4.5 Rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskin tunnistaminen ja arviointi

Rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskissä otetaan huomioon kahden tekijän yhdistelmä:

• (a) Markkinoiden luottomarginaalin tai luottoriskin markkinahinnan muutokset (jotka eroavat epäsystemaattisesta luottomarginaalista⁸ ), jotka edustavat luottoriskipreemiota, joka markkinoiden osallistujilta vaaditaan kyseistä luottoluokkaa varten⁹ .
• (b) ”Markkinoiden likviditeettimarginaalin” muutokset, jotka edustavat likviditeettipreemiota, joka lisää markkinoiden halua tehdä investointeja ja halukkaiden ostajien ja myyjien läsnäoloa.

⁸ Epäsystemaattinen luottomarginaali perustuu yksittäisen lainanottajan luottoluokkaan liittyvään nimenomaiseen luottoriskiin (joka perustuu myös lainanottajan toimialasta ja maantieteellisestä sijainnista johtuvien riskien arviointiin) ja luottoinstrumentin erityisominaisuuksiin (esim. onko kyse joukkolainasta vai johdannaisesta).

⁹ Esim. lisätuotto, joka AA-luokituksen saaneen yhtiön liikkeeseen laskeman velkainstrumentin on tuotettava riskittömään vaihtoehtoon verrattuna.

Rahoitustoiminnan luottomarginaaliriski ei sisällä luottoluokan muutosten vaikutuksia havainnointikaudella (eli tietyn vastapuolen tai instrumentin luottoluokan alenemista/nousemista, joka katsotaan luottoluokan siirtymäriskiksi). Etenkään laitoksen luottoluokan heikkenemisellä ei pitäisi olla myönteistä vaikutusta luottomarginaaliriskin mittaamiseen. Laitosten tulisi välttää päällekkäisyyksiä arvonoikaisun riskienhallintajärjestelmässä arvioidessaan rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskiä.

Järjestämättömät saamiset eivät kuulu rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskiin.

Arvioidessaan muutoksia luottoriskipreemion ja likviditeettipreemion liikkeissä laitokset voivat ottaa huomioon valuuttakohtaiset (eli euro, dollari jne.) mitat markkinoiden luottomarginaalin ja markkinoiden likviditeettimarginaalin asiaankuuluvina mittoina.

Laitosten ei tulisi sulkea etukäteen mitään rahoitustoiminnan instrumenttia pois rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskin soveltamisalasta. Tämä koskee varoja, velkoja, johdannaisia ja muita taseen ulkopuolisia eriä, kuten luottositoumuksia, niiden kirjaamistavasta riippumatta. Instrumentteja voi jättää pois asiaankuuluvasta soveltamisalasta, kun ne eivät reagoi herkästi luottomarginaaliriskiin. Tämä tulisi dokumentoida ja perustella asianmukaisesti. Joka tapauksessa laitosten ei tulisi jättää pois käypään arvoon kirjattuja varoja.

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 94 artiklan 1 kohdassa määritetty pieni kaupankäyntivarastoon liittyvä liiketoiminta on 12 kohtaa rajoittamatta otettava mukaan, ellei sen luottomarginaaliriskiä oteta huomioon toisessa riskimittauksessa.

4.5.2 Rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskin (CSRBB) hallinta ja strategia

Laitoksen CSRBB-strategian, mukaan lukien rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskiä koskeva riskinottohalu, tulisi olla osa yleistä strategiaa ja erityisesti strategisia tavoitteita ja riskitavoitteita, jotka hallintoelimen on hyväksyttävä direktiivin 2013/36/EU 88 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan a alakohdan mukaisesti.

Laitoksen rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskiä koskeva riskinottohalu tulisi esittää vaihtelevien luottomarginaalien vaikutuksena rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskin eri mittauksiin. Rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskille huomattavasti altistuneiden laitosten tulisi ottaa tämä asianmukaisesti huomioon riskinottohalussaan.

Uusia tuotteita tai toimia ehdottaessaan laitosten tulisi varmistaa, että rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskin tunnistamista, mittaamista ja valvontaa koskevat toimenpiteet on otettu käyttöön. Tulisi varmistaa, että näiden uusien tuotteiden ja toimien rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskin piirteet ymmärretään hyvin.

Konsolidoivien laitosten tulisi varmistaa, että sisäiset ohjaus- ja hallintojärjestelyt ja rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskin hallinnan menettelyt ovat oikeassa suhteessa ja integroitu hyvin konsolidoinnin ja alakonsolidoinnin tasoilla.

4.5.3 Rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskin arvioinnin kehys ja vastuut

Kun otetaan huomioon direktiivin 2013/36/EU 74 ja 88 artiklan mukaiset sisäiset ohjaus- ja hallintojärjestelyt, laitosten tulisi, suhteessa rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskiin, varmistaa seuraavat:

• (a) Laitoksen tulisi varmistaa, että perimmäinen vastuu rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskin hallintakehyksen valvonnasta ja laitoksen riskinottohalun kehyksestä on sen ylimmällä hallintoelimellä, jotta riskit saataisiin katettua asiaankuuluvasti. Hallintoelimen tulisi kuitenkin antaa rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskin valvonta- ja hallintatehtävät toimivalle johdolle, yksittäisille asiantuntijoille tai varojen ja velkojen hallinnasta vastaavalle komitealle kohdassa 132 tarkemmin määritetyissä tilanteissa.
• (b) Laitoksen tulee varmistaa, että sillä on käytössä rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskin hallintakehys, joka luo selkeät vastuurajat ja koostuu käytännöistä, prosesseista ja sisäisistä valvontatoimista, mukaan lukien kehyksen tehokkuuden riippumattomat tarkastelut ja arvioinnit.
• (c) Laitoksen tulisi varmistaa, että rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskin arvioinnissa tarkoitetut järjestelyt, prosessit ja mekanismit ovat kattavia ja oikeassa suhteessa liiketoimintamallille ja laitoksen toiminnalle ominaisten riskien luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen nähden.

Hallintoelimen tai sen valtuuttaman tahon tulisi olla vastuussa erityisesti seuraavista:

• (a) Rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskille altistumisen luonteen ja tason ymmärtäminen. Hallintoelimen tulisi varmistaa, että olemassa on selkeät rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskin riskinottohalua koskevat ohjeet, jotka on suhteutettu laitoksen liiketoimintastrategioihin.
• (b) Sen vahvistaminen, että asianmukaiset toimet toteutetaan rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskin arvioimiseksi ja valvomiseksi ja että ne ovat yhdenmukaisia hyväksyttyjen strategioiden ja käytäntöjen kanssa. Tältä osin hallintoelin tai sen delegoimat tahot ovat vastuussa seuraavien asettamisesta:
• i. järjestelmät ja standardit rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskin seuraamista, positioiden arvottamista ja suorituksen arviointia varten, mukaan lukien sokkiskenaarioiden, parametrien ja stressiskenaarioiden päivitysmenetelmät sekä tärkeimmät laitoksen CSRBB-analyysin perusteena olevat oletukset;
• ii. kattava rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskin raportointi- ja arviointiprosessi; ja
• iii. tehokkaat sisäiset valvontatoimet ja johdon tietojärjestelmät (MIS:t).
• (c) Merkittävien rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskiä koskevien riskinottoaloitteiden hyväksyminen ennen täytäntöönpanoa. Positioiden, jotka liittyvät sisäisiin riskin siirtoihin rahoitustoiminnan ja kaupankäyntitoiminnan välillä, tulisi olla dokumentoitu asianmukaisesti.
• (d) Rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskin hallintakäytäntöjen ja menettelyiden hyväksynnän, täytäntöönpanon ja arvioinnin valvonnan toteuttaminen. Laitoksen rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskille altistumisen taso ja siinä tapahtuvat muutokset tulisi toimittaa hallintoelimelle säännöllisesti.
• (e) Sen varmistaminen, että rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskin mittausmenetelmien validointi ja vastaavan malliriskin arviointi on sisällytetty muodolliseen käytäntöprosessiin, joka hallintoelimen tai sen delegoimien tahojen tulisi arvioida ja hyväksyä.
• (f) Delegoimiensa tahojen toiminnan ymmärtäminen ja arviointi rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskin valvonnassa ja hallinnassa, hallintoelimen hyväksymien käytäntöjen mukaisesti, oikea-aikaisten ja riittävän yksityiskohtaisten tietojen säännöllisten arviointien perusteella.
• (g) Laitoksen CSRBB-strategioiden seuraamusten ja sen ymmärtäminen, mikä yhteys niillä voi olla markkinoihin, likviditeettiin, luottoriskiin ja operatiiviseen riskiin, mutta edellyttämättä, että kaikki hallintoelimen jäsenet ovat alan asiantuntijoita. Joillakin jäsenillä tulisi olla riittävästi teknistä tietämystä, jotta he voisivat kyseenalaistaa hallintoelimelle tehdyt raportit. Laitoksen tulisi vahvistaa, että hallintoelimen jäsenet ovat vastuussa sen varmistamisesta, että toimivalla johdolla on kyky ymmärtää rahoitustoiminnan luottomarginaaliriski ja että rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskin hallinta toteutetaan riittävin resurssein.

Laitoksilla tulisi olla käytössä tehtävien jakamiseen liittyvät järjestelyt ja menetelmät kaikkien hallintoelimen rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskin arviointia tai -valvontaa koskevien delegointien osalta, mukaan lukien rajoituksetta seuraavat:

• (a) Hallintoelimen tulisi tunnistaa henkilöt tai komiteat, joille hallintoelimen tehtäviä annetaan CSRBB-menettelyjen ja -käytäntöjen kehittämiseksi, kuten toimiva johto, yksittäiset asiantuntijat tai varojen ja velkojen hallinnasta vastaava komitea (ALCO), sekä asettaa tavoitteet selvästi.
• (b) Hallintoelimen tulisi varmistaa, että riskinhallintaprosessissa on eroteltu vastuut asianmukaisesti. Rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskin tunnistamis-, arviointi-, valvonta- ja hallinnointitoiminnoilla tulisi olla selkeästi määritetyt vastuut, niiden tulisi olla riippumattomia rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskin riskinottotoiminnoista ja niiden tulisi raportoida rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskille altistuminen suoraan hallintoelimelle tai sen delegoimille tahoille.
• (c) Laitoksen tulisi varmistaa, että hallintoelimen delegoimien tahojen valtuudet erottuvat selvästi niiden yksikköjen valtuuksista, jotka vastaavat rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskiä koskevasta riskinotosta. Viestintäkanavan, jota käytetään delegoitujen tahojen ohjeiden välittämiseen näille liiketoimintayksiköille, tulisi olla selvä.
• (d) Hallintoelimen tulisi vahvistaa, että laitoksen rakenne mahdollistaa sen, että sen delegoimat tahot voivat toteuttaa vastuunsa, sekä helpottaa tehokasta päätöksentekoa, hallinnointia ja ohjausta. Tältä osin ALCO:n tai vastaavan elimen tulisi tavata säännöllisesti ja sen kokoonpanossa tulisi näkyä jokainen rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskiin liittyvä merkittävä osasto. Hallintoelimen tulisi edistää rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskin hallintaprosessia koskevaa keskustelua, sekä sen jäsenten ja sen delegoimien tahojen välillä että sen delegoimien tahojen ja muiden laitoksen jäsenten välillä. Hallintoelimen tulisi myös varmistaa, että säännöllinen viestintä riskinhallinnan ja strategisen suunnittelun alueiden välillä helpottaa tulevasta liiketoiminnasta aiheutuvan riskin valvontaa.

4.5.4 Rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskin riskejä koskevat käytännöt, prosessit ja valvontatoimet

Riskejä koskevat käytännöt ja prosessit

Sisäiset valvontatoimet

Rahoitustoiminnan luottomarginaaliriskin hallintaan käytetyt IT-järjestelmät ja tietojen laatu

Sisäinen raportointi

Mallihallinnointi ja -ohjaus