7.2 Assessment methodology

Toimivaltaisten viranomaisten olisi arvioitava toimilupaa hakevan luottolaitoksen liiketoimintastrategia laadullisesti, jotta saadaan kokonaiskäsitys siitä, minkälaisia toimia se aikoo toteuttaa, toimien maantieteellisestä jakautumisesta, perustana olevien oletusten uskottavuudesta sekä toimilupaa hakevan luottolaitoksen asiaan liittyvästä riskiprofiilista.

Tätä tarkoitusta varten toimivaltaisten viranomaisten olisi saatava selkeä näkemys seuraavista seikoista:

• (a) Se, minkälaista liiketoimintaa toimilupaa hakeva luottolaitos aikoo harjoittaa sisältäen keskeisten ja muiden kuin keskeisten liiketoimintalinjojen ja kohdeasiakkaiden määrittäminen. Tämän analyysin olisi oltava toiminnallinen, jotta voidaan määrittää toimiluvan piiriin kuuluvat toimet tai, 58 kohdan mukaisesti, toimiluvan soveltamisala sekä tarvittaessa muiden soveltuvien toimilupajärjestelmien saatavuus. Toimivaltaisen viranomaisen olisi saatava arvioinnista myös näkemys toimintaan liittyvästä riskiprofiilista sisältäen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskin, sekä vaikutuksesta pääomavaatimuksiin, maksuvalmiuteen ja rahoitustarpeisiin sekä sisäisiin hallintojärjestelyihin.
• (b) Liiketoiminnan maantieteellinen jakautuminen, myös niiden suunniteltu toteuttaminen tytäryritysten ja sivuliikkeiden kautta tai palvelujen tarjoamista EU:ssa tai kolmannessa maassa koskevan vapauden perusteella, ja suunniteltu tuleva laajentuminen. Erityisesti silloin, kun liiketoimintamallissa suunnitellaan digitaalisten ratkaisujen käyttöä, toimivaltaisten viranomaisten olisi arvioitava, kuuluvatko suunnitellut rajatylittävät toimet ”palvelujen tarjoamisen vapauden” tai ”sijoittautumisoikeuden” piiriin. Analyysilla olisi tuettava muun muassa toimivaltaisten viranomaisten näkemystä siitä, tarvitaanko lisäsääntelyvaatimuksia kohdemarkkinoille pääsyä varten (esim. passi-ilmoitusilmoitus passista), onko muita asiaan liittyviä sääntelyriskejä ja mikä on liiketoiminnallinen tai taloudellinen perustelu suunnitellulle yritysrakenteelle ja maantieteelliselle jakautumiselle. Sitä olisi myös tuettava lainkäyttöalueeseen liittyvän rahanpesun ja terrorismin torjunnan riskin analyysilla, joka tehdään toimintarakenteen arvioinnin yhteydessä. Jos toimilupaa hakeva luottolaitos aikoo harjoittaa suurta osaa toimistaan sen lainkäyttöalueen ulkopuolella, jossa se teki hakemuksen toimiluvasta, toimivaltaisen viranomaisen olisi vakavaraisuusdirektiivin johdanto-osan 16 kappaleen mukaisesti arvioitava, onko soveltamisen lainkäyttöalueen valinnalla tarkoitus välttää toisessa jäsenvaltiossa voimassa olevia tiukempia sääntelystandardeja (esimerkiksi rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan järjestelmän osalta).
• (c) Yleinen strategia, jonka osalta tutkitaan toimilupaa hakevan luottolaitoksen liiketoiminnallisia perusteluja, sekä konsernin yleinen strategia, kun hakija kuuluu konserniin. Tähän kuuluu asianmukainen käsitys strategisista tavoitteista, keskeisistä liiketoiminnan edellytyksistä, kaikista havaituista kilpailueduista, liiketoimintasuunnitelman määrällisistä ja laadullisista tavoitteista, myös yrityksen tuotteesta tai palvelusta, arvolupauksesta sekä markkina-asemasta.

Toimivaltaisten viranomaisten olisi otettava erityisesti huomioon innovatiiviset liiketoimintamallit ja/tai toimitusmekanismit ja kiinnitettävä myös huomiota suunniteltujen palvelujen ja tuotteiden innovatiivisten piirteiden kuvaukseen, myös mahdolliseen kasvaneeseen altistumiseen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskille. Suhteellisuuden ja riskiperusteisen toimintamallin mukaisesti toimivaltaiset viranomaiset voivat harkita uuden tuotteen houkuttavuuden, tuotteiden hinnoittelun, rakenteen ja suhteellisen edun taustalla olevan selityksen arviointia. Tällainen arviointi olisi sovitettava yhteen 7.2.3 jaksossa kuvatun kohdemarkkina-analyysin kanssa ja täydennettävä sitä tällä analyysilla. Siinä olisi myös otettava huomioon ulkoisten keskeisten indikaattorien mahdollinen vaikutus liiketoimintastrategiaan.

Kun toimivaltaisilla viranomaisilla on selkeä näkemys suunnitellusta liiketoimintastrategiasta, ne voivat arvioida siihen liittyvän rahoitusstrategian, strategisten tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavat asiaankuuluvat ulkoiset ja sisäiset tekijät ja määrällisten oletusten uskottavuuden. Yleisesti ottaen toimivaltaisen viranomaisen tulisi arvioinnin perusteella saada näkemys liiketoimintastrategian vahvuuksista, heikkouksista, mahdollisuuksista ja riskeistä.

7.2.2 Rahoitusrakenne, maksuvalmiuden arviointi ja hallinta

Toimivaltaisten viranomaisten olisi saatava selkeä näkemys suunniteltujen liiketoimien rahoittamiseen suunnitelluista lähteistä, myös perustamispääoman lähteestä (lähteistä). Toimivaltaisten viranomaisten olisi tarkastettava toimilupaa hakevan luottolaitoksen (erityisesti toimilupatietoja koskevien teknisten sääntelystandardien 4 artiklan mukaisesti) toimittamat tiedot arvioidakseen maksuvalmiusprofiilia ja velkarakennetta. Siinä on keskityttävä erityisesti taustalla olevien oletusten luotettavuuteen. Velkarakenteen osalta toimivaltaisten viranomaisten olisi arvioitava eri rahoituslähteitä (velkojen tyyppejä, välineitä ja vastapuolia), asiaan liittyviä kustannuksia, upotettuja vaihtoehtoja ja niiden sopimukseen ja käyttäytymiseen liittyviä maturiteetteja. Kun toimivaltaisilla viranomaisilla on selkeä näkemys maksuvalmiusprofiilista ja velkarakenteesta, ne pystyvät perustamisvaiheessa arvioimaan ennusteita sääntelyn edellyttämästä maksuvalmiudesta ja rahoitussuhteista, kuten maksuvalmiusvaatimuksesta¹⁰ ja pysyvän varainhankinnan vaatimuksesta¹¹ ottaen huomioon myös liiketoimien asteittaisesta lisääntymisestä ja rahoitusstrategian (esim. tallettajien asteittainen houkuttelu) täytäntöönpanosta johtuvan kehityksen suunnittelujaksolla. Toimivaltaisten viranomaisten olisi otettava huomioon myös se, että vaikka toiminnan ensimmäisenä vuotena valtaosa saatavilla olevista rahoituslähteistä on tavallisesti vakaata (esim. osakepääoma) ja likvidien varojen osuus on suuri, sääntelysuhteiden kehittyminen voi vaihdella hakijan suunniteltujen liiketoimien ja niihin liittyvän rahoitusstrategian mukaan.

¹⁰ Ks. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 täydentämisestä luottolaitosten maksuvalmiusvaatimuksen osalta annettu komission delegoitu asetus (EU) 2015/61.

¹¹ Ks. vakavaraisuusasetuksen IV osasto – 6 osa (otettu käyttöön toisessa vakavaraisuusasetuksessa).

Toimivaltaisten viranomaisten olisi tehtävä tarkempi arviointi, johon kuuluu yksityiskohtaisia kysymyksiä mahdollisista vaihtoehtoisista skenaarioista, jos rahoitusrakenne on erittäin keskittynyt tai rahoitusprofiili epätasapainossa (esim. liiallinen maturiteettiepätasapaino).

Rahoituskustannuksia olisi arvioitava taloudellisen ennusteen arvioinnin yhteydessä (ks. 7.2.5 kohta) osana toimilupaa hakevan luottolaitoksen tuloslaskelmaa. Niitä olisi lisäksi verrattava vastaaviin laitoksiin, kun se on toteuttamiskelpoista ja asianmukaista. Lisäksi taustalla olevia oletuksia – erityisesti suunniteltuja korkoja – on arvioitava liiketoimintaympäristön ja makrotaloudellisen ympäristön perusteella.

Toimivaltaisten viranomaisten olisi tarkastettava erityisesti toimilupatietoja koskevien teknisten sääntelystandardien 4 artiklan g alakohdan ii–v alakohdan¹² mukaisesti toimitetut tiedot, jotta voidaan arvioida toimilupaa hakevan luottolaitoksen kyky rahoittaa sen maksuvalmiusasema ja siihen liittyvät puskurit sen tarpeiden mukaan, seurata ja päivittää niitä sekä raportoida niistä¹³ .

¹² Toimilupatietoja koskevien teknisten sääntelystandardien 4 artiklan g alakohdassa määrätään, että hakemuksessa esitetään pääpiirteissään hakemuksen tekevän luottolaitoksen seuraavat kehykset ja käytännöt: […] b) maksuvalmiusriskin hallintakäytäntö; c) rahoituksen keskittämistä ja hajauttamista koskeva käytäntö d) vakuuksien hallintakäytäntö; e) talletuskäytäntö.

¹³ Ks. 9.4 jakso, sisäinen valvontajärjestelmä

Toimivaltaisten viranomaisten olisi tarkastettava erityisesti toimilupatietoja koskevien teknisten sääntelystandardien 4 artiklan a alakohdan v alakohdan¹⁴ mukaisesti toimitetut tiedot, jotta voidaan arvioida sisäisen maksuvalmiuden riittävyyttä koskevan arviointiprosessin yleistä valmiutta. Siinä otetaan huomioon esimerkiksi seuraavat näkökohdat:

• (a) Maksuvalmiuden hallinta. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi saada selkeä näkemys laitoksen tosiasiallisesta valmiudesta hallita sen maksuvalmiutta, myös siitä, onko asiaankuuluvilla toiminnoilla riittävät resurssit moitteettoman maksuvalmiuden hallinnan varmistamiseen ja pystyvätkö ne laskemaan pysyvän varainhankinnan vaatimuksen ja maksuvalmiusvaatimuksen. Toimivaltaisten viranomaisten olisi myös saatava selkeä näkemys raportointilinjoista, jotka on perustettu laitoksen maksuvalmiuden ja siihen liittyvien riskien käsittelyä varten, myös niiden raporttien aiotusta sisällöstä ja tiheydestä, jotka toimitetaan ylimmälle hallintoelimelle, ylimmälle johdolle ja asiaankuuluville valiokunnille (soveltuvin osin), jotta voidaan vahvistaa, että ne pystyvät käsittelemään ja kyseenalaistamaan asiaankuuluvia asioita.
• (b) Rahoitusstrategia ja maksuvalmiussuunnittelu. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi saada selkeä näkemys luottolaitoksen valmiudesta suunnitella skenaarioita, myös stressitestejä ja rahoituksen jatkuvuussuunnitelmia.
• (c) Maksuvalmiuden sisäisen valvonnan järjestelmä. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi saada selkeä näkemys suunnitelluista prosesseista, joissa arvioidaan, validoidaan ja vahvistetaan todisteet (esim. raportit, valvontanäyttö).

¹⁴ Toimilupatietoja koskevien teknisten sääntelystandardien 4 artiklan h alakohdassa määrätään, että hakemuksessa esitetään toimilupaa hakevan luottolaitoksen koko taloudellinen tilanne: […] yhteenveto sisäisestä maksuvalmiuden riittävyyden arvioinnista, konsolidoidulla, alakonsolidointiryhmän ja yksilöllisellä tasolla soveltuvin osin niin, että osoitetaan, että laitoksen likvidit varat riittävät täyttämään sen yksilölliset maksuvalmiusvaatimukset […].

Johdonmukaisesti 70 kohdassa tarkoitetun suhteellisuutta koskevan lähestymistavan mukaisesti toimivaltaisten viranomaisten olisi arvioitava toimilupaa hakevan luottolaitoksen kyky ja valmius sietää rahoitusstressiä. Tätä varten toimivaltaisten viranomaisten tulisi analysoida toimitettujen rahoitusta ja maksuvalmiutta koskevien stressiskenaarioiden vaikutus maksuvalmius- ja rahoitussuhteisiin. Tämä koskee esimerkiksi rahoituskustannusten nousua.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi tarpeen mukaan varmistaa, että elvytyssuunnitelman valmistelua koskevasta asiaankuuluvasta prosessista toimitetussa kuvauksessa käsitellään maksuvalmius- ja rahoitusindikaattoreita.

Maksuvalmiuteen ja rahoitukseen kohdistuvien riskien arvioinnissa toimivaltaisten viranomaisten olisi todennettava, että toimilupaa hakeva luottolaitos tulee noudattamaan asiaa koskevassa EU:n lainsäädännössä ja kansallisessa täytäntöönpanolainsäädännössä säädettyjä vähimmäisvaatimuksia. Arvioinnin soveltamisalaa voitaisiin kuitenkin laajentaa kyseisiä vähimmäisvaatimuksia pidemmälle, jotta toimivaltaiset viranomaiset voisivat pyytää toimilupaa hakevalta luottolaitokselta suurempia maksuvalmiusvaroja tunnistamattomien riskien ja epävarmuuksien kompensoimiseksi.

7.2.3 Keskeiset ulkoiset tekijät, myös liiketoimintaympäristö

Jotta laitoksen strategisten oletusten uskottavuudesta voidaan muodostaa näkemys, toimivaltaisten viranomaisten olisi käsiteltävä liiketoimintasuunnitelman keskeisiä ulkoisia tekijöitä, muun muassa liiketoimintaympäristöä, yleisen arviointinsa osana jäljempänä esitettyjen perusteiden mukaisesti.

Edellä 70 kohdassa esitetyn suhteellisuutta koskevan lähestymistavan mukaisesti toimivaltaisten viranomaisten tulisi tarkastaa toimilupaa hakevan luottolaitoksen toimittama kohdemarkkina-analyysin yleiskatsaus, jotta voidaan saada asianmukainen näkemys olemassa olevasta liiketoimintaympäristöstä. Siinä olisi otettava huomioon keskeiset olemassa olevat toimijat ja mahdolliset kilpailijat kohdemarkkinoilla sekä liiketoimintaympäristön todennäköinen kehitys.

Tätä varten toimivaltaisten viranomaisten tulisi tarkastaa analyysi kohdemarkkinoiden suuntauksista, jotka voivat vaikuttaa laitoksen suorituskykyyn ja kannattavuuteen. Niitä voivat tapauskohtaisesti olla sääntelyyn ja makrovakauteen liittyvät suuntaukset (esim. muutokset vähittäispankkitoiminnan tuotteiden jakelua koskevassa lainsäädännössä tai muutokset kiinnityksille sallituissa suurimmissa luototusasteissa), teknologiaan liittyvät suuntaukset (esim. siirtymiset sähköisille alustoille tietynlaisen kaupankäynnin osalta) ja yhteiskunnalliset/demografiset suuntaukset (esim. asiakaskunnan koostumus, tuotevaihdot muuttuvien markkinasuuntausten vuoksi, islamilaisen pankkitoiminnan kysynnän kasvu).

Tarvittaessa ja tapauskohtaisesti voidaan ottaa mukaan viittaus nykyisiin toimijoihin ja mahdollisiin kilpailijoihin nykyisten rahoituslaitosten ja rahoituspalveluihin laajentavien maailmanlaajuisten teknologiayhtiöiden lisäksi. Tällainen analyysi olisi myös sovitettava yhteen kohdemarkkinoiden arvioinnin kanssa. Siihen kuuluu myös kyseisten kilpailijoiden vaikutus toimilupaa hakevaan luottolaitokseen, esimerkiksi suoraan kuluttajamarkkinointiin.

7.2.4 Keskeiset sisäiset tekijät

Edellä 71 kohdassa esitetyn suhteellisuutta koskevan lähestymistavan mukaisesti ja tapauskohtaisesti toimivaltaisten viranomaisten olisi tehtävä analyysi toimilupaa hakevan luottolaitoksen suunnitellun liiketoimintamallin laadullisista piirteistä, jotta ne voivat ymmärtää sen menestystekijöitä ja keskeisiä riippuvuuksia, muodostaessaan käsitystä toimilupaa hakevasta luottolaitoksesta.

Tämän osalta toimivaltaisten viranomaisten analysoimiin alueisiin tulisi kuulua keskeiset sisäsyntyiset tekijät, jotka vaikuttavat liiketoimintamallin menestykseen. Niitä ovat muun muassa toimilupaa hakevan luottolaitoksen suunnitellut vahvuudet suhteissa asiakkaisiin, toimittajiin ja kumppaneihin, IT-alustojen laatu ja operatiiviset valmiudet ja resurssivalmiudet sekä sellaiset tekijät kuin ulkopuoliset palveluntarjoajat, välittäjät, mahdollinen alttius rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskille ja erityiset sääntelyn liittyvät tekijät.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi myös arvioida, vastaavatko taloudelliset ennusteet suunnitelmassa esitettyä liiketoimintastrategiaa, onko täytäntöönpanoa varten selkeä suunnitelma ja minkälaiset valmiudet ovat liiketoimintasuunnitelman toteuttamiseen ja täytäntöönpanoon. Viimeksi mainitun osalta toimivaltaisten viranomaisten arvioinnissa olisi myös otettava huomioon arviointi johdon jatkuvista ammatillisista valmiuksista, myös liiketoimintasuunnitelman ja siihen ajan myötä tehtävien muutosten osalta, sekä riittävien henkilöresurssien saatavuudesta, jotta voidaan varmistaa liiketoimintastrategian toteutuminen. Toimivaltaisten viranomaisten olisi tämän arvioinnin tueksi otettava huomioon ylimmän hallintoelimen jäsenten aiempi työkokemus.

7.2.5 Taloudelliset ennusteet

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida toimilupaa hakevan luottolaitoksen liiketoimintasuunnitelma määrällisesti ja keskityttävä siinä toimitettuihin taloudellisiin ennusteisiin sekä perus- että stressiskenaarion osalta. Siinä olisi otettava huomioon myös maantieteellinen jakautuminen, harjoitettu liiketoiminta ja markkina-asema yksilöllisellä ja soveltuvin osin konsernin konsolidoidulla tai alakonsolidointiryhmän tasolla ( toimilupatietoja koskevien teknisten sääntelystandardien 4 artiklan a alakohta¹⁵ ). Toimivaltaisten viranomaisten tulisi myös arvioida rahoitusasema (esim. taseen perusteella), riski (esim. kokonaisriskin määrän tai muun riskimittauksen perusteella) ja/tai organisatoriset tai lakisääteiset rajoitukset.

¹⁵ Toimilupatietoja koskevien teknisten sääntelystandardien 4 artiklan a alakohdassa todetaan, että hakemuksessa esitetään toimilupaa hakevan luottolaitoksen ennustetiedot yksilöllisellä tasolla ja tarvittaessa konsernin konsolidoidulla ja alakonsolidointiryhmän tasolla (ja ilmoitetaan luottolaitoksen osuus) vähintään perustason ja stressiskenaarion pohjalta.

Liiketoimintasuunnitelman taloudellisten ennusteiden määrällisen tarkastuksen tarkoituksena tulisi olla taustalla olevien oletusten uskottavuuden (liiketoiminnan kasvun, tulojen muodostumisen, kustannusten arvioinnin ja taustalla olevien riskien osalta), toimilupaa hakevan luottolaitoksen liiketoimintamallin kestävyyden ja sen yleisen kyvyn saavuttaa suunnitellut tulokset vakavaraisuusvaatimusten mukaisesti sekä perustapauksessa että stressiskenaariossa arviointi.

Taloudellisten ennusteiden arvioinnin olisi perustuttava toimilupaa hakevan luottolaitoksen kohdennettuun liiketoimintastrategiaan sen olennaisimpien paikkojen, myös tytäryritysten, sivuliikkeiden, palvelujen tarjoamisen vapauden nojalla tarjottujen palvelujen, harjoitetun liiketoiminnan, liiketoimintalinjojen ja tuotantolinjojen osalta tuotto-osuuden perusteella (esim. tuloslaskelman perusteella). Siinä olisi selvitettävä taustalla olevien määrällisten oletusten uskottavuutta (esim. liiketoiminta aluetta kohti, tulot maksuista, asiakkaiden määrä, henkilöstökustannukset, makrotaloudelliset oletukset).

Liiketoimintasuunnitelman kannattavuutta arvioidessaan toimivaltaisten viranomaisten olisi kiinnitettävä erityistä huomiota kohdennetun liiketoimintastrategian aloihin, jotka ovat merkityksellisimpiä liiketoimintamallin tulevan kestävyyden ja stressitilanteissa selviytymisen kannalta. Mahdollisuuksien ja tarpeen mukaan niiden olisi myös otettava huomioon toimilupaa hakevan luottolaitoksen altistuminen nykyisille tai uusille riskeille tai haavoittuvuuksille.

Näitä tarkoituksia varten toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida selvitys luottolaitoksen alkuperäisestä kannattavuudesta ja liiketoimintamallin kestävyydestä ajanjaksolla, joka luottolaitokselta vie saavuttaa vakaa tila, ja joka tapauksessa vähintään kolmen vuoden ajalta. Stressiskenaarion osalta tulisi riittää, että luottolaitos pystyy noudattamaan vakavaraisuusvaatimuksia suunnittelujakson lopussa.

Toimivaltaisten viranomaisten olisi mahdollisesti tarpeen arvioida liiketoimintasuunnitelmaa pidemmällä aikavälillä, esimerkiksi viiden vuoden ajan. Tämä voi koskea esimerkiksi hakijoita, joiden liiketoimintasykli kestää yli viisi vuotta tai joiden kolmivuotisissa liiketoimintasuunnitelmissa on kestävyyteen liittyviä heikkouksia. Tällaisissa tapauksissa arvioinnin perusteellisuutta olisi säädettävä liiketoimintasuunnitelman riskiprofiilin, mahdollisten heikkouksien ja pidempään aikaväliin liittyvän epävarmuuden mukaan.

Mahdollisuuksien ja tarpeen mukaan toimivaltaisten viranomaisten olisi vertailtava toimilupaa hakevaa luottolaitosta sitä vastaavan vertaislaitoksen kanssa. Toimivaltaisen viranomaisen olisi määritettävä vertaislaitos tai vertaiskonserni samaan tuotto-/asiakaslähteeseen tähtäävien kilpailevien tuote-/liiketoimintalinjojen perusteella ja pidettävä analyysinsa perustana toimivaltaisen viranomaisen hallussa olevia tietoja valvonnasta, markkinoista ja makrotaloudesta. Tällaisissa tapauksissa vertaisvertailusta saatavalla arviointituotoksella olisi täydennettävä toimivaltaisen viranomaisen asiantuntijaharkintaa. Jos vertaisvertailu ei ole toteutettavissa, toimivaltaisten viranomaisten tulisi luottaa asiantuntijaharkintaan.

Toimivaltaisten viranomaisten olisi harkittava kannattavuussuuntausten ja -suhdelukujen arviointia ja otettava siinä huomioon riskit, joita toimilupaa hakeva luottolaitos aikoo ottaa, sekä suhteellinen suorituskyky verrattuna vertaislaitoksiin. Tämän arvioinnin tukemiseksi toimivaltaiset viranomaiset voivat viitata yleisimpiin kannattavuus- ja riski-indikaattoreihin, kuten oman pääoman tuottoon, kokonaispääoman tuottoon, kustannusten ja tulojen suhteeseen, riskin kustannuksiin ja omavaraisuusasteeseen. Toimivaltaisen viranomaisen erityisten indikaattorien käytön tulisi heijastaa toimilupaa hakevan luottolaitoksen tuottojen muodostumiseksi ottamaa riskin tyyppiä ja tasoa (esimerkiksi laitos, joka tuottaa vähemmän ja vakaampia tuloja varovaisella riskinottohalulla, voi olla kestävämpi kuin laitos, jonka tuotot ovat suuret mutta riskinottohalu hyvin suuri). Toimivaltaisten viranomaisten olisi arvioitava huolellisesti taloudellisen suorituskyvyn taustalla oleva riski (esimerkiksi omaisuusriskin taso) ja otettava mahdollisuuksien mukaan huomioon myös riskimukautetut indikaattorit.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi pystyä saamaan selkeä näkemys laitoksen tuloksen muodostumisen lähteistä (erityisesti taustalla olevista tekijöistä, kuten määristä – varasto ja virrat – ja hinnoista/marginaaleista), jotta voidaan määrittää yrityksen suorituskyvyn keskeiset tekijät ja riippuvuudet sekä mahdolliset haavoittuvuudet. Tarvittaessa 70 kohdassa esitetyn suhteellisuutta koskevan lähestymistavan perusteella toimivaltaisten viranomaisten olisi jaoteltava tuotto-/tulolähteet, jotta voidaan ymmärtää, ovatko odotetut tuottolähteet yhdenmukaisia yleisen kohdennetun liiketoimintastrategian kanssa (liiketoimintamallin tyyppi, yrityksen koko). Tämän osalta toimivaltaisten viranomaisten tulisi kiinnittää huomiota liian optimistisiin tuotto-odotuksiin, jotka liittyvät esimerkiksi termiinikorkoon, ja muihin asiaankuuluviin tuoton muodostumista koskeviin oletuksiin, sekä niiden mahdolliseen vaikutukseen suunnitelmien luotettavuuteen ja viime kädessä kestävyyteen.

Edellä 70 kohdassa esitetyn suhteellisuusperiaatteen mukaisesti toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida toimilupaa hakevan luottolaitoksen tuotteiden hinnoittelu ja rakenne. Tätä varten voidaan ottaa huomioon esimerkiksi

• (a) riippuvuus riskialttiista tai keskittyneistä tulolähteistä (esim. subprime-luotoista, velkarahoitteisista rahoituslainoista, kulutusluotosta, tietyistä asiakasryhmistä) ja sen vaikutus liiketoimintamalliin, kuten lisääntynyt alttius muutoksille liiketoimintaympäristössä (esim. kiinteistöjen hinnan lasku, kulutusluotoilla rahoitettujen tuotteiden kysynnän lasku)
• (b) riippuvuus epävakaammista tulolähteistä (esim. liikevoitosta, katetuotosta tai muista kertalähteistä) ja vaikutukset tulojen pitkäaikaiseen kestävyyteen.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi saada selkeä näkemys erilaisista tulomalleista (esim. korkotulopohjaisista (esim. asiakasluottoliiketoiminta) tai palkkiotuottopohjaisista (esim. ulkomaankaupan rahoitus, kirjeenvaihtajapankkimenettely, säilytys- tai neuvontapalvelut), erityisesti tulotekijöistä, keskeisistä suorituskykyindikaattoreista ja asiaan liittyvien liiketoimintalinjojen riskitasosta. Niiden tulisi kaikissa tapauksissa saada selkeä näkemys toimilupaa hakevan luottolaitoksen tulomallista, siitä, miten se aikoo saada tuloja sekä tavanomaisessa liiketoiminnassa että stressitilanteissa, sekä taustalla olevien oletusten uskottavuudesta.

Toimivaltaisten viranomaisten olisi kiinnitettävä erityistä huomiota suuriin kasvutasoihin ja niihin liittyviin riskioletuksiin, myös toimilupaa hakevan luottolaitoksen täytäntöönpano- ja riskinhallintavalmiuksien riittävyyden osalta, joilla tuetaan kohdennettujen suunnitelmien saavuttamista, 92 kohdan mukaisesti tehtyä analyysiä seuraten. Taustalla olevien oletusten uskottavuuden arvioinnissa tulisi ottaa huomioon eri tekijöitä, muun muassa yleinen liiketoimintastrategia, tuotteiden hinnoittelu, liiketoimintaympäristö, rahoitusstrategia, riskinsietokyky ja riskinottohalu, vakaan ja järkevän hoidon varmistamiseen tähtäävien käytäntöjen olemassaolo jne. Liiketoimintamallin kestävyyden osalta toimivaltaisten viranomaisten tulisi saada perusteellinen näkemys kustannusrakenteesta ja asiaankuuluvista indikaattoreista, esimerkiksi kustannusten ja tavoitetulojen suhteen kehityksestä (absoluuttinen tai suhteessa vertaislaitoksiin) ennakoidun liiketoimintasuunnitelman jakson lopussa ja stressitilanteissa.

Tavoitekustannusrakennetta (esim. työvoima-, hallinto- tai IT-kustannukset) tulisi arvioida absoluuttisena arvona ja mahdollisuuksien ja tarpeen mukaan vertaillen vertaislaitoksiin. Siinä olisi otettava huomioon merkittävä kielteinen vaikutus, joka tiettyjen kustannusten aliarvioinnilla, erityisesti alkuvaiheessa tai stressitilanteissa, voi olla liiketoimintamallin ja/tai - strategian kestävyyteen. Toimivaltaisten viranomaisten olisi kiinnitettävä huomiota toistuviin kustannuskeskittymiin, jotka voivat kertoa kustannusrakenteen jäykkyydestä.

Kun käsitellään kustannusmalleja, teknologiaa hyödyntäviin liiketoimintamalleihin huomattavasti luottavilla toimilupaa hakevilla luottolaitoksilla on todennäköisesti pienemmät marginaalikustannukset kuin luottolaitoksilla, joiden liiketoimiin liittyy suurempia muuttuvia kustannuksia. Siksi tällaisten liiketoimintamallien kannattavuus periaatteessa todennäköisesti kasvaa, kun on saavutettu tietty kriittinen massa, johon voidaan sulauttaa kiinteät investointikustannukset. Toimivaltaisten viranomaisten olisi siksi otettava kyseisten hakijoiden osalta huomioon keskeiset menot, kuten suunnittelun tai tuotemarkkinoinnin osaaminen ja infrastruktuuri-investoinnit.

7.2.6 Valvojan kokonaisnäkemys

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi liiketoimintasuunnitelman ja toimitettujen talousennusteiden perusteella laatia valvojan kokonaisnäkemys, jotta voidaan arvioida, a) onko toimilupaa hakevan luottolaitoksen liiketoimintamalli kannattava ja kestävä ja b) pystyykö toimilupaa hakeva luottolaitos noudattamaan vakavaraisuusvaatimuksia suunnittelujakson ajan. Valvojan kokonaisnäkemys perustuu toimivaltaisen viranomaisen asiantuntijaharkintaan, ja sen tavoitteena on laatia yhdennetty ja kokonaisvaltainen arviointi liiketoimintasuunnitelmasta ja taloudellisista ennusteista ja erityisesti taustalla olevien oletusten uskottavuudesta. Valvojan kokonaisnäkemyksen tulisi perustua liiketoimintastrategiasta, liiketoimintaympäristöstä (mahdollisista vertaislaitoksista, markkinasuuntauksista ja muista ulkoisista tekijöistä, jotka voivat vaikuttaa tulevaan kannattavuuteen) ja keskeisistä sisäisistä tekijöistä saatujen tietojen arviointiin. Sitä pitäisi verrata toimilupaa hakevan luottolaitoksen omiin näkemyksiin (taloudelliset ennusteet, kuten 93–106 kohdassa selitetään), jotta niiden yleinen uskottavuus voidaan arvioida.

Toimivaltaisen viranomaisen tulisi tarkastettujen tietojen perusteella kyseenalaistaa toimilupaa hakevan luottolaitoksen oletukset ja laatia oma valvontanäkemyksensä. Jos oletukset eivät ole uskottavia, toimivaltaiset viranomaiset voivat laatia vaihtoehtoisia oletuksia ja tehdä herkkyysanalyysin, jossa määritetään määrällinen vaikutus liiketoimintasuunnitelman asiaan liittyviin aloihin. Toimivaltainen viranomainen pystyy alakohtaisen kyseenalaistamisen ja tarvittaessa vastaavien vaihtoehtoisten oletusten soveltamisen avulla määrittämään ja arvioimaan herkkyysanalyysin yleisen vaikutuksen taloudellisiin ennusteisiin ja viime kädessä merkityksellisimpiin vakavaraisuusvaatimuksiin. Toimivaltainen viranomainen voi kyseenalaistaa sekä perus- että stressiskenaarion.

Valvontanäkemys ja herkkyysanalyysi tulisi tehdä 70 kohdassa esitetyn suhteellisuutta koskevan lähestymistavan mukaisesti, ja niissä olisi otettava huomioon suunnitellun liiketoimintamallin suhteellinen riski ja monimuotoisuus. Jos valvojan kokonaisnäkemys poikkeaa hakijan näkemyksestä, toimivaltaiset viranomaiset voivat harkita tiettyjen havaintojen jakamista toimilupaa hakevan luottolaitoksen kanssa. Näin voidaan korjata tietopuutteet ja syventää ymmärrystä toimilupaa hakevan luottolaitoksen tekemistä oletuksista. Valvontaan liittyvä vuoropuhelu voi johtaa siihen, että toimilupaa hakeva luottolaitos toimittaa tarkistetun liiketoimintasuunnitelman ja taloudellisen ennusteen, joihin on tehty kaikki tarvittavat korjaavat toimenpiteet, jotta voidaan varmistaa sen kannattavuus ja kestävyys ja viime kädessä vakavaraisuusvaatimusten noudattaminen suunnittelujaksolla. Tällaisessa tapauksessa toimivaltaiset viranomaiset voivat myös harkita riskien lievennystoimenpiteitä 4.2 jakson 25–32 kohdassa esitettyinä ennakkoehtoina, myöhempinä velvoitteina tai rajoituksina.