun lähteenä, lukuun ottamatta tapauksia, joissa lainan takaisinmaksu perustuu lainasopimuksen mukaan vakuutena tai likvidinä vakuutena olevan kiinteistön myyntiin.

Luottokelpoisuuden arvioinnin yhteydessä laitosten on

• a. analysoitava luotonottajan taloudellista tilannetta ja luottoriskiä jäljempänä esitetyllä tavalla;
• b. analysoitava luotonottajan liiketoimintamallia ja -strategiaa jäljempänä esitetyllä tavalla;
• c. määritettävä ja arvioitava luotonottajan luottopisteytys tai tarvittaessa sisäinen luokitus luottoriskiä koskevien toimintaperiaatteiden ja menettelyjen mukaisesti;
• d. otettava huomioon kaikki luotonottajan taloudelliset sitoumukset, kuten laitosten kanssa tehdyt käytetyt ja käyttämättömät sitovat järjestelyt, myös käyttöpääomajärjestelyt, luotonottajan luottovastuut ja luotonottajan aiempi takaisinmaksukäyttäytyminen, sekä muut veroviranomaisiin, muihin viranomaisiin tai sosiaaliturvarahastoihin liittyvät velvoitteet;
• e. tarvittaessa arvioitava transaktion rakenne sekä rakenteellisen huonomman etuoikeusaseman riski ja siihen liittyvät ehdot, kuten kovenantit, ja tarvittaessa kolmansien osapuolten takaukset ja vakuusrakenne.

Laitosten on arvioitava luottokelpoisuus lainan erityispiirteiden, kuten sen luonteen, maturiteetin ja koron perusteella.

Arvioidessaan luotonottajan kykyä täyttää lainasopimuksen mukaiset velvoitteensa laitokset voivat käyttää sopivia menetelmiä ja lähestymistapoja, joihin voi sisältyä malleja, kunhan ne ovat näiden ohjeiden mukaisia. Sopiva ja tarkoituksenmukainen menetelmä on valittava lainan riskitason, suuruusluokan ja tyypin perusteella.

Jos luotonottaja on asiakaskokonaisuuden osapuoli, laitosten on tehtävä arviointi yksittäistasolla ja tarvittaessa ryhmätasolla EPV:n asiakaskokonaisuuksia koskevien ohjeiden mukaisesti erityisesti silloin, kun takaisinmaksu on riippuvainen saman asiakaskokonaisuuden muilta osapuolilta tulevasta kassavirrasta. Jos luotonottaja on sellaisen asiakaskokonaisuuden osapuoli, joka on sidoksissa keskuspankkeihin ja valtioihin, keskushallintoihin, alue- ja paikallisviranomaisiin sekä julkisyhteisöihin ja julkisoikeudellisiin laitoksiin, laitosten on arvioitava nimenomainen yksittäinen yhteisö.

Kun kyse on sellaisesta luotonannosta, johon liittyy rajat ylittäviä osa-alueita (esimerkiksi kaupan rahoitus, vientirahoitus), laitosten tulee ottaa huomioon poliittinen, taloudellinen ja oikeudellinen ympäristö, jossa laitoksen asiakkaan ulkomainen vastapuoli toimii. Laitosten on arvioitava ostajan kykyä siirtää varoja, toimittajan kykyä toteuttaa toimeksianto ja täyttää sovellettavat paikalliset lakisääteiset vaatimukset sekä toimittajan taloudellisia valmiuksia selvitä transaktioon mahdollisesti liittyvistä viivästyksistä.

Laitosten on arvioitava luotonottajan altistumista ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyville tekijöille, erityisesti ympäristötekijöille ja ilmastonmuutoksen vaikutuksille, sekä luotonottajan esittämien lieventämisstrategioiden asianmukaisuutta. Tämä analyysi on tehtävä luotonottajakohtaisesti, mutta tarvittaessa laitokset voivat kuitenkin harkita tämän analyysin tekemistä salkkukohtaisesti.

Jotta olisi mahdollista tunnistaa sellaiset luotonottajat, joiden suoraan tai välillisesti ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvistä tekijöistä johtuva riski on kasvanut, laitokset voivat harkita ns. lämpökarttojen käyttöä. Niissä esimerkiksi talouden yksittäisten toimialojen (tai osa-alueiden) ilmastoon ja ympäristöön liittyvät riskit näytetään kaaviossa tai skaalausjärjestelmässä korostettuina. Sellaisten lainojen tai luotonottajien osalta, joiden ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvä riski on kasvanut, luotonottajan todellista liiketoimintamallia on arvioitava tarkemmin. Lisäksi on arvioitava nykyisiä ja ennustettuja kasvihuonekaasupäästöjä, markkinaympäristöä, kyseisten yritysten ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyviä valvontavaatimuksia sekä ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvän sääntelyn todennäköisiä vaikutuksia luotonottajan taloudelliseen tilanteeseen. Luotonottajan taloudellisen aseman analyysi

Kun laitokset analysoivat taloudellista asemaa luottokelpoisuuden arvioinnin yhteydessä edellä esitetyn mukaisesti, niiden on otettava huomioon seuraavat seikat:

• a. sekä nykyinen että ennustettu taloudellinen asema, mihin sisältyvät taseet, sopimusvelvoitteiden täyttämiseksi tarvittavan takaisinmaksukyvyn perusta (myös mahdollisten epäsuotuisien tapahtumien yhteydessä) ja tarvittaessa pääomarakenne, käyttöpääoma, tulot ja kassavirta;
• b. tarvittaessa luotonottajan vivutustaso, osingonjako, todelliset ja ennakoidut/ennustetut pääomamenot sekä käteiseksi muuntamisen sykli (cash conversion cycle) haettuun järjestelyyn nähden;
• c. tarvittaessa riskiprofiili maturiteettiin asti markkinoiden mahdollisiin muutoksiin, kuten ulkomaanvaluutan määräisiin vastuisiin ja sellaisiin vastuisiin, joiden vakuutena on takaisinmaksuvälineitä, nähden;
• d. soveltuvin osin maksulaiminlyönnin todennäköisyys luottoluokituksen tai sisäisen riskiluokituksen perusteella;
• e. asianmukaisten rahoitus-, omaisuuserä- tai tuotetyyppikohtaisten mittareiden ja indikaattorien käyttö laitoksen luottoriskinottohalukkuuden, toimintaperiaatteiden ja rajojen, jotka on määritetty luvuissa 4.2 ja 4.3, mukaisesti. Liitteessä 3 esitetyt mittarit voidaan ottaa huomioon soveltuvin osin, jos se on tietyn lainahakemuksen osalta tarkoituksenmukaista.

Laitosten on varmistettava, että analyysissä käytetyt taloudelliset ennusteet ovat realistisia ja järkeviä. Näiden ennusteiden/arvioiden on perustuttava vähintään tulevaisuuteen suuntautuvaan ennusteeseen, joka on laadittu historiallisten taloudellisten tietojen pohjalta. Laitosten tulee arvioida, vastaavatko nämä ennusteet laitoksen taloudellisia ja markkinoihin kohdistuvia odotuksia. Jos laitoksilla on perusteltuja huolenaiheita näiden taloudellisten ennusteiden luotettavuudesta, niiden on laadittava omat ennusteensa luotonottajien taloudellisesta tilanteesta ja takaisinmaksukyvystä.

Tarvittaessa laitosten on arvioitava taloudellista tilannetta myöntäessään lainoja holdingyhtiöille sekä erillisenä yhteisönä esimerkiksi konsolidoidulla tasolla että yhtenä yhteisönä, jos holdingyhtiö ei ole varsinainen operatiivinen yhtiö tai jos laitoksilla ei ole operatiivisten yhtiöiden holdingyhtiölle antamia takauksia.

Arvioidessaan luotonottajien taloudellista tilannetta laitosten on arvioitava tulevan takaisinmaksukyvyn kestävyyttä ja varmuutta mahdollisissa epäsuotuisissa olosuhteissa, jotka liittyvät lainan tyyppiin ja käyttötarkoitukseen ja joita voi esiintyä lainasopimuksen voimassaoloaikana. Tällaisia olosuhteita voivat olla vaikkapa tulojen ja muun kassavirran pienentyminen, korkojen suureneminen, lainan negatiivinen kuoletus sekä pääoman tai koron maksujen lykkääminen, markkinoiden ja luotonottajan toimintaolosuhteiden heikentyminen ja valuuttakurssimuutokset soveltuvin osin. Luotonottajan liiketoimintamallin ja strategian analyysi

Laitosten on arvioitava luotonottajien liiketoimintamalli ja strategia myös lainan käyttötarkoitukseen nähden.

Laitosten tulee arvioida luotonottajan tietämystä, kokemusta ja kykyä hallita lainasopimuksiin liittyviä liiketoimia, varoja tai sijoituksia (esimerkiksi liikekiinteistölainaan liittyvä tietty kiinteistö).

Laitosten on arvioitava liiketoimintasuunnitelman toteutuskelpoisuutta ja siihen liittyvien taloudellisten ennusteiden realistisuutta sen alan erityispiirteiden mukaisesti, jolla luotonottaja toimii.

Laitosten on arvioitava, missä määrin luotonottaja on riippuvainen keskeisistä sopimuksista, asiakkaista tai toimittajista, ja sitä, miten ne vaikuttavat kassavirran muodostumiseen. Myös mahdollisia keskittymiä tulee arvioida.

Laitosten on arvioitava, onko luotonottaja mahdollisesti riippuvainen tietystä avainhenkilöstä. Tarvittaessa laitosten on selvitettävä yhdessä luotonottajan kanssa, miten tällaista riippuvuutta voitaisiin vähentää.

Takausten ja vakuuksien arviointi

Laitosten on arvioitava kaikki riskien pienentämisessä käytettävät pantatut vakuudet niiden vakuuksia koskevien vaatimusten mukaisesti, jotka on määritetty laitoksen luottoriskinottohalukkuutta koskevissa ohjeissa, toimintaperiaatteissa ja menettelyissä, sekä vakuuksien arvostusta ja omistajuutta. Lisäksi on tarkastettava kaikki asiaankuuluvat asiakirjat (kuten se, onko kiinteistö rekisteröity asianmukaisiin rekistereihin).

Laitosten tulee arvioida kaikki takaukset, kovenantit, panttauskiellot ja lainanhoitosopimukset, joita käytetään riskien pienentämisessä.

Laitosten on arvioitava luotonottajan omaa pääomaa ja lisävakuusjärjestelyjä, kuten lainavakuutuksia, kiinnityssitoumuksia ja ulkoisiin lähteisiin perustuvia takaisinmaksutakuita, jos se on luottopäätösten kannalta merkityksellistä.

Jos lainasopimukseen sisältyy jonkinlaisia takauksia kolmansilta osapuolilta, laitosten on arvioitava takauksen antaman suojan taso ja tarvittaessa takaajan luottokelpoisuus soveltamalla näiden ohjeiden asiaa koskevia määräyksiä sen mukaan, onko takaaja luonnollinen henkilö vai yritys. Takaajan luottokelpoisuus on arvioitava oikeasuhteisesti takauksen suuruusluokan, lainan ja takaajatyypin perusteella.

5.2.6 Luotonanto keskisuurille ja suurille yrityksille

Laitosten tulee arvioida luotonottajan nykyistä ja tulevaa kykyä täyttää lainasopimuksen mukaiset velvoitteet. Laitosten on analysoitava myös luotonottajan lainahakemus sen varmistamiseksi, että hakemus vastaa laitoksen luottoriskinottohalukkuutta, toimintaperiaatteita, luotonmyöntämiskriteerejä, rajoja ja asiaankuuluvia mittareita sekä asiaankuuluvia makrovakaustoimenpiteitä, joita nimetty makrovakausvalvonnasta vastaava viranomainen mahdollisesti soveltaa.

Laitosten on otettava huomioon, että takaisinmaksun pääasiallisena lähteenä ovat luotonottajan tavanomaisesta liiketoiminnasta peräisin oleva kassavirta ja mahdollinen omaisuuden myynnistä saatava tuotto, jos se on lainasopimuksen kannalta tarkoituksenmukaista.

Arvioidessaan luotonottajan luottokelpoisuutta laitosten on painotettava luotonottajan realistisia ja kestäviä tulevia tuloja ja tulevaa kassavirtaa eikä käytettävissä olevia vakuuksia. Vakuuksien ei itsessään pitäisi olla ensisijainen kriteeri lainahakemuksen hyväksymiselle, eikä niillä yksinään voida perustella minkään lainasopimuksen hyväksymistä. Vakuutta on pidettävä laitoksen toissijaisena selviämiskeinona maksukyvyttömyystapauksessa tai riskiprofiilin merkittävän heikkenemisen yhteydessä eikä ensisijaisena takaisinmaksun lähteenä, lukuun ottamatta tapauksia, joissa lainan takaisinmaksu perustuu lainasopimuksen mukaan vakuutena tai likvidinä vakuutena olevan kiinteistön myyntiin.

Luottokelpoisuuden arvioinnin yhteydessä laitosten on

• a. analysoitava luotonottajan taloudellista tilannetta ja luottoriskiä jäljempänä esitetyllä tavalla;
• b. analysoitava luotonottajan organisaatiorakennetta, liiketoimintamallia ja strategiaa jäljempänä esitetyllä tavalla;
• c. määritettävä ja arvioitava luotonottajan luottopisteytys tai tarvittaessa sisäinen luokitus luottoriskiä koskevien toimintaperiaatteiden ja menettelyjen mukaisesti;
• d. otettava huomioon kaikki luotonottajan taloudelliset sitoumukset, kuten kaikki laitosten kanssa tehdyt käytetyt ja käyttämättömät sitovat järjestelyt, myös käyttöpääomajärjestelyt, luotonottajan luottovastuut ja luotonottajan aiempi takaisinmaksukäyttäytyminen, sekä muut veroviranomaisiin, muihin viranomaisiin tai sosiaaliturvarahastoihin liittyvät velvoitteet;
• e. arvioitava transaktion rakenne sekä rakenteellisen huonomman etuoikeusaseman riski ja siihen liittyvät ehdot, kuten kovenantit, ja tarvittaessa kolmansien osapuolten takaukset ja vakuusrakenne.

Laitosten on arvioitava luottokelpoisuus lainan erityispiirteiden, kuten sen luonteen, maturiteetin ja koron perusteella.

Laitosten on arvioitava luotonottajan altistumista ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyville tekijöille, erityisesti ympäristötekijöille ja ilmastonmuutoksen vaikutuksille, sekä luotonottajan esittämien lieventämisstrategioiden asianmukaisuutta.

Jos luotonottaja on asiakaskokonaisuuden osapuoli, laitosten on tehtävä arviointi yksittäistasolla ja tarvittaessa ryhmätasolla EPV:n asiakaskokonaisuuksia koskevien ohjeiden mukaisesti erityisesti silloin, kun takaisinmaksu on riippuvainen saman asiakaskokonaisuuden muilta osapuolilta tulevasta kassavirrasta. Jos luotonottaja on sellaisen asiakaskokonaisuuden osapuoli, joka on sidoksissa keskuspankkeihin ja valtioihin, keskushallintoihin, alue- ja paikallisviranomaisiin sekä julkisyhteisöihin ja julkisoikeudellisiin laitoksiin, laitosten on arvioitava nimenomainen yksittäinen yhteisö.

Kun kyse on sellaisesta luotonannosta, johon liittyy rajat ylittäviä osa-alueita (esimerkiksi kaupan rahoitus, vientirahoitus), laitosten tulee ottaa huomioon poliittinen, taloudellinen ja oikeudellinen ympäristö, jossa laitoksen asiakkaan ulkomainen vastapuoli toimii. Laitosten on arvioitava ostajan kykyä siirtää varoja, toimittajan kykyä toteuttaa toimeksianto ja täyttää sovellettavat paikalliset lakisääteiset vaatimukset sekä toimittajan taloudellisia valmiuksia selvitä transaktioon mahdollisesti liittyvistä viivästyksistä.

Jotta olisi mahdollista tunnistaa sellaiset luotonottajat, joiden suoraan tai välillisesti ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvistä tekijöistä johtuvat riskit ovat kasvaneet, laitokset voivat harkita ns. lämpökarttojen käyttöä: niissä korostetaan esimerkiksi talouden yksittäisten toimialojen (tai osa-alueiden) ilmastoon ja ympäristöön liittyviä riskejä kaaviossa tai skaalausjärjestelmässä. Sellaisten lainojen tai luotonottajien osalta, joiden ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvä riski on kasvanut, luotonottajan todellista liiketoimintamallia on arvioitava tarkemmin. Lisäksi on arvioitava nykyisiä ja ennustettuja kasvihuonekaasupäästöjä, markkinaympäristöä, kyseisten yritysten ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyviä valvontavaatimuksia sekä ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvän sääntelyn todennäköisiä vaikutuksia luotonottajan taloudelliseen tilanteeseen.

Luotonottajan taloudellisen aseman analyysi

Kun laitokset analysoivat taloudellista asemaa luottokelpoisuuden arvioinnin yhteydessä edellä esitetyn mukaisesti, niiden on otettava huomioon seuraavat seikat:

• a. sekä nykyinen että ennustettu taloudellinen asema, mihin sisältyvät taseet ja pääomarakenne, käyttöpääoma, tulot ja kassavirta sekä sopimusvelvoitteiden täyttämiseksi tarvittavan takaisinmaksukyvyn perusta eli lainanhoitokyky, myös mahdollisten epäsuotuisien tapahtumien yhteydessä (ks. myös herkkyysanalyysiä koskeva kohta) – analysoitaviin seikkoihin on sisällytettävä muun muassa vapaa kassavirta, joka on käytettävissä arvioitavana olevan lainajärjestelyn lainanhoitoon;
• b. nettoliikevoitto ja kannattavuus etenkin korolliseen velkaan nähden;
• c. luotonottajan vivutustaso, osingonjako, todelliset ja ennakoidut/ennustetut pääomamenot sekä käteiseksi muuntamisen sykli (cash conversion cycle) haettuun järjestelyyn nähden;
• d. riskiprofiili maturiteettiin asti markkinoiden mahdollisiin muutoksiin nähden (ulkomaanvaluutan määräiset vastuut ja sellaiset vastuut, joiden vakuutena on takaisinmaksuvälineitä);
• e. soveltuvin osin maksulaiminlyönnin todennäköisyys luottoluokituksen tai sisäisen riskiluokituksen perusteella;
• f. asianmukaisten rahoitus-, omaisuuserä- tai tuotetyyppikohtaisten mittareiden ja indikaattorien käyttö laitoksen luottoriskinottohalukkuuden, toimintaperiaatteiden ja rajojen, jotka on määritetty luvussa 4.2 ja 4.3, mukaisesti. Liitteessä 3 esitetyt mittarit voidaan ottaa huomioon soveltuvin osin, jos se on tietyn lainahakemuksen osalta tarkoituksenmukaista.

Laitosten on varmistettava, että analyysissä käytetyt ennusteet ovat realistisia ja järkeviä ja että ne vastaavat laitosten taloudellisia ja markkinoita koskevia odotuksia. Jos laitoksilla on perusteltuja huolenaiheita näiden taloudellisten ennusteiden luotettavuudesta, niiden on laadittava omat ennusteensa luotonottajien taloudellisesta tilanteesta ja takaisinmaksukyvystä ja käytettävä niitä tarvittaessa luotonottajien toimittamien ennusteiden luotettavuuden tarkistamiseen.

Laitosten tulee myös arvioida luotonottajan kykyä toimia kannattavasti tulevaisuudessa, jotta voitaisiin mitata kertyneiden voittovarojen vaikutusta ja siten myös niiden vaikutusta omaan pääomaan erityisesti tapauksissa, joissa luotonottaja ei ole pystynyt tuottamaan voittoa ajan mittaan.

Laitosten on arvioitava luotonottajan käteiseksi muuntamisen sykli eli määrittää se aika, jonka yritys tarvitsee voidakseen muuntaa varastoon ja muihin resursseihin tehdyt investoinnit käteiseksi myymällä tuotteitaan ja palvelujaan. Laitosten on voitava ymmärtää luotonottajan käteiseksi muuntamisen sykli, jotta voitaisiin arvioida luotonottajan käyttöpääoman tarve ja määrittää toistuvat menot. Näin voidaan arvioida luotonottajan takaisinmaksukyvyn jatkuvuutta.

Tarvittaessa laitosten on arvioitava näitä taloudellisia mittareita myös vertaamalla niitä laitoksen luottoriskinottohalukkuuden, luottoriskiperiaatteiden ja rajojen yhteydessä lukujen 4.2 ja 4.3 mukaisesti määritettyihin mittareihin ja rajoihin.

Laitosten on arvioitava taloudellista tilannetta myöntäessään lainoja holdingyhtiöille sekä erillisenä yhteisönä esimerkiksi konsolidoidulla tasolla että yhtenä yhteisönä, jos holdingyhtiö ei ole varsinainen operatiivinen yhtiö tai jos laitoksilla ei ole operatiivisten yhtiöiden holdingyhtiölle antamia takauksia.

Herkkyysanalyysi luottokelpoisuuden arvioinnissa

Laitosten on arvioitava luotonottajan taloudellisen tilanteen kestävyyttä ja varmuutta sekä tulevaa takaisinmaksukykyä mahdollisissa epäsuotuisissa olosuhteissa, joita voi esiintyä lainasopimuksen voimassaoloaikana. Tätä varten laitosten on tehtävä yhden tai useamman tekijän sisältävä herkkyysanalyysi, jossa otetaan huomioon markkinatapahtumat ja epäsystemaattiset tapahtumat tai niiden yhdistelmä.

Herkkyysanalyysissä on otettava huomioon kaikki yleiset ja omaisuuserä- ja tuotekohtaiset näkökohdat, joilla voi olla vaikutusta luotonottajan luottokelpoisuuteen.

Kun laitokset tekevät herkkyysanalyysiä luotonottajan takaisinmaksukyvystä tulevissa olosuhteissa, jotka voivat olla negatiivisiakin, niiden on otettava huomioon seuraavat tapahtumat, jotka ovat tiettyjen olosuhteiden ja luotonottajan liiketoimintamallin kannalta oleellisimmat:

Epäsystemaattiset tapahtumat

• a. luotonottajan tulojen tai voittomarginaalien vakava mutta mahdollinen pieneneminen;
• b. vakava mutta mahdollinen operatiivisen tappion aiheuttava tapahtuma;
• c. vakavat mutta mahdolliset johtamiseen liittyvät ongelmat;
• d. merkittävien kauppakumppaneiden, asiakkaiden tai toimittajien toimintaan liittyvät häiriöt;
• e. vakava mutta mahdollinen maineen vahingoittuminen;
• f. vakava mutta mahdollinen likviditeetin vähentyminen, rahoituksen muutokset tai velkojen lisääntyminen luotonottajan taseessa;
• g. sellaiset omaisuuserien (esimerkiksi raaka-aineiden tai lopputuotteiden) epäsuotuisat hintamuutokset, joille luotonottaja pääasiallisesti altistuu, ja valuuttakurssiriski.

Markkinatapahtumat

• h. vakava mutta mahdollinen makrotaloudellinen laskusuhdanne;
• i. vakava mutta mahdollinen laskusuhdanne niillä talouden aloilla, joilla luotonottaja ja sen asiakkaat toimivat;
• j. poliittisten, lainsäädännöllisten ja maantieteellisten riskien merkittävä muutos;
• k. rahoituskustannusten voimakas mutta mahdollinen suureneminen (esimerkiksi luotonottajan kaikkien lainajärjestelyjen korkotason nousu 200 peruspisteellä).

Luotonottajan liiketoimintamallin ja strategian analyysi

Laitosten on arvioitava luotonottajien liiketoimintamalli ja strategia myös lainan käyttötarkoitukseen nähden.

Laitosten tulee arvioida luotonottajan tietämystä, kokemusta ja kykyä hallita lainasopimuksiin liittyviä liiketoimia, varoja tai sijoituksia (esimerkiksi tiettyä liikekiinteistölainaan liittyvää kiinteistöä).

Laitosten on arvioitava liiketoimintasuunnitelman toteutuskelpoisuutta ja siihen liittyvien taloudellisten ennusteiden realistisuutta sen alan erityispiirteiden mukaisesti, jolla luotonottaja toimii.

Laitosten on arvioitava, missä määrin luotonottaja on riippuvainen keskeisistä sopimuksista, asiakkaista tai toimittajista, ja sitä, miten ne vaikuttavat kassavirran muodostumiseen. Myös mahdollisia keskittymiä tulee arvioida. Takausten ja vakuuksien arviointi

Laitosten on arvioitava kaikki pantatut vakuudet niiden vakuuksia koskevien vaatimusten mukaisesti, jotka on määritetty laitoksen luottoriskinottohalukkuutta koskevissa ohjeissa, toimintaperiaatteissa ja menettelyissä, sekä vakuuksien arvostusta ja omistajuutta. Lisäksi on tarkastettava kaikki asiaankuuluvat asiakirjat (kuten se, onko kiinteistö rekisteröity asianmukaisiin rekistereihin).

Laitosten tulee arvioida kaikki takaukset, kovenantit, panttauskiellot ja lainanhoitosopimukset, joita käytetään riskien pienentämisessä. Laitosten on myös selvitettävä, liittyykö vakuuden arvo jollain tavalla luotonottajan liiketoimintaan tai kykyyn tuottaa kassavirtaa.

Laitosten on arvioitava luotonottajan omaa pääomaa ja lisävakuusjärjestelyjä, kuten lainavakuutuksia, kiinnityssitoumuksia ja ulkoisiin lähteisiin perustuvia takaisinmaksutakuita.

Jos lainasopimukseen sisältyy jonkinlaisia takauksia kolmansilta osapuolilta, laitosten on arvioitava takauksen antaman suojan taso ja tarvittaessa takaajan luottokelpoisuus soveltamalla näiden ohjeiden asiaa koskevia määräyksiä sen mukaan, onko takaaja luonnollinen henkilö vai yritys. Takaajan luottokelpoisuus on arvioitava oikeasuhteisesti takauksen suuruusluokan, lainan ja takaajatyypin perusteella.

Jos maksuvirrat kulkevat syndikoidun luotonannon tai hankerahoitukseen liittyvien transaktioiden yhteydessä kolmannen osapuolen, esimerkiksi nimetyn asiamiehen, laitosten (tai valtuutettujen pääjärjestäjien tai niiden nimeämien edustajien) kautta, myös asiamiehen luotettavuus on arvioitava. Rajat ylittävässä luotonannon ja hankerahoitukseen liittyvien transaktioiden yhteydessä asiamiehen on oltava toimittajan puolesta transaktion yhteydessä annettujen takausten, remburssien tai vastaavien asiakirjojen ainoa antaja.

5.2.7 Liikekiinteistöluotonanto

Arvioidessaan luotonottajien luottokelpoisuutta liikekiinteistöluotonannon yhteydessä laitosten on sovellettava niiden luottokelpoisuuden arviointia koskevien yleisten kriteerien lisäksi, jotka on määritetty luvuissa 5.2.5 ja 5.2.6, tässä kohdassa esitettyjä erityiskriteerejä. Kun laitokset arvioivat luotonottajien luottokelpoisuutta silloin, kun kyseessä on luotonanto liikekiinteistöön, jota kiinteistön omistavan luotonottajan on tarkoitus käyttää liiketoiminnan harjoittamiseen, laitosten tulee soveltaa ainoastaan luvuissa 5.2.5 ja 5.2.6 esitettyjä kriteerejä.

Laitosten on arvioitava, millaista kokemusta luotonottajalla on liikekiinteistön tyypistä, koosta ja maantieteellistä sijainnista, ja todennettava se. Kun luotonottaja on toisen yhteisön rahoittama erillisyhtiö, laitosten on arvioitava myös järjestävän yhteisön kokemusta liikekiinteistön tyypistä, koosta ja maantieteellisestä sijainnista.

Laitosten on arvioitava kiinteistön tulontuottokykyä ja tehtävä arvio jälleenrahoitusmahdollisuuksista. Näissä arvioinneissa on otettava huomioon kyseisen lainahakemuksen mukaisen liikekiinteistölainan laina-aika, johon luotonottaja sitoutuu.

Arvioidessaan luotonottajan takaisinmaksukykyä laitosten on arvioitava seuraavat seikat soveltuvin osin:

• a. kassavirran kestävyys;
• b. vuokralaisten laatu, nykyisten vuokratulojen muutosten vaikutus lainan takaisinmaksuaikatauluun, vuokrasopimusten ehdot, erääntymisajat ja -ehdot sekä vuokralaisen maksuhistoria, jos se on saatavilla;
• c. jälleenvuokrausmahdollisuudet, kassavirta, jota lainan hoitaminen lainasopimuksen mukaisesti edellyttää, jos jälleenvuokraus on tarpeen; tarvittaessa omaisuuden taloudellinen suorituskyky talouden laskusuhdanteessa ja vuokratuoton vaihtelut ajan mittaan, jotta voitaisiin arvioida, onko tuotto supistunut liikaa;
• d. kiinteistöön liittyvät välttämättömät pääomamenot koko laina-ajalta.

Arvioidessaan kiinteistöjen jälleenvuokrausmahdollisuuksia laitosten on otettava huomioon, mikä on kyseiseen kiinteistöön kohdistuva kysyntä, kun otetaan huomioon vastaavanlaisten kiinteistöjen tarjonta, kiinteistön kunto ja muut tekniset tiedot sekä kiinteistön sijainti ja läheisyys kiinteistön kannalta oleelliseen infrastruktuuriin.

Jos liikekiinteistöön myönnetään ainoastaan korollisia lainoja, laitosten tulee arvioida, tukeeko kiinteistöjen kassavirta kiinteistön ennakoitua taloudellista elinkaarta vastaavaa lyhennystä, jotta se kattaisi lainan pääoman ja koron siinä tapauksessa, että kiinteistön luototusaste (LTV) nousisi, tai vaikka luototusaste olisi normaali asianomaisilla markkinoilla. Laitosten on syytä harkita tällaista analyysiä myös silloin, kun luotonottajilla on lisävakuusjärjestelyjä, esimerkiksi realisoitavia omaisuuseriä, jotka ovat laillisesti täytäntöönpanokelpoisia kohtuullisen ajan kuluessa.

Epäsuotuisien markkinatapahtumien ja epäsystemaattisten tapahtumien herkkyysanalyysia varten laitosten tulee ottaa luvuissa 5.2.5 ja 5.2.6 määritettyjen tapahtumien lisäksi soveltuvin osin huomioon seuraavat seikat:

• a. jälleenvuokraus, myös vuokran muutos, vuokrasopimuksen kesto laina-ajan lainanhoitomaksuihin nähden, vapaana olevien kiinteistöjen määrän kasvu, ylläpito- ja kunnostuskustannukset, vuokravapaat jaksot ja vuokrakannustimet;
• b. jälleenrahoitukseen liittyvät riskit ja viivästykset;
• c. pääomamenoihin liittyvä riski;
• d. muut asianmukaiset kriteerit.

5.2.8 Luotonanto kiinteistörakentamiseen

Arvioidessaan luotonottajien luottokelpoisuutta kiinteistörakentamiseen tarkoitetun luotonannon yhteydessä laitosten on sovellettava niiden luottokelpoisuuden arviointia koskevien yleisten kriteerien lisäksi, jotka on määritetty luvuissa 5.2.5 ja 5.2.6, tässä kohdassa esitettyjä erityiskriteerejä.

Luottokelpoisuuden arvioinnin on sisällettävä lainan elinkaaren mukaisesti sekä rakentamisvaihe (tarvittaessa kaikkine eri vaiheineen) että rakennuksen valmistumisen jälkeinen vaihe, kun hanke muuttuu liikekiinteistölainaksi. Jälkimmäistä vaihetta on arvioitava liikekiinteistöluotonantona näissä ohjeissa olevien määräysten mukaisesti.

Rakentamisvaihetta arvioidessaan laitosten on varmistettava, että luotonottajalla

• a. on uskottava liiketoimintasuunnitelma, joka sisältää rakennushankkeen perustelut ja kaikkien rakentamiseen liittyvien kustannusten arvion, jonka riippumaton asiantuntija on vahvistanut;
• b. on mahdollisuus käyttää rakentajia, arkkitehteja, insinöörejä ja urakoitsijoita kiinteistön rakentamisessa;
• c. on kaikki rakentamisessa tarvittavat luvat ja todistukset hankkeen edetessä ja ennen lainaerän (-erien) maksamista tai hän pystyy tulevaisuudessa hankkimaan ne.

Laitosten tulee varmistaa, että rakentamiseen liittyviä kustannuksia laskettaessa otetaan huomioon satunnaiset kulut, joiden vuoksi kustannukset voivat ylittyä. Määritetyt satunnaiset kulut on sisällytettävä luottolimiittiin tai omaan pääomaan. Laitosten on arvioitava luotonottajan käteisvarojen määrää ja likviditeettiprofiilia sen varmistamiseksi, että luotonottajalla on valmiudet rahoittaa satunnaisiin menoihin määritetyn summan ylittäviä menoja ja mahdollisia viivästyksiä.

Laitosten on arvioitava ennakoidun nettomyyntiennusteen realistisuutta sekä myynnin arvon ja määrän että määräaikojen osalta.

Laitosten on tehtävä tutustumiskäyntejä kohteeseen, tarvittaessa yhdessä riittävän pätevän henkilön kanssa, jotta ne voisivat todentaa kohteen tärkeimmät osa-alueet sekä erilaiset oikeudet ja kohteen erityispiirteet. Yhteenveto työmaakäynnistä pitää säilyttää luotonottajaa koskevissa tiedoissa.

Luotonottajan luottokelpoisuuden arvioinnin lisäksi laitosten on tarvittaessa (esimerkiksi vakuuksien muutospyyntöjen yhteydessä) arvioitava hankkeeseen sijoittavia pääomasijoittajia. Siinä on tarkasteltava sijoittajien taloudellista tilannetta, asiantuntemusta ja kokemusta vastaavista hankkeista sekä sitä, miten pääomasijoittajien ja samalle hankkeelle lainaa tarjoavien laitosten väliset intressit voidaan sovittaa yhteen.

5.2.9 Vivutetut transaktiot

Arvioidessaan luotonottajien luottokelpoisuutta vivutettujen transaktioiden yhteydessä niiden luottokelpoisuuden arviointia koskevien yleisten kriteerien soveltamisen lisäksi, jotka on määritetty luvuissa 5.2.5 ja 5.2.6, laitosten on määritettävä mahdollinen ylivelkaantuneisuus luotonantohetkellä. Se määritetään seuraavien tekijöiden suhdelukuna: kokonaisvelka suhteessa tulokseen ennen korkoja, veroja, poistoja ja kuoletuksia (EBITDA). Sellaisten transaktioiden, joihin liittyy ylivelkaantumista, pitäisi olla poikkeuksellisia (ja niiden on oltava linjassa laitoksen riskinottohalukkuuden kanssa), ja niiden on oltava osa laitoksen luotonantovaltuuksien ja riskienhallinnan eskalointimenettelyä.

Laitosten on tehtävä perusteellinen arviointi luotonottajan kyvystä maksaa laina takaisin tai pienentää velkarahoituksen määrää kestävälle tasolle kohtuullisen ajan kuluessa.

5.2.10 Merenkulkualan rahoitus

Arvioidessaan luotonottajien luottokelpoisuutta merenkulkualan rahoituksen yhteydessä laitosten on sovellettava niiden luottokelpoisuuden arvioinnista luvuissa 5.2.5 ja 5.2.6 annettujen yleisten kriteerien lisäksi tässä kohdassa esitettyjä erityiskriteerejä. Laitosten tulee arvioida erityisesti seuraavia seikkoja:

• a. aluksen tulot kustannuksiin (toimintakustannukset, myös vakuutukset, palkat, kunnossapito, voiteluaineet ja korkokulut) nähden;
• b. aluksen senhetkisen iän ja sen arvioidun käyttöiän suhde;
• c. luotonottajan laivaston ominaispiirteet suhteessa koko laivastoon (rakenteilla olevien uusien alusten määrä, käyttöön otettujen alusten määrä, romutettujen alusten määrä kutakin osa-aluetta kohti ja alusten ikä vaikuttavat aluskannan vetoisuuden ylittymiseen ja rahtimaksuihin);
• d. alusten arvonmääritykset aliarvostuksen kanssa tai ilman sitä (jos ne on sisällytetty hakemukseen takaisinmaksun perustaksi), jotta voitaisiin ottaa huomioon myyntikustannukset, rahan aika-arvo ja omaisuuserän likviditeettiin ja markkinakelpoisuuteen liittyvät epävarmuustekijät, elleivät yksittäiset arvonmääritykset ole mahdollisia, jos alukset toimivat osana suurempaa laivastoa, jossa tulojen tyypit vaihtelevat suuresti.

Laitosten on otettava huomioon myös muita tekijöitä, kuten kyseisen alustyypin tarjonta ja kysyntä markkinoilla, kyseisen alustyypin nykyiset ja tulevat kauppavirrat, se, onko lainan tarkoitus olla ns. non-recourse-laina vai onko sille hankittava takauksia tai pitkäaikainen rahtaussopimus ja hyväksyttävä loppukäyttäjä. Lisäksi on selvitettävä, voiko aluksen omistaja antaa muita vakuuksia, joita ovat muun muassa rahtaussopimusten ja vakuutusten luovutukset, osakkeista ja käteisvakuuksista saatavat maksut tai muiden omaisuuserien, kuten kiinteistöjen ja sisaralusten kiinnitykset.

Laivanrakentamiseen tarkoitettujen lainojen yhteydessä laitosten on varmistettava, että luotonottajalla

• a. on uskottava liiketoimintasuunnitelma, jossa on perustelut rakennushankkeelle ja riippumattoman asiantuntijan vahvistama arvio kaikista rakentamisen kustannuksista;
• b. on mahdollisuus käyttää rakentajia, laivanrakennusinsinöörejä, muita insinöörejä ja laivanrakennusurakoitsijoita;
• c. on kaikki rakentamisessa tarvittavat luvat ja todistukset hankkeen edetessä tai hän pystyy tulevaisuudessa hankkimaan ne. 5.2.11 Hankerahoitus

Arvioidessaan luotonottajien luottokelpoisuutta hankerahoituksen yhteydessä laitosten on sovellettava niiden luottokelpoisuuden arviointia koskevien yleisten kriteerien lisäksi, jotka on määritetty luvuissa 5.2.5 ja 5.2.6, tässä kohdassa esitettyjä erityiskriteerejä.

Laitosten on arvioitava lainan ensisijainen takaisinmaksulähde, joka on rahoitettavista omaisuuseristä (hankkeesta) saatava tulo. Laitosten on arvioitava hankkeeseen liittyvä kassavirta, myös tuleva tulontuottokyky, kun hanke on saatu päätökseen. Lisäksi on otettava huomioon mahdolliset sovellettavat sääntelyyn liittyvät tai lakisääteiset rajoitukset (esimerkiksi hintasääntely, tuottoasteen sääntely, tulot, joihin sovelletaan ota tai maksa -sopimuksia, ympäristölainsäädäntö ja määräykset, jotka vaikuttavat hankkeen kannattavuuteen).

Mikäli mahdollista, laitosten on varmistettava, että kaikki hankkeen varat sekä nykyinen ja tuleva kassavirta ja tilit pantataan luotonantajalaitokselle tai asiamiehelle/järjestäjälle, jos kyseessä on syndikoitu transaktio / club deal -sopimus. Jos hanketta varten perustetaan erillisyhtiö, tämän erillisyhtiön osakkeet on pantattava laitokselle, jotta laitos/asiamies voisi tarvittaessa ottaa yhtiön haltuunsa. Syndikoitujen transaktioiden / club deal -sopimusten yhteydessä kunkin luotonantajan mahdollisuudesta saada pantattuja varoja ja omaisuuseriä on määrättävä luotonantajien välisillä sopimuksilla.

Hankkeen rakentamisvaihetta arvioidessaan laitosten on varmistettava, että luotonottajalla

• a. on uskottava liiketoimintasuunnitelma, joka sisältää rakennushankkeen perustelut ja kaikkien rakentamiseen liittyvien kustannusten arvion, jonka riippumaton asiantuntija on vahvistanut;
• b. on mahdollisuus käyttää rakentajia, arkkitehteja, insinöörejä ja urakoitsijoita hankkeessa;
• c. on hankkinut tai pystyy tulevaisuudessa hankkimaan kaikki rakentamisessa tarvittavat luvat ja todistukset hankkeen edetessä.

Laitosten tulee varmistaa, että rakentamiseen liittyviä kustannuksia koskevassa laskelmassa, jonka luotonottaja on toimittanut, otetaan huomioon satunnaiset kulut, joiden vuoksi kustannukset voivat ylittyä. Tällaiset määritetyt satunnaiset kulut on sisällytettävä luottolimiittiin tai omaan pääomaan. Laitosten on arvioitava luotonottajan tai pääomasijoittajien käteisvarojen määrä ja likviditeettiprofiili sen varmistamiseksi, että niillä on valmiudet rahoittaa satunnaisiin kuluihin määritetyn summan ylittäviä menoja ja mahdollisia viivästyksiä.

Luotonottajan luottokelpoisuuden arvioinnin lisäksi laitosten on arvioitava hankkeeseen sijoittavia pääomasijoittajia. Siinä on tarkasteltava soveltuvin osin sijoittajien taloudellista tilannetta, hankkeeseen liittyvää asiantuntemusta ja kokemusta vastaavista hankkeista sekä sijoittajien kykyä ja halukkuutta tukea hanketta sen koko keston ajan.