6.1 Yleiset näkökohdat

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida ja pisteytettävä pääomaan kohdistuvat riskit, jotka on tunnistettu sijoituspalveluyrityksen kannalta merkittäviksi. Arvioinnin laajuuden määrittämiseksi toimivaltaisten viranomaisten olisi ensin tunnistettava pääomaan kohdistuvan riskin lähteet, joille sijoituspalveluyritys altistuu tai saattaa altistua. Tätä varten toimivaltaisten viranomaisten olisi hyödynnettävä tietoa, jota on saatu muiden SREP-osatekijöiden arvioinnista, sijoituspalveluyrityksen aseman vertailusta samanlaisiin sijoituspalveluyrityksiin ja muista valvontatoimista. Pääomaan kohdistuvien riskien arviointi tulisi tehdä oikeasuhteisesti eli mukauttamalla analyysin yksityiskohtaisuuden tasoa ottaen huomioon sijoituspalveluyrityksen luonne, koko ja monimuotoisuus.

Tämän osaston tarkoituksena on esitellä yleisiä menetelmiä, joita voidaan käyttää arvioitaessa yksittäisiä riskejä sekä riskienhallintaa ja valvontajärjestelyjä. Sitä ei ole tarkoitettu tyhjentäväksi, ja siinä annetaan toimivaltaisille viranomaisille liikkumavaraa ottaa huomioon muita lisäkriteereitä, joita ne saattavat pitää merkityksellisinä kokemuksensa ja sijoituspalveluyrityksen erityispiirteiden perusteella.

Tässä osastossa annetaan toimivaltaisille viranomaisille ohjeita sijoituspalveluyrityksen toiminnan mahdolliseen hallittuun alasajoon liittyvien riskien ja kustannusten arvioimiseksi sekä ohjeita seuraavien pääomariskiluokkien arvioimiseksi ja pisteyttämiseksi sijoituspalveluyritysten jatkuvassa toiminnassa:

• a. asiakkaisiin kohdistuva riski (RtC)
• b. markkinoihin kohdistuva riski (RtM)
• c. yritykseen kohdistuva riski (RtF)
• d. muut riskit.

Kohdan 147 a-c alakohtia sovelletaan luokkiin 1, 2 tai 3 luokiteltujen sijoituspalveluyritysten arviointiin ottaen huomioon kyseisten sijoituspalveluyritysten

50 toimiluvan laajuus. Toimivaltaiset viranomaiset voivat olennaisin osin ottaa huomioon 147 kohdan a ja c alakohdan arvioidessaan pieniä ja rakenteeltaan yksinkertaisia sijoituspalveluyrityksiä, jotka täyttävät asetuksen (EU) 2019/2033 12 artiklan kriteerit, ottaen huomioon edellä mainittujen riskien tiettyjen alaluokkien merkityksen kyseisten sijoituspalveluyritysten pääomalle. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida sijoituspalveluyrityksen toiminnan hallittuun alasajoon liittyvät tekijät sekä muut riskit kaikkien SREP:n soveltamisalaan kuuluvien sijoituspalveluyritysten osalta.

Tässä osastossa myös yksilöidään kunkin edellä mainitun riskiluokan sisällä joukko alaluokkia, jotka on otettava huomioon arvioitaessa pääomaan kohdistuvia riskejä. Niitä voidaan arvioida ja pisteyttää erikseen riippuen siitä, miten merkittäviä nämä alaluokat ovat tietyn sijoituspalveluyrityksen kannalta.

Olennaisuutta koskeva päätös perustuu tuoreimpiin saatavilla oleviin tietoihin, ja sitä voidaan täydentää valvontaviranomaisten arvioinnilla.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida myös muita riskejä, jotka on todettu olennaisiksi tietylle sijoituspalveluyritykselle mutta joita ei ole lueteltu edellä. Tällaiset muut riskit, joiden ei voida kohtuudella katsoa kuuluvan mihinkään 147 kohdan a-c alakohdan kolmesta luokasta, muodostavat erillisen riskiluokan. Tässä prosessissa voidaan käyttää apuna seuraavia tekijöitä:

• a. omien varojen vaatimuksiin vaikuttavat tekijät
• b. sijoituspalveluyrityksen ICARAPissa tai stressitesteissä havaitut riskit, jos sellaisia on tiedossa
• c. sijoituspalveluyrityksen liiketoimintamallista aiheutuvat riskit (mukaan lukien riskit, joita muut samankaltaista liiketoimintamallia käyttävät sijoituspalveluyritykset ovat tunnistaneet)
• d. pääindikaattorien seurantaan perustuvat tiedot
• e. sisäisten tai ulkoisten tarkastusraporttien havainnot ja huomiot
• f. EPV:n antamat suositukset ja ohjeet sekä makrovakausviranomaisten tai Euroopan järjestelmäriskikomitean antamat yrityksen kannalta olennaiset varoitukset ja suositukset, ja
• g. ilmoitukset rikkomuksista ja vaaratilanteista toimivaltaisille viranomaisille.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi ottaa edellä kuvatut tekijät huomioon myös suunnitellessaan tietyn riskin arviointiin liittyvän valvontatoimintansa perusteellisuutta.

Asiakkaisiin kohdistuvan riskin (RtC), markkinoihin kohdistuvan riskin (RtM) ja yritykseen kohdistuvan riskin (RtF) sekä kiinteitä yleiskustannuksia koskevan vaatimuksen osalta toimivaltaisten viranomaisten tulisi tarkistaa, täyttääkö sijoituspalveluyritys asetuksessa (EU) 2019/2033 täsmennetyt vähimmäisvaatimukset. Näiden ohjeiden mukaan toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin laajentaa arvioinnin soveltamisalaa kyseisiä vaatimuksia pidemmälle muodostaakseen kattavan kuvan pääomaan kohdistuvista

51 riskeistä. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi etenkin tunnistaa tilanteet, joissa tiettyjä riskejä tai riskitekijöitä ei riittävästi kateta omien varojen vähimmäisvaatimuksilla, vaikka asetuksen (EU) 2019/2033 vaatimuksia noudatettaisiin. Esimerkiksi joidenkin K-tekijöiden liukuvan keskiarvon käytöstä johtuva viive voi tasata liiketoiminnan huippuja, ja sidonnaisasiamiesten käyttö sisäisen henkilöstön sijasta johtaa kustannusten aliarviointiin. Tästä arvioinnista pitäisi saada tietoa 7.2.1 jaksossa käsiteltävien omien varojen lisävaatimuksen määrittämistä varten.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi tässä osastossa täsmennettyjä menetelmiä toteuttaessaan käyttää tietoja, jotka ovat peräisin 3 osastossa määriteltyjen pääindikaattoreiden seurannasta. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi käyttää muita määrällisiä ja laadullisia indikaattoreita, kun ne ovat merkityksellisiä tässä arvioinnissa.

Arviointeja tehdessään toimivaltaisten viranomaisten tulisi hyödyntää kaikkia käytettävissä olevia tietolähteitä, kuten lakisääteistä raportointia, sijoituspalveluyrityksen kanssa sovittua ad-hoc-raportointia, sijoituspalveluyrityksen sisäisiä mittareita ja raportteja (ml. sisäisen tarkastuksen raportti, riskienhallintaraportit, ICARAPia koskevat tiedot), paikalla tehdyistä tarkastuksista laadittuja raportteja ja ulkoisia raportteja (ml. sijoituspalveluyrityksen tiedotteet sijoittajille ja luokituslaitoksille). Vaikka arviointi on tarkoitettu sijoituspalveluyrityskohtaiseksi, vertailua samanlaisiin sijoituspalveluyrityksiin tulisi harkita, jotta voitaisiin havaita mahdollinen altistuminen pääomaan kohdistuville riskeille. Tällaisiin tarkoituksiin samanlaiset sijoituspalveluyritykset olisi määriteltävä riskikohtaisesti, ja ne saattavat erota liiketoimintamallianalyysia tai muita analyyseja varten yksilöidyistä yrityksistä.

Kunkin merkittävän riskin osalta toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida ja kuvata riskille annettavassa pistemäärässä

• a. riskin tasoa (riskialtistusta), ja
• b. riskienhallinnan ja valvonnan laatua ja tehokkuutta.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi kuvata kukin riskiluokan arvioinnin tuloksia havainnoista tehtävässä yhteenvedossa, jossa esitetään tärkeimmät riskitekijät, sekä tieto annettavasta riskipistemäärästä seuraavien jaksojen mukaisesti.