1 Ylimmän hallintoelimen tehtävät ja velvollisuudet

Direktiivin 2013/36/EU 88 artiklan 1 kohdan mukaisesti ylimmän hallintoelimen tulee kantaa laitoksesta lopullinen kokonaisvastuu sekä määritellä sellaiset hallinnointi- ja ohjausjärjestelmät, joilla varmistetaan laitoksen tehokas ja vakaa hoito, valvoa niiden täytäntöönpanoa ja vastata niistä.

Ylimmän hallintoelimen tehtävien tulee olla selkeästi määriteltyjä, ja niissä on erotettava toisistaan johtotehtävät (liikkeenjohdolliset tehtävät) ja valvontatehtävät (muut kuin liikkeenjohdolliset tehtävät). Ylimmän hallintoelimen velvollisuudet ja tehtävä tulee kuvata kirjallisessa asiakirjassa, jonka ylin hallintoelin hyväksyy asianmukaisesti. Kaikkien ylimmän hallintoelimen jäsenten tulee olla täysin tietoisia ylimmän hallintoelimen rakenteesta ja velvollisuuksista sekä tehtävienjaosta eri tehtäviään hoitavan ylimmän hallintoelimen ja sen valiokuntien välillä.

Valvontatehtäväänsä hoitavan ylimmän hallintoelimen ja johtotehtäväänsä hoitavan ylimmän hallintoelimen tulee olla tehokkaassa vuorovaikutuksessa keskenään. Kummastakin tehtävästä on välitettävä toiselle riittävästi tietoa, jotta ne molemmat voivat hoitaa omat tehtävänsä. Jotta käytössä olisi asianmukainen keskinäinen valvonta ja seuranta, päätöksenteko ylimmässä hallintoelimessä ei saa keskittyä yksittäiselle jäsenelle tai pienelle jäsenryhmälle.

Ylimmän hallintoelimen velvollisuuksiin on kuuluttava seuraavien kokonaisuuksien määritteleminen ja hyväksyminen sekä niiden täytäntöönpanon valvominen:

noudatetaan sovellettavaa lainsäädäntö- ja sääntelykehystä ja huomioidaan laitoksen pitkän aikavälin taloudelliset edut ja vakavaraisuus

• b. kokonaisriskistrategia, laitoksen riskinottohalu ja sen riskienhallintajärjestelmä sekä toimenpiteet, joilla varmistetaan, että ylin hallintoelin käyttää riittävästi aikaa riskejä ja riskinhallintaa koskevien kysymysten käsittelyyn
• c. V osastossa määritelty riittävän tasoinen ja tehokas sisäisen hallinnon ja ohjauksen sekä sisäisen valvonnan järjestelmä, jolla

• d. sisäinen pääoma ja lakisääteinen vähimmäispääoma, jotka määränsä, laatunsa ja jakautumisensa puolesta riittävät kattamaan laitokseen liittyvät riskit
• e. laitoksen likviditeetinhallinnan tavoitteet
• f. palkitsemisjärjestelmä, joka on yhteneväinen direktiivin 2013/36/EU 92–95 artiklassa säädettyjen palkitsemisperiaatteiden ja EPV:n direktiivin 2013/36/EU 74 artiklan 3 kohdan ja 75 artiklan 2 kohdan mukaisesti antamien moitteettomia palkitsemisjärjestelmiä koskevien ohjeiden kanssa⁷
• g. järjestelyt, joiden tarkoituksena on varmistaa, että ylimmän hallintoelimen yksilölliset ja yhteiset sopivuusarvioinnit suoritetaan tehokkaasti, että ylimmän hallintoelimen kokoonpano ja jatkuvuussuunnittelu ovat asianmukaisia ja että ylin hallintoelin suorittaa tehtävänsä tehokkaasti⁸
• h. keskeisistä toiminnoista vastaavien henkilöiden valintaa ja sopivuuden arviointia koskeva menettely⁹
• i. järjestelyt, joiden tarkoituksena on varmistaa ylimmän hallintoelimen kunkin valiokunnan sisäinen toiminta, silloin kun niitä on perustettu, ja määritellä

• j. riskikulttuuri, joka on yhdenmukainen näiden ohjeiden 9 jakson kanssa ja jossa huomioidaan laitoksen riskitietoisuus ja riskinottoon liittyvä toiminta
• k. yrityskulttuuri ja arvot, jotka ovat yhdenmukaisia näiden ohjeiden 10 jakson kanssa ja jotka edistävät vastuullista ja eettistä toimintaa ja sisältävät menettelytapaohjeet tai muun vastaavan välineen
• l. eturistiriitoja koskevat käytännöt, jotka ovat yhdenmukaisia näiden ohjeiden 11 jakson kanssa laitoksen tason eturistiriitojen osalta sekä näiden ohjeiden 12 jakson kanssa henkilöstön eturistiriitojen osalta
• m. järjestelyt, joiden tavoitteena on varmistaa kirjanpito- ja tilinpäätösraportointijärjestelmän eheys, mukaan luettuina varainhoidon ja toiminnan valvonta sekä lainsäädännön ja asiaankuuluvien standardien noudattaminen.

⁷ EPV:n ohjeet moitteettomista palkitsemisjärjestelmistä.

⁸ Ks. myös ESMAn ja EPV:n yhteiset ohjeet ylimmän hallintoelimen jäsenten ja keskeisistä toiminnoista vastaavien henkilöiden sopivuuden arviointia varten.

⁹ Ks. myös ESMAn ja EPV:n yhteiset ohjeet ylimmän hallintoelimen jäsenten ja keskeisistä toiminnoista vastaavien henkilöiden sopivuuden arviointia varten.

Määritellessään ja hyväksyessään 22 kohdassa lueteltuja kokonaisuuksia sekä valvoessaan niiden täytäntöönpanoa ylimmän hallintoelimen on pyrittävä varmistamaan, että liiketoimintamallissa sekä hallinto- ja ohjausjärjestelmissä, riskinhallintajärjestelmä mukaan lukien, otetaan huomioon kaikki riskit. Ottaessaan huomioon kaikki riskit, joille ne voivat altistua, laitosten olisi huomioitava kaikki asiaankuuluvat riskitekijät, myös ympäristöön, yhteiskuntaan ja hallintotapaan liittyvät riskitekijät. Laitosten olisi otettava huomioon, että viimeksi mainitut voivat lisätä vakavaraisuusriskejä, luottoriskit mukaan lukien, esimerkiksi sellaisten riskitekijöiden kautta, jotka liittyvät kestävään talouteen siirtymiseen tai ilmastoon liittyviin ulkoisiin fyysisiin tapahtumiin, jotka voivat vaikuttaa velallisiin, markkinoihin ja likviditeettiin. Lisäksi ne voivat lisätä operatiivisia riskejä sekä maineriskejä esimerkiksi sosiaalisten ja hallinnollisten riskitekijöiden kautta muun muassa ulkoistamisjärjestelyjen yhteydessä¹⁰ . Tällaisia riskejä ovat esimerkiksi sopimus- tai työoikeuden alan oikeudelliset riskit, mahdollisiin ihmisoikeusloukkauksiin liittyvät riskit tai muut ympäristöön, yhteiskuntaan ja hallintotapaan liittyvät riskitekijät, jotka voivat vaikuttaa palveluntarjoajan sijaintimaahan ja sen kykyyn taata sovittu palvelutaso.

¹⁰ Ks. vakavaraisuusdirektiivin 98 artiklan 8 kohdan mukaisesti julkaistu EPV:n raportti ympäristöön, yhteiskuntaan ja hallintotapaan liittyvien riskien hallinnasta ja valvonnasta. Raportissa esitellään EPV:n näkemys ympäristöön, yhteiskuntaan ja hallintotapaan liittyvistä riskeistä, kuvataan niiden välittymiskanavat sekä annetaan suosituksia järjestelyistä, prosesseista, mekanismeista ja strategioista, joita laitosten on pantava täytäntöön ympäristöön, yhteiskuntaan ja hallintotapaan liittyvien riskien tunnistamiseksi, arvioimiseksi ja hallitsemiseksi.

Ylimmän valvontaelimen tulee valvoa tietojen julkistamista sekä tiedottamista ulkoisille sidosryhmille ja toimivaltaisille viranomaisille.

Kaikkien ylimmän valvontaelimen jäsenten tulee olla tietoisia laitoksen yleisestä toiminnasta, taloudellisesta tilanteesta ja riskitilanteesta taloudelliset olosuhteet huomioiden sekä päätöksistä, joilla on merkittäviä vaikutuksia laitoksen liiketoimintaan.

Ylimmän hallintoelimen jäsen voi olla vastuussa sisäisestä valvontatoiminnosta V osaston 19.1 jaksossa tarkoitetussa merkityksessä edellyttäen, ettei jäsenellä ole muita toimeksiantoja, jotka voisivat vaarantaa jäsenen sisäisen valvonnan tehtävät sekä sisäisen valvontatoiminnon riippumattomuuden.

Ylimmän valvontaelimen tulee valvoa ja säännöllisesti arvioida ja korjata mahdollisia heikkouksia niiden prosessien, strategioiden ja käytäntöjen täytäntöönpanossa, jotka liittyvät 22 ja 23 kohdassa lueteltuihin velvollisuuksiin. Sisäisen hallinnon ja ohjauksen järjestelmää ja sen täytäntöönpanoa tulee arvioida ja päivittää säännöllisin väliajoin niin, että otetaan huomioon suhteellisuusperiaate I osastossa tarkemmin selitetyllä tavalla. Jos laitokseen kohdistuu olennaisia muutoksia, tulee suorittaa perusteellisempi tarkistus.