4.6 Stressitestauksen tyypit

Kunkin stressitestausmenetelmän suunnittelun, monimutkaisuuden ja yksityiskohtaisuuden tulisi olla sopivassa suhteessa laitoksen luonteeseen, laajuuteen ja kokoon nähden sekä sen liiketoimintojen monimutkaisuuteen ja riskeihin nähden. Stressitestausmenetelmässä tulisi ottaa huomioon laitoksen strategia- ja liiketoimintamalli sekä sen salkkuominaisuudet.

Laitosten olisi otettava huomioon talouden suhdannevaihe suunnitellessaan stressitestimenetelmiä, mukaan lukien skenaario ja mahdollinen johdon toimenpiteiden tarve.

Laitosten olisi selvitettävä sopivat, mielekkäät ja luotettavat mekanismit, joilla riskitekijät muunnetaan niitä vastaaviksi sisäisen riskin parametreiksi (maksukyvyttömyyden todennäköisyys (PD), tappio-osuus (LGD), luottotappiot, käyvän arvon leikkaukset jne.), jotka antavat riskeistä laitoksen ja konsernin laajuisen kuvan.

Painotettujen riskitekijöiden ja riskiparametrien välinen yhteys ei saisi perustua ainoastaan laitoksen historialliseen kokemukseen ja analyysiin. Sitä olisi täydennettävä mahdollisuuksien mukaan ulkoisista lähteistä peräisin olevilla viitearvoilla ja, mikäli mahdollista, valvontaan liittyvillä ohjeilla.

Hypoteettisten ja makrotalousperusteisten riskitekijöiden/skenaarioiden mallintamiseen liittyvän monimutkaisuuden vuoksi laitosten olisi oltava tietoisia asiaan liittyvästä malliriskistä ja varmistettava, että kyseisiä tekijöitä/skenaarioita määritettäessä on toteutettu seuraavat asiat:

• a) säännöllinen ja riittävän varovainen asiantuntija-arviointi mallin oletuksista ja mekanismeista on suoritettu ja varovaista mallinnustapaa on noudatettu malliriskin huomioonottamiseksi
• b) riittävää varovaisuutta on noudatettu niissä oletuksissa, joita on vaikea mitata määrällisesti (esim. monipuolistaminen, eksponentiaalisen kasvun ennusteet, palkkioennusteet, tulevaisuuteen katsovat johdon näkemykset) mutta joilla voi olla vaikutusta mallin tuloksiin (esim. nettotuloa ennen varauksia koskevien mallien tulosten olisi perustuttava riittäviin tilastollisiin perusteisiin sekä liiketoiminnallisiin näkökohtiin)
• c) oletuksista seuraavien tulosten riippuvuudet ja herkkyydet on otettu huomioon ja niiden vaikutusta arvioidaan säännöllisesti.

Sellaisten mallien ja mekanismien puutteet, jotka yhdistävät riskitekijöitä tappioihin tai lisääntyneen riskin parametreihin, olisi ymmärrettävä ja ne olisi ilmoitettava selkeästi ja otettava huomioon tuloksia tulkittaessa. Malleissa tulisi ottaa huomioon vakavaraisuuden ja rahoituksen likviditeetin ja rahoituksen kustannusten väliset vuorovaikutukset, jotta häiriön vaikutusta ei aliarvioitaisi systeemisesti tai merkittävästi. Mikäli mahdollista, eri mallien tuloksia olisi vertailtava (esim. nettotuloa ennen varauksia koskevien mallien osalta käytetyn mallin ja muiden mahdollisten lähestymistapojen vertaaminen ja perustelut näiden lähestymistapojen hylkäämiselle). Näiden yhteyksien olisi perustuttava luotettaviin tilastollisiin malleihin. Määrällisten analyysien tukena olisi kuitenkin käytettävä laadullisia asiantuntijalausuntoja, jos mielekkäiden arvioiden tekeminen ei ole mahdollista tietojen saatavuuden, laadun puutteiden tai historiallisten tietojen rakenteellisten katkosten vuoksi (esim. nettotuloa ennen varauksia koskevissa malleissa on tärkeää käyttää historiallista tietoa, joka kattaa korkosyklin ja liiketoimintasyklin sekä tietoa liiketoimintastrategian ja organisaatiorakenteen muutoksista). Asiantuntijalausunnoilla olisi oltava painoarvoa mallin tulosten kyseenalaistamisessa myös silloin, kun perustana oleva mallinnusmenettely on luotettava.

Laitosten olisi arvioitava mahdollisia ei-lineaarisia vuorovaikutuksia riskitekijöiden ja painotettujen riskiparametrien välillä.

4.6.2 Herkkyysanalyysi

Laitosten olisi suoritettava herkkyysanalyyseja, jotka kohdistuvat yksittäisiin vastuisiin, salkkuihin ja liiketoimintayksiköihin, koko laitokseen ja yksittäisiin riskityyppeihin suhteessa niiden monimutkaisuuteen. Laitosten olisi arvioitava, millä aggregointitasolla herkkyysanalyysit ovat mielekkäitä tai edes toteutettavissa. Asiantuntija-arvioiden käyttöä olisi kulloinkin selitettävä yksityiskohtaisesti.

Laitosten olisi tunnistettava riskitekijät eri tasoilla tiukkoja vaatimuksia soveltaessaan ja eri salkuissa, liikeyksiköissä ja maantieteellisissä sijainneissa. Laitosten olisi varmistettava, että analyysi kattaa kaikki soveltuvat riskitekijöiden tyypit, mukaan lukien makrotalouden ja makrorahoituksen muuttujat, riskiparametrien tilastolliset ominaisuudet (esim. maksukyvyttömyyden todennäköisyys (PD) -parametrien volatiliteetti) ja laitoskohtaiset tekijät, kuten operatiiviset riskit.

Laitosten olisi määriteltävä tunnistetut riskitekijät käyttämällä eri vakavuustasoja yhtenä analyysin olennaisena vaiheena, jotta voitaisiin tunnistaa poikkeamat ja kynnysvaikutukset, esim. riskitekijöiden kriittiset arvot, joiden jälkeen stressivasteet kiihtyvät.

Laitosten olisi pyrittävä varmistamaan, että suoritetaan myös herkkyysanalyyseja stressaamalla salkkuriskiparametrien tilastollisia näkökohtia; nämä herkkyysanalyysit perustuvat historiallisiin jakautumisiin ja sisältävät hypoteettisia oletuksia (esim. tulevaisuuden volatiliteettien osalta), jos makrotaloudellisten/makrorahoituksellisten riskitekijöiden ja riskiparametrien välinen riippuvuus on epävarma tai jos laajempien skenaarioanalyysien tulokset tarvitsevat vahvistusta.

Yksittäisten riskitekijöiden analyyseja olisi täydennettävä yksinkertaisilla monen riskitekijän analyyseilla, kun oletuksena on niiden yhtäaikainen esiintyminen, ilman, että skenaariota välttämättä tarvitsee määritellä.

Laitosten olisi pidettävä luetteloa tunnistetuista riskitekijöistä.

4.6.3 Skenaarioanalyysi

Laitosten olisi varmistettava, että skenaarioanalyysit ovat keskeinen osa niiden stressitestiohjelmia.

Stressitestiskenaarioiden ei tulisi perustua vain historiallisiin tapahtumiin, vaan niissä tulisi ottaa huomioon myös hypoteettiset skenaariot, jotka perustuvat ei-historiallisiin tapahtumiin. Laitosten olisi varmistettava, että skenaariot ovat tulevaisuuteen suuntautuvia ja että niissä otetaan huomioon järjestelmälliset ja laitoskohtaiset muutokset nykyhetkessä ja lähitulevaisuudessa. Tätä tarkoitusta varten laitosten olisi pyrittävä käyttämään ulkoisia tietoja, jotka ovat peräisin liiketoimintamalliaan vastaavista riskiympäristöistä. Laitosten tulisi käyttää soveltuvaa ja saatavilla olevaa tietoa. Soveltuva tieto voi olla sisäistä ja/tai ulkoista ja se voi sisältää vertailuarvoja ja valvontaan liittyviä ohjeita.

Erilaisten tapahtumien ja vakavuusasteiden sisällyttämistä useampiin skenaarioihin olisi harkittava, jos tämä on mielekästä ja toteutettavissa.

Laitosten olisi varmistettava, että niiden stressitestiskenaariot täyttävät vähintään seuraavat vaatimukset:

• a) Ne kohdistuvat keskeisiin riskitekijöihin, joille laitos voi olla altis. Tulisi käyttää tuloksia yksittäisten riskitekijöiden analyyseista, joiden tarkoitus on tuottaa tietoa herkkyydestä yksittäisille riskitekijöille, ja käyttää niitä sellaisten skenaarioiden selvittämiseksi, jotka sisältävät hyvin uskottavien riskitekijöiden yhdistelmän muodostaman stressin. Mitään merkittävää riskitekijää ei saisi jättää testin ulkopuolelle tai huomiotta.
• b) Ne kohdistuvat merkittäviin laitoskohtaisiin haavoittuvuuksiin, jotka johtuvat laitoksen alueellisista tai alakohtaisista erityispiirteistä tai sen erityisistä tuotteisiin tai liiketoiminta-alueisiin liittyvistä vastuista tai rahoitusperiaatteista. Keskittymä- ja korrelaatioriskit, sekä yhden riskityypin sisällä että useamman välillä, tulisi tunnistaa etukäteen.
• c) Ne sisältävät skenaariota varten johdonmukaisen narratiivin, joka kattaa kaikki merkittävät riskitekijät sekä niiden (ennakoidun) kehityksen, joka perustuu useampaan laukaisevaan tapahtumaan (esim. rahapolitiikka, finanssialan kehitys, hyödykkeiden hinnat, poliittiset tapahtumat ja luonnonkatastrofit). Laitosten olisi varmistettava, että skenaarion narratiivi on uskottava eikä ristiriitainen, kun otetaan huomioon riskitekijöiden keskinäinen liike ja sitä vastaava markkinaosapuolien reaktio. Jos jotkin riskitekijät suljetaan pois skenaarion narratiivista, laitosten olisi varmistettava, että tämä poissulkeminen on täysin perusteltu ja dokumentoitu.
• d) Ne ovat sisäisesti johdonmukaisia sen varmistamiseksi, että havaitut riskitekijät käyttäytyvät muihin riskitekijöihin nähden loogisesti stressitilanteessa ja että ne sisältävät selkeät arviot ja oletukset taustalla olevien keskeisten riskitekijöiden riippuvuusrakenteesta. On tärkeää, että ristiriitaiselta vaikuttavaa riskitekijöiden keskinäistä liikettä tulisi tarkastella uusien herkkyyksien tunnistamiseksi.
• e) Niissä otetaan huomioon innovointi ja erityisesti tekniset kehityskulut tai kehittyneet rahoitusalan tuotteet, sivuuttamatta niiden vuorovaikutusta perinteisempien tuotteiden kanssa.
• f) Stressitestatut riskitekijät muunnetaan niissä sisäisesti johdonmukaisiksi riskiparametreiksi.

Laitosten olisi määritettävä stressitestauksen aikahorisontti testauksen tavoitteen, tarvittaessa laitoksen salkun ominaisuuksien (kuten maturiteetin ja testattujen positioiden likviditeetin) sekä riskiprofiilin mukaisesti. Vakavaraisuuden stressitestauksessa ja likviditeetin stressitestauksessa tarvitaan eri aikajänteitä ja skenaarioita.

Laitosten olisi varmistettava, että:

• a) stressitesteissä otetaan nimenomaisesti huomioon dynaamiset keskinäisriippuvuudet, esim. maantieteellisillä talousalueilla ja talouden toimialoilla, mukaan lukien rahoitusala
• b) kokonaisskenaariossa otetaan huomioon järjestelmän laajuinen dynamiikka, esim. tiettyjen markkinoiden sulkeutuminen ja koko arvopaperiluokan (esim. asuntolainojen) riskikeskittymät
• c) stressitesteissä otetaan huomioon epäedullisen heijastuksen dynamiikka, joka voi johtua esimerkiksi arvonmääritysten välisistä vuorovaikutuksista tai tappio- ja vakuusvaatimuksista.

Laitosten olisi tarvittaessa tehtävä laadullisia arvioita stressin kerrannais- tai heijastusvaikutuksista yksittäistasolla, varsinkin jos luotettavia määrällisiä arvioita ei voi tehdä. Yksittäinen laitos voi esimerkiksi luoda hintaa tai määrää koskevia muutoksia ottaakseen huomioon joitakin strategisia vaikutuksia (esim. luotonantostrategian tason) ja reagoidakseen skenaarioon sisäisesti.

4.6.4 Skenaarioiden vakavuus

Laitosten olisi varmistettava, että stressitestaus perustuu vakaviin mutta uskottaviin skenaarioihin, ja vakavuusasteen olisi vastattava stressitestin tarkoitusta. Tätä tarkoitusta varten

• a) Stressitestien olisi oltava mielekkäitä eli tarkasteltava laitokseen kohdistuvia riskejä, jotta voitaisiin tukea laitoksen vakautta epäedullisissa olosuhteissa ja – järjestelmän kannalta merkittävien pankkien tapauksessa – myös rahoitusjärjestelmää kaikissa taloudellisen syklin vaiheissa ja markkinoiden heilahtelujen aikana, rahoitusmarkkinat mukaan lukien.
• b) Stressitestejä olisi sovellettava koko laitokseen, ottaen huomioon, että samankaltaisten skenaarioiden vaikutus ei ole välttämättä vakava kaikilla liiketoiminta-alueilla.

Laitosten olisi varmistettava, että erilaiset vakavuuden tasot otetaan huomioon sekä herkkyysanalyysissa että skenaarioiden stressitestauksessa ja että ne kattavat vähintään yhden vakavan taloudellisen taantuman, jotta voitaisiin arvioida pääoman riittävyyttä ja pääoman suunnittelua.

Laitosten olisi varmistettava, että vakavuutta määritettäessä otetaan huomioon kunkin laitoksen erityiset heikkoudet kyseisessä skenaariossa laitoksen liiketoimintamallin perusteella (esim. toimii kansainvälisillä markkinoilla). Laitosten olisi kehitettävä omat skenaarionsa, jotka eivät saisi olla riippuvaisia valvovien viranomaisten skenaarioista. Skenaarion vakavuuden arvioinnissa laitoksen olisi oltava tietoinen riskiympäristöjen dynamiikasta ja samanlaisella liiketoimintamallilla toimivien laitosten kokemuksista.

Laitosten olisi varmistettava, että niiden skenaarioissa arvioidaan riskitekijöiden absoluuttisia ja suhteellisia muutoksia. Absoluuttisessa skenaariossa vakavuusasteen olisi oltava riskitekijän suora muutos eikä se saisi riippua nykyisestä tasosta. Suhteellisessa skenaariossa vakavuusasteen tulisi riippua nykyisestä tasosta ja taloustilanteesta (esim. BKT:n kasvu vähenee 2 prosenttia eli absoluuttisen tason suhteellinen muutos). Esimerkiksi 2 prosentin negatiivinen suhteellinen muutos BKT:ssa, kun lähtötilanteessa on merkittävä positiivinen poikkeama (eli nykyinen BKT on huomattavasti rakenteellisen BKT:n yläpuolella), ei välttämättä johda BKT:hen kohdistuvaan vakavaan stressivaikutukseen absoluuttisesti. Samoin mitä huonompi nykyinen taloustilanne on aloitusvaiheessa, sitä vakavampi suhteellisen skenaarion stressi on. Laitosten olisi varmistettava, että niiden skenaariovalinta on riittävän vakava sekä suhteellisesti että absoluuttisesti. Sekä skenaarion valinta että sen vaikutus vakavuusasteeseen on perusteltava ja dokumentoitava.

Sopivaa skenaarion vakavuusastetta arvioitaessa laitosten olisi verrattava niitä myös käänteisissä stressitesteissä käytettäviin skenaarioihin ottaen huomioon käänteisen stressitestin erityiset vaikutukset skenaarion uskottavuuteen. 4.6.5 Käänteiset stressitestit

Vaatimukset

Laitosten tulisi suorittaa asianmukaisia käänteisiä stressitestejä osana stressitestiohjelmaansa käyttäen niissä samaa hallintotapaa, tehokasta infrastruktuuria ja laatustandardeja, sekä myös täydennyksenä muun tyyppisiin stressitesteihin ottaen huomioon liiketoimintojen ja riskien luonteen, koon, laajuuden ja monimuotoisuuden. Pienemmät ja rakenteeltaan vähemmän monimutkaiset laitokset voivat keskittyä enemmän käänteisen stressitestauksen laadullisiin näkökohtiin, kun taas suurempien tai rakenteeltaan monimutkaisempien laitosten on suoritettava kehittyneempiä stressitestimenetelmiä. Käänteinen stressitesti tulisi määritellä selkeästi, mukaan lukien siihen osoitetut vastuut ja resurssit, ja sen tukena tulisi olla sopiva ja joustava infrastruktuuri sekä kirjalliset toimintatavat ja menettelyt. Käänteinen stressitesti tulisi suorittaa säännöllisesti kaikissa laitostyypeissä ja sitä tulisi soveltaa samalla tasolla kuin ICAAP- ja ILAAP-arviointeja (esim. laitostasolla ja kattaen kaikki soveltuvat riskityypit).

Laitosten olisi lisättävä käänteisessä stressitestauksessa tunnistetut skenaariot suorittamiensa stressitestiskenaarioiden täydennykseksi ja vertailun vuoksi selvitettävä vakavat mutta silti uskottavat skenaariot, jotta voitaisiin arvioida kokonaisvakavuutta. Käänteisiä stressitestejä olisi hyvä käyttää apuna ICAAP- ja ILAAP-stressitestien skenaarioiden vakavuuden arvioinnissa. Käänteisten stressitestien skenaarioiden vakavuutta voidaan arvioida myös vertaamalla sitä muun muassa historiallisiin tai muihin valvontaperustaisiin ja julkisesti saatavilla oleviin skenaarioihin.

Käänteisiä stressitestejä suorittaessaan laitosten tulisi ottaa huomioon myös se mahdollisuus, voisiko laitoksen yhden tai useamman keskeisen vastapuolen tai merkittävän markkinatoimijan kaatumisesta (erikseen tai yhdessä) johtuva merkittävä markkinahäiriö aiheuttaa ennalta määritellyn lopputuloksen.

Käänteisen stressitestauksen käyttö

Laitosten olisi käytettävä käänteistä stressitestausta säännöllisenä riskinhallinnan välineenä parantaakseen tietämystään nykyisistä ja mahdollisista heikkouksista, tarjoten siten lisäarvoa laitoksen riskienhallintaan. Suhteellisuusperiaate koskee kaikkia käänteisten stressitestien käytön näkökohtia. Laitosten tulisi ottaa huomioon myös se, että käänteisten stressitestien ennalta määritelty lopputulos voi johtua muista olosuhteista kuin niistä, joita on analysoitu stressitestissä.

Laitosten olisi käytettävä liiketoimintansa suunnittelun ja riskinhallinnan osana käänteisiä stressitestejä arvioidakseen liiketoimintamalliensa ja strategioidensa kannattavuutta ja kestävyyttä ja tunnistaakseen olosuhteet, joissa ne ovat lähellä kaatumista tai todennäköisesti kaatuvat direktiivin 2014/59/EU 32 artiklan tarkoittamassa merkityksessä. On tärkeää, että laitokset tunnistavat indikaattorit, jotka hälyttävät, kun skenaario muuttuu todellisuudeksi. Tätä varten laitosten olisi

• a) tunnistettava testauksen kohteena oleva ennalta määritetty lopputulos (esim. liiketoimintamalli, josta tulee elinkelvoton)
• b) tunnistettava mahdolliset epäedulliset olosuhteet, jotka altistaisivat ne vakaville haavoittuvuuksille ja aiheuttaisivat ennalta määritetyn lopputuloksen
• c) arvioitava (laitoksen koosta, luonteesta, laajuudesta, monitahoisuudesta ja sen liiketoimien riskisyydestä riippuen) ennalta määrättyyn lopputulokseen johtavien skenaarioiden sisältämien tapahtumien todennäköisyys
• d) otettava käyttöön tehokkaat järjestelyt, menettelyt, järjestelmät ja muut toimenpiteet tunnistettujen riskien ja haavoittuvuuksien estämiseksi tai lieventämiseksi.

Laitosten olisi käytettävä käänteisiä stressitestejä suunnittelussa ja päätöksenteossa sekä liiketoimintamalliensa ja strategioidensa kyseenalaistamiseen, jotta ne voisivat tunnistaa ja analysoida asiat, jotka voisivat mahdollisesti johtaa liiketoimintamallin elinkelvottomuuteen. Tämä tapahtuu esimerkiksi arvioimalla sekä kykyä tuottaa tuottoa seuraavien kuukausien aikana että tuottostrategian kestävyyttä strategisten suunnitelmien ja taloudellisten ennusteiden perusteella. Ylimmän hallintoelimen ja toimivan johdon odotetaan osallistuvan menettelyyn koko sen ajan.

Jos käänteisessä stressitestissä paljastuu, että laitoksen liiketoimintamallin epäonnistumisen riski on liian suuri eikä ole oikeassa suhteessa sen riskinottohalukkuuteen, laitoksen olisi suunniteltava toimenpiteitä kyseisen riskin ehkäisemiseksi tai lieventämiseksi. Aika, joka laitoksella tulisi olla näihin tapahtumiin reagoimiseksi ja kyseisten toimenpiteiden toteuttamiseksi, on otettava huomioon. Osana näitä toimenpiteitä laitoksen tulisi harkita, onko sen liiketoimintamalliin tehtävä muutoksia. Nämä käänteisestä stressitestauksesta johtuvat toimenpiteet, mukaan lukien mahdolliset muutokset laitoksen liiketoimintasuunnitelmaan, olisi dokumentoitava yksityiskohtaisesti laitoksen ICAAP-asiakirjoihin.

Laitosten, joilla on erityinen liiketoimintamalli, esim. sijoituspalveluyritysten, olisi käytettävä käänteistä stressitestausta haavoittuvuuksien selvittämiseen ääriolosuhteissa, erityisesti silloin, jos niiden riskit eivät ole riittävästi edustettuina perinteisissä (esim. vakavaraisuutta ja likviditeettiä koskevissa) stressiskenaarioissa, jotka perustuvat makrotalouden häiriöihin.

Laitosten, jotka käyttävät sisäisiä malleja luottoriskille, vastapuolen luottoriskille ja markkinariskille suorittaessaan käänteisiä stressitestejä asetuksen (EU) N:o 575/2013 177 artiklan, 290 artiklan 8 kohdan ja 368 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaisesti, tulisi pyrkiä tunnistamaan vakavat mutta uskottavat skenaariot, jotka voisivat johtaa merkittäviin epäedullisiin lopputuloksiin ja mahdollisesti kyseenalaistaa laitoksen kokonaiskannattavuuden. Laitosten olisi nähtävä käänteiset stressitestit keskeisenä täydennyksenä pääomavaatimusten laskemisessa käyttämiinsä sisäisiin malleihin sekä yleisenä riskienhallintavälineenä näiden sisäisten mallien mahdollisten puutteiden havaitsemiseksi. Vakavissa stressiskenaarioissa malliriski kasvaa ja voi johtaa mallin ennustettavuuden romahtamiseen. Tätä ei kuitenkaan tulisi välttämättä pitää merkkinä siitä, että IRB-kaavan syötteitä mallintava kaava olisi puutteellinen.

Laitosten olisi suoritettava laadullisia analyyseja, kun ne kehittävät käänteiselle stressitestaukselle hyvin määriteltyä narratiivia ja selkeää käsitystä sen palautteesta ja ei-lineaarisista vaikutuksista, ottaen huomioon riskidynamiikan ja riskityyppien väliset yhdistelmät ja vuorovaikutukset. Laitoksen olisi hyvin määriteltyä narratiivia kehittäessään otettava huomioon ulkoiset tapahtumat, kuten taloudelliset tapahtumat, alan romahdus, poliittiset tapahtumat, oikeudenkäyntitapaukset ja luonnontapahtumat, sekä esimerkiksi sellaiset riskitekijät kuin operatiiviset riskit, keskittymät ja korrelaatiot, maineriskit ja luottamuksen menetys sekä näiden tapahtumien ja tekijöiden yhdistelmät. Laitoksen ylimmän hallintoelimen osallistuminen narratiivin kehittämiseen on olennaisen tärkeää, ja siinä tulisi ottaa huomioon koko laitoksen mahdolliset erityiset haavoittuvuudet ja koko laitokseen kohdistuvat vaikutukset.

Laitosten tulisi suorittaa määrällisiä ja kehittyneempiä analyyseja ottaen huomioon laitoksen koko sekä sen luonne, laajuus, rakenteen monimutkaisuus ja liiketoimintojen riskialttius määrittäessään erityisiä tappiotasoja tai muita negatiivisia vaikutuksia sen pääomaan, likviditeettiin (esim. rahoituksen saaminen, erityisesti rahoituskulujen nostaminen) tai yleiseen rahoitukselliseen asemaan. Laitosten olisi tarkasteltava menneisyyttä määrällisesti tunnistaakseen riskitekijät ja sen, kuinka suuria muutoksia kyseiset tappiot tai negatiiviset vaikutukset vaativat (esim. määrittelemällä sopivan tappiorajan tai jonkin muun mielekkään mittarin rahoituslaitoksen taseessa, kuten suhdeluvut tai rahoituslähteet). Laitosten olisi ymmärrettävä ja dokumentoitava yksityiskohtaisesti riskien aiheuttajat (esim. täsmälliset tekijät, joilla oli eniten vaikutusta salkun ääreisalueella), keskeiset liiketoiminta-alueet ja selkeä ja johdonmukainen narratiivi, joka selittää heikkoudet ja niihin liittyvät skenaariot (esim. pohjana olevat oletukset ja tuloksien herkkyys kyseisille oletuksille ajan kuluessa), jotka aiheuttavat ennalta määrätyt lopputulokset ja tapahtumaketjun ja todennäköiset läpimenovaikutukset (esim. tärkeimmät tekijät voidaan kartoittaa makrotalouden muuttujien perusteella salkun tietyn kohteen tappion/pääoman yhdistelmien mukaan), tunnistaen piilossa olevat heikkoudet (esim. piilossa olevat korrelaatiot ja keskittymät) sekä päällekkäisvaikutukset.

Laitosten olisi tarvittaessa käytettävä herkkyysanalyyseja käänteisten stressitestien lähtökohtana, esimerkiksi siirtämällä yhtä tai useampaa soveltuvaa parametria yhteen ääripäähän ennalta määritettyjen tulosten saavuttamiseksi. Laitoksen olisi harkittava useita käänteisiä herkkyysanalyyseja, jotka kohdistuisivat muun muassa luottoriskiin (esim. kuinka monen tärkeän asiakkaan olisi laiminlyötävä maksuvelvoitteet ennen kuin tappiot kattava pääoma on menetetty), markkinariskiin, likviditeettiriskiin (esim. talletuksiin kohdistuva stressi vähittäispankkitoiminnassa ja olosuhteet, jotka tyhjentäisivät laitoksen likviditeettivarannot) ja operatiiviseen riskiin, sekä yhdistelmäanalyysia, joka sisältäisi kaikki riskit samanaikaisesti. Laitoksen ei tulisi kuitenkaan käyttää ensisijaisesti herkkyysanalyysia ja yksinkertaisia mittareita käänteiseen stressitestiin sopivan skenaarion tunnistamiseksi. Laadullisen analyysin pitäisi johtaa mielekkään skenaarion tunnistamiseen ja siinä tulisi yhdistää asiantuntija-arvioita eri liiketoiminnan aloilta, sillä ajattelu voi olla tehokkain tapa ehkäistä liiketoimintamallin epäonnistuminen. Kaikkiin soveltuviin riskiparametreihin kohdistuvaa testausta, jossa käytetään tilastollisia näkökulmia (esim. historiallisten havaintojen mukainen riskitekijöiden volatiliteetti hypoteettisin mutta uskottavin oletuksin), olisi kehitettävä. Ennalta määritettyjen lopputulosten saamiseksi vaadittujen parametrisiirtymien uskottavuuden perusteella voidaan alustavasti havaita laitoksen mahdollisia heikkouksia. Uskottavuuden arvioimiseksi tulisi käyttää esimerkiksi historiallisia (monimuuttujaisia) todennäköisyysjakaumia, joita säädetään tarvittaessa asiantuntija-arvioiden mukaan. Laadullisten analyysien ja arvioiden, joissa yhdistetään asiantuntija-arvioita eri liiketoiminta-alueilta, tulisi ohjata soveltuvien skenaarioiden tunnistamista.

Laitosten olisi käytettävä käänteisiä stressitestejä voidakseen ymmärtää skenaarioita, joissa yhdistyvät vakavaraisuuteen ja likviditeettiin kohdistuvat stressit ja joissa perinteinen mallinnus ei ehkä onnistu tavoittamaan todellisten tilanteiden monimutkaisuutta. Laitosten olisi käytettävä käänteisiä stressitestejä pääomasuunnitelmiensa ja likviditeettisuunnitelmiensa kyseenalaistamiseen. Laitosten olisi tarvittaessa tunnistettava ja analysoitava tilanteita, jotka voisivat vakavoittaa likviditeettiin kohdistuvaa stressitapahtumaa ja muuntaa sen vakavaraisuuteen kohdistuvaksi stressitapahtumaksi ja toisin päin, johtaen lopulta konkurssiin. Laitosten olisi pyrittävä soveltamaan käänteisiä stressitestejä integroidusti pääomaan tai likviditeettiin kohdistuvissa riskeissä, jotta ne voisivat ymmärtää ja hallita kyseisiä riskejä paremmin ääriolosuhteissa.

Elvytystoimet ja elvytyksen suunnittelu

Laitosten olisi kehitettävä skenaarioita, joihin sisältyy vakavaa makrotalouden ja rahoitusalan ahdinkoa, erilaisilla vakavuusasteilla (mukaan lukien järjestelmän laajuiset tapahtumat, yrityskohtainen stressi ja konsernin laajuinen stressi) ja käytettävä niitä pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin 5 artiklan 6 kohdan ja asiakirjan EBA/GL/2014/06 mukaisissa elvytyssuunnitelmissa ja käytettävä erityisiä käänteisiä stressitestejä maksukyvyttömyysuhan (lähes kaatumassa oleva, mutta ei kaatunut laitos) sisältävien skenaarioiden kehittämiseen ja elvytyssuunnitelmiensa tehokkuuden ja toimivuuden analysointiin ja testaamiseen sekä analysoitava niitä koskevien oletusten herkkyyksiä. Kyseisissä maksukyvyttömyysuhan sisältävissä skenaarioissa olisi esitettävä ja kuvailtava vaihe, joka johtaisi laitoksen tai konsernin liiketoimintamallin elinkelvottomuuteen, ellei elvytystoimia toteuteta onnistuneesti. Skenaarioissa olisi arvioitava lopputulokset ja kaikkien saatavilla olevien elvytysvaihtoehtojen sopivuus. Elvytysskenaarioiden kuvauksessa käytettävän terminologian olisi autettava määrittämään, mitä elvytysvaihtoehtoja on testattu kussakin stressiskenaariossa. Kuvauksen olisi oltava riittävän yksityiskohtainen, sisältää sekä määrällisiä oletuksia että laadullisen narratiivin, jotta voitaisiin määrittää, onko skenaario laitoksen kannalta asianmukainen ja kuinka vakava se on. Tapahtumat tulisi kuvailla loogisessa järjestyksessä, ja keskeisten tekijöiden (esim. nettotulot, riskipainotetut saamiset (RWA), pääoma) perustana olevat oletukset olisi esitettävä hyvin selkeästi. Skenaariossa tulisi ottaa huomioon myös mahdollinen arvio samassa stressiskenaariossa käytettävien elvytyssuunnitelmien vaihtoehtojen ristikkäisvaikutuksista. Skenaarioiden olisi sisällettävä myös käsitys tilanteen kehittymisestä käyttämällä soveltuvaa aikajanaa, josta selviää, missä vaiheessa tietyt tapahtumat kehittyvät (mukaan lukien johtopäätökset niiden uskottavuudesta ja toteutettavuudesta). Tarkoituksena on testata laitoksen elvytysvaihtoehtojen tehokkuutta taloudellisen vahvuuden ja kannattavuuden palauttamisessa, kun laitokseen kohdistuu vakavaa stressiä.

Koska näillä kahdella käänteisellä stressitestisarjalla on eri tavoitteet, ICAAP- ja ILAAP-stressitestit ja elvytyssuunnitelmat eivät saisi olla yhteydessä toisiinsa, vaan niitä tulisi verrata keskenään.

Laitosten olisi käytettävä käänteistä stressitestausta elvytyssuunnitelmiin käytettävien maksukyvyttömyysuhan sisältävien skenaarioiden kehittämisessä, arvioinnissa ja kalibroinnissa.

Laitosten olisi käytettävä käänteistä stressitestausta riskitekijöiden tunnistamiseksi ja sellaisten skenaarioiden ymmärtämiseksi ja kuvaamiseksi, jotka johtaisivat maksukyvyttömyysuhkaan. Samalla arvioidaan tehokkaita elvytystoimenpiteitä, jotka olisivat uskottavasti toteutettavissa joko etukäteen tai siinä vaiheessa, kun riskitekijät tai skenaariot kehittyvät.

Käänteisiä stressitestejä olisi käytettävä elvytyssuunnitelmien skenaarioissa käyttämällä dynaamista ja määrällistä skenaarionarratiivia, jonka tulisi kattaa

• a) elvytyksen laukaisijat (eli missä vaiheessa laitoksen olisi otettava käyttöön elvytystoimia hypoteettisessa skenaariossa)
• b) vaadittavat elvytystoimenpiteet ja niiden oletettu tehokkuus, mukaan lukien tehokkuuden arvioinnin menetelmä (eli indikaattorit, joita tulisi seurata sen johtopäätöksen tekemiseksi, että toimenpiteitä ei enää tarvita)
• c) kyseisten elvytystoimenpiteiden vaatima ajoitus ja toimintamenettely
• d) lisästressin tapauksessa kohdat b) ja c) jäännösriskeihin reagoimiseksi vaadittavien mahdollisten lisäelvytystoimenpiteiden varalta.