12.1. Valvojan arvioinnin soveltaminen kolmannen maan sivuliikkeisiin

Valvojan arvioinnissa tulisi keskittyä kolmannen maan sivuliikkeen olennaisiin riskeihin ja siihen, miten ne liittyvät liiketoimintaan, sekä konsernin muun osan riskiprofiiliin ja riskien hallintaan. Arvioinnissa tulisi ottaa huomioon sivuliikkeen asema ja sen riippuvuus kolmannessa maassa sijaitsevasta emoyhtiöstä ja keskittyä myös siihen, ovatko sivuliikkeen hallinto ja riskienhallinta riittävän itsenäisiä, jotta siinä voidaan toimia sivuliikkeen edun mukaisesti sekä turvata sen turvallisuus, vakaus ja elinkelpoisuus, ja pystyykö se täyttämään sitoumuksensa asiakkaita ja vastapuolia kohtaan siinä jäsenvaltiossa, jossa sille on myönnetty toimilupa.

Arviointia varten toimivaltaisten viranomaisten tulisi ottaa huomioon direktiivin 2013/36/EU 48 g artiklan 8 kohdassa tarkoitetun riippumattoman kolmannen osapuolen sivuliikkeestä tekemän arvioinnin tulokset sekä 48 h artiklan 3 kohdassa tarkoitettu riippumaton lausunto kirjausvaatimusten noudattamisesta. Niiden tulisi myös tehdä yhteistyötä pääyrityksen valvonnasta vastaavan viranomaisen, jäljempänä ’kotiviranomainen’, kanssa hallinnollisissa tai muissa järjestelyissä direktiivin 2013/36/EU 48 c artiklan 2 kohdan mukaisesti ja ottaa huomioon kotiviranomaisen sivuliikkeestä tekemien valvontaan liittyvien arviointien tulokset, jos ne ovat saatavilla.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi varmistaa, että arviointi sisältää toimenpiteitä, joilla tunnistetaan järjestelmän kannalta merkittävät tai rahoitusvakauteen kohdistuvia riskejä aiheuttavat kolmannen maan sivuliikkeet. Lisäksi arvioinnissa olisi voitava tunnistaa kolmannen maan sivuliikkeet, joiden osalta direktiivin 2013/36/EU III osaston 1 luvun mukainen toimilupa (tytäryhtiönä) saattaa olla asianmukainen. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi tutustua 48 i artiklaan saadakseen selville tässä yhteydessä huomioon otettavat kriteerit.

Jos kolmannen maan sivuliikkeen ohjaus- ja hallintajärjestelmän, liiketoimintamallin tai toiminnan uudelleentarkastelu antaa toimivaltaisille viranomaisille perustellun syyn epäillä, että sivuliikkeen yhteydessä syyllistytään tai pyritään tai on syyllistytty tai pyritty rahanpesua tai terrorismin rahoitukseen tai että sen riski on kasvanut, toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava asiasta välittömästi EPV:lle ja sivuliikkeen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnasta vastaavalle valvontaviranomaiselle direktiivin 2013/36/EU 48 n artiklan 4 kohdan mukaisesti.

12.1.2. Liiketoimintamallianalyysi

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi analysoida kolmannen maan sivuliikkeen liiketoimintamallia ja strategiaa ymmärtääkseen sen riskien keskeiset tekijät. Niiden tulisi käyttää arvioinnin perustana osastossa 4 annettua ohjeistusta ja pyrkiä soveltamaan periaatteita tavalla, joka on oikeassa suhteessa kolmannen maan sivuliikkeeseen. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi varmistaa, että kolmannen maan sivuliikkeen strategia ja siihen liittyvien riskien erillinen arviointi dokumentoidaan asianmukaisesti ja että sivuliikkeen johdon tekemästä tarkastelusta ja arvioinnista on olemassa todisteet.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi kiinnittää erityistä huomiota kolmannen maan sivuliikkeen toiminnan laajuuteen arvioidessaan, onko se yhdenmukainen sen toimivaltaisen viranomaisen myöntämän toimiluvan alueellisen soveltamisalan kanssa, jonka alueelle sivuliike on sijoittautunut. Huomiota olisi kiinnitettävä myös kaikkeen rajatylittävään liiketoimintaan, jota harjoitetaan käänteisessä palvelujen tarjoamisessa.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi pohtia, miten kolmannen maan sivuliikettä koskevat pääyrityksen strategiset prioriteetit vaikuttavat sen riskiprofiiliin. Niiden tulisi kiinnittää huomiota kolmannen maan sivuliikkeelle asetettuihin tulostavoitteisiin tai strategisiin tavoitteisiin sekä siihen, tukevatko sivuliikkeen resurssit ja riskienhallintakyvyt näiden tavoitteiden saavuttamista. Niiden tulisi myös arvioida kolmannen maan sivuliikkeen tarjoamien palvelujen ja toiminnan luonnetta ja sitä, miten ne mahdollisesti poikkeavat laajemman konsernin tarjonnasta, ja sitä, lisääkö tämä riskejä tai ulottuuko se laajemmalle kuin kolmannen maan sivuliikkeen toimilupaan kuuluvien palvelujen ja toimien soveltamisala, joka ei voi olla laajempi kuin kolmannessa maassa sijaitsevan suoran pääyrityksen.

12.1.3. Sisäisten hallinto- ja valvontajärjestelyjen arviointi

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida kolmannen maan sivuliikkeen hallintojärjestelyjen riittävyyttä käyttämällä hallintoa ja ohjausta koskevien EPV:n ohjeiden osastoa 5 ja 7 jaksoa direktiivin 2013/36/EU⁵² mukaisesti sekä jäljempänä esitettyjä kolmannen maan sivuliikettä koskevia erityisnäkökohtia. Arvioinnissa tulisi käsitellä yleistä toimintakehystä, riskikulttuuria ja riskikäyttäytymistä, palkitsemispolitiikkaa ja -käytäntöjä sekä sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan kehystä, myös tieto- ja viestintätekniikan riskien sekä kolmansien osapuolten riskien hallintaa.

⁵² EBA/GL/2021/05

Arvioidessaan sisäistä hallintoa toimivaltaisten viranomaisten tulisi tarkastella, onko kolmannen maan sivuliikkeellä riittävästi merkitystä jäsenvaltiossa hallinnosta ja ohjauksesta annettujen EPV:n ohjeiden 90 kohdan g alakohdan vaatimusten mukaisesti.

Organisaatiokehys

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida kolmannen maan sivuliikettä johtavista henkilöistä seuraavaa:

• a. ovatko he perehtyneet riittävästi sivuliikkeen toimintaan ja riskeihin ja tuntevatko he paikallisen markkinan ja EU:n sekä kyseisen jäsenvaltion kansalliset säännökset
• b. onko heillä riittävä toimivalta, merkitys ja riippumattomuus sen osalta, millaiset valtuudet heillä on vaikuttaa pääyrityksen sivuliikkeestä tekemiin päätöksiin
• c. viettävätkö he riittävästi aikaa sivuliikkeen jäsenvaltiossa ja sen toimitiloissa voidakseen hoitaa tehtävänsä tehokkaasti.

Jos kolmannen maan sivuliike on perustanut johtokunnan, toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida sen roolia asianmukaisen hallinnon varmistamisessa. Jos tällaista elintä ei ole, toimivaltaisten viranomaisten tulisi tarkistaa, onko otettu käyttöön asianmukainen ja oikeasuhteinen vaihtoehtoinen järjestelmä, jonka avulla toimiva johto voi valvoa kolmannen maan sivuliikkeen toimintaa ja riskejä.

Suhde pääyritykseen

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida kolmannen maan sivuliikkeen suhdetta pääyritykseen, muun muassa sitä, onko sivuliike yhdistetty tosiasiallisesti konsernin hallinto- ja riskienhallintakehykseen. Niiden tulisi ottaa huomioon,

• a. saadaanko sivuliikkeen raportoinnilla pääyritykselle sivuliikkeen olennaiset riskit riittävän näkyviksi
• d. otetaanko kolmannen maan sivuliikkeeseen sovellettavassa riskikehyksessä asianmukaisesti huomioon EU:n rahoituspalvelusäännökset.

Jos kolmannen maan sivuliike harjoittaa back-to-back-toimintaa tai konsernin sisäisiä liiketoimia, toimivaltaisten viranomaisten tulisi varmistaa, että sivuliikkeellä on asianmukaiset järjestelyt vastapuolen luottoriskin hallitsemiseksi.

Sisäisen valvonnan kehys ja kolmansien osapuolten riskienhallinta

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida, onko kolmannen maan sivuliikkeellä asianmukainen sisäisen valvonnan järjestelmä. Luokan 1 kolmannen maan sivuliikkeiden (ja luokan 2 kolmannen maan sivuliikkeiden, jos ne kuuluvat direktiivin 2013/36/EU 48 g artiklan 3 kohdan soveltamisalaan) osalta toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida, onko sisäisen valvonnan toimintojen johtajiksi nimitetty sopivia henkilöitä, jotka ovat riippumattomia ja joilla on riittävät valmiudet hoitaa tehtäväänsä direktiivin 2013/36/EU 76 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida, huolehtiiko kolmannen maan sivuliike asianmukaisesti palveluntarjoajana olevia kolmansia osapuolia koskevasta huolellisuusvelvoitteesta ja jatkuvasta valvonnasta. Niiden tulisi varmistaa, että kolmansien osapuolten kanssa tehdyt järjestelyt, myös konsernin sisäiset järjestelyt, perustuvat kirjallisiin sopimuksiin ja että kolmannen maan sivuliikkeellä on saatavillaan kaikki tiedot, joita se tarvitsee valvontavelvollisuuksiensa hoitamiseksi, myös silloin, kun käytetään alihankkijoita. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi tarkastella, miten kolmannen maan sivuliike hallitsee TVT-riskejään, muun muassa sitä, pitääkö sivuliike asianmukaista rekisteriä palveluntarjoajana olevista kolmansista osapuolista, myös silloin, kun käytetään kriittisiä tai tärkeitä toimintoja suorittavia alihankkijoita.

12.1.4. Pääoman ja likviditeettivarojen arviointi

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida,

• a. sitä, täyttääkö kolmannen maan sivuliike direktiivin 2013/36/EU 48 e artiklan 1 kohdassa säädetyn pääomaa koskevan vähimmäisvaatimuksen
• b. sitä, johtaisiko pääoman keskittyminen tietyntyyppiseen instrumenttiin tai tietystä maantieteellisestä paikasta peräisin oleviin instrumentteihin tai epäyhtenäisyys pääoman instrumenttien ja kolmannen maan sivuliikkeen velkojen, erityisesti talletusten, valuuttojen välillä instrumenttien arvon suurempaan epävakauteen ja mahdolliseen vähimmäisvaatimuksen rikkomiseen
• c. sitä, pidetäänkö pääomaa hyväksyttävällä sulkutilillä jäsenvaltiossa, jossa kolmannen maan sivuliike on saanut toimiluvan, ja täyttävätkö pääoman instrumentit direktiivin 2013/36/EU 48 e artiklan 2 kohdassa täsmennetyt kriteerit sekä edellytykset, jotka on asetettu EPV:n ohjeissa rajoittamattomaan ja välittömään käyttöön riskien tai tappioiden kattamiseksi kolmannen maan sivuliikkeiden käytettävissä olevista instrumenteista⁵³ .

⁵³ EBA/GL/2026/03

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida, onko laitoksella riittävästi likvidejä ja kiinnittämättömiä varoja likviditeettiriskien vähentämiseksi ja erityisesti sitä, että sivuliikkeen likvidit varat riittävät kattamaan likviditeetin ulosvirtaukset vähintään 30 päivän kauden ajan direktiivin 2013/36/EU 48 f artiklan 1 kohdan mukaisesti. Luokan 1 kolmannen maan sivuliikkeiden osalta arvioinnissa tulisi käsitellä sitä, miten sivuliike noudattaa samassa artiklassa kuvattua maksuvalmiusvaatimusta.

Pääomaa ja likviditeettiä arvioidessaan toimivaltaisten viranomaisten tulisi selvittää, onko kolmannen maan sivuliikkeellä käytössään riittävät asiakirjat, joiden avulla voidaan nopeasti ja tarkasti tarkistaa, täyttääkö se pääomaa ja likviditeettiä koskevat vähimmäisvaatimukset.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida

• a. kolmannen maan sivuliikkeen ja pääyrityksen välisen vuorovaikutuksen laatua pääoman ja likviditeetin hallintaa koskevissa päätöksissä, myös sitä, miten sivuliike otetaan huomioon konsernin pääoman ja likviditeetin suunnitteluprosesseissa, seurannassa ja stressitestauksessa, sekä sitä, onko käytössä asianmukaisia eskalointimekanismeja, joiden avulla sivuliike voi viipymättä ilmoittaa pääyrityksille mahdollisista tai todellisista pääoma- tai likviditeettiongelmista
• b. sitä, ovatko rajatylittävän konsernin sisäiset rahoitusjärjestelyt direktiivin 2013/36/EU 48 c artiklan 4 kohdan d alakohdassa sallitun poikkeuksen rajoissa eikä niillä salata rajat ylittävää liiketoimintaa, joka on toimiluvan alueellisen soveltamisalan vastainen – esimerkiksi silloin, jos konsernin sisäinen rahoitus on annettu toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelle kolmannen maan sivuliikkeelle vastineena (täydestä tai osittaisesta) osuudesta tietyn omaisuuserän taloudellisista riskeistä ja tuotoista.

12.1.5. Kirjausjärjestelyjen arviointi

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida, onko kolmannen maan sivuliikkeellä riittävä järjestelmä jäsenvaltiossa kirjattujen tai siltä peräisin olevien varojen ja velkojen, myös taseen ulkopuolisten erien, hallintaa ja kirjanpitoa varten. Toimivaltaisten viranomaisten on tarkistettava, että kolmannen maan sivuliikkeen järjestelmä sisältää rekisterin, johon dokumentoidaan asianmukaisesti kaikki sivuliikkeen kirjaamat tai siitä peräisin olevat varat ja velat direktiivin 2013/36/EU 48 h artiklan 4 kohdan mukaisten teknisten sääntelystandardien sekä direktiivin 2013/36/EU 48 h artiklan mukaisten toimintaperiaatteiden mukaisesti.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida, ovatko kolmannen maan sivuliikkeen suorittamat toimet, sen kirjaamat tai siitä peräisin olevat varat ja velat tai muut rekisterissä yksilöidyt suojausjärjestelyt kolmannen maan sivuliikkeen kirjausjärjestelyjä koskevan käytännön ja sen liiketoimintastrategian mukaisia.

Jos kolmannen maan sivuliike osallistuu back-to-back-kirjausjärjestelyihin, toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida hallitseeko sivuliike asianmukaisesti back-to-back- ja etäkirjausjärjestelyihin liittyviä riskejä, myös vastapuoliluottoriskiä, vastuun arvonoikaisuriskiä ja toimitusriskiä.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida, hallinnoiko kolmannen maan sivuliike varojaan ja velkojaan itsenäisesti. Niiden tulisi arvioida, osoittaako kolmannen maan sivuliike riippumattomuutta uusien toimintojen hyväksymisessä, muun muassa panemalla täytäntöön sivuliikkeen johdon sopiman riskinottohalun. Niiden tulisi tarkastella, onko kolmannen maan sivuliikkeellä käytössä riittävät valvontajärjestelyt ja raportointi, jotta se voi riippumattomasti ymmärtää ja hallita nykyisen tai tulevan toiminnan riskejä. Niiden tulisi ottaa huomioon, käsitelläänkö kolmannen maan sivuliikkeen järjestelmässä asianmukaisesti sekä kirjattujen toimien vakavaraisuusriskejä siltä osin kuin ne vaikuttavat sivuliikkeen pääomaa ja likviditeettiä koskevaan riskiprofiiliin, että rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyviä riskejä.

Jos kolmannen maan sivuliikkeestä on peräisin saman konsernin muiden sivuliikkeiden tai tytäryhtiöiden varoja ja velkoja, toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida, aiheutuuko näistä järjestelyistä erityisiä riskejä, muun muassa toiminnallisia haavoittuvuuksia ja oikeudellisia rajoituksia.