|
Luottolaitosten tulisi kehittää järjestämättömien saamisten hallintajärjestelmään liittyviä linjauksia, arvioida niitä säännöllisesti ja seurata niiden noudattamista. Luottolaitosten odotetaan laativan seuraavat linjaukset suhteellisuusperiaatteen mukaisesti strategiansa (ml. soveltuvin osin järjestämättömiä saamisia koskeva strategia ja toimintasuunnitelma) toteuttamiseksi: Maksulaiminlyöntien hallintaperiaatteet Tavoitteena on kuvata järjestämättömien saamisten käsittelyä varten omaksuttu toimintamalli (ks. 3.3 kohta), jonka tulisi sisältää ainakin seuraavat elementit: - järjestämättömien saamisten käsittely-yksiköiden rakenne ja velvollisuudet, selkeät kriteerit, joiden täyttyessä käsittely siirtyy yksiköltä toiselle, sekä yhteys salkkujen jaotteluun (ks. 5.2.3 kohta)
- Toiminnoissa noudatettavat menettelyt, vähintäänkin
- - menettelyt ja siirtokynnykset kussakin maksulaiminlyöntien vaiheessa (ennen maksulaiminlyöntiä, lyhytaikaisissa laiminlyönneissä ja pitkäaikaisissa
laiminlyönneissä) - - menettelyt, joita noudatetaan, kun lainanottaja on luokiteltu yhteistyökyvyttömäksi ja/tai toimintakyvyttömäksi, sekä luokittelukriteerit
- - viestintä lainanottajan kanssa kussakin vaiheessa; lainanottajien kanssa tulisi viestiä toimintamaan lainsäädännön (esim. Menettelytapaohjeet) mukaisesti
- - käytettävät välineet ja menetelmät
- tarvittavat henkilöstöresurssit ja tekniset resurssit
- valvontaa varten sisäisesti laadittavat raportit sekä säännölliset päivitystiedot ylimmälle hallintoelimelle.
Luottolaitosten maksulaiminlyöntien hoitoa kehitettäessä olisi otettava huomioon direktiivin 2014/17/EU 28 artikla ja erityisesti EPV:n ohjeet maksamattomista lainoista ja ulosmittauksesta. Lainanhoitojoustolinjaus Edellä 6.2.1 kohdassa kuvatussa lainanhoitojoustolinjauksessa olisi esitettävä vähintään seuraavat seikat: - Tarvittavat rahoitus- ja muut asiakirjat, joiden perusteella lainan myöntämisestä vastaavat voivat osoittaa lainanottajan kyvyn maksaa lainan takaisin korkoineen.
- Tarkistettavat keskeiset takaisinmaksukykyä kuvaavat (salkku-/tuote-/alakohtaiset) mittarit ja suhteet, joita lainaa myönnettäessä tulee vähintäänkin käyttää, jotta lainanottajan takaisinmaksukyky voidaan arvioida kattavasti, ja alakohtaiset ohjeet keskeisten taloudellisten mittarien ja suhteiden laatimiselle alakohtaisesti (pk-yritykset ja yritykset)
- Velalliselle parhaiten soveltuva lainanhoitojoustoratkaisun valinta- ja toteutusprosessi:
- - Vähittäisasiakkailla käytetään päätöspuita. Vähittäisasiakkaiden osalta prosessin olisi oltava EPV:n maksamattomista lainoista ja ulosmittauksesta annettujen ohjeiden mukainen. Ei-vähittäislasiakkailla päätöspuumallia voi olla vaikea soveltaa. Linjauksissa tulisi kuitenkin olla selkeät ohjeet, joiden avulla vastuuhenkilöt voivat arvioida lainanhoitojoustojen soveltuvuuden kunkin asiakkaan kohdalla.
- - Jos sopivaa ratkaisua ei löydy (joko toiminta- tai yhteistyökyvyn puuttuessa lainanottajilta), tarvitaan aikaan sidottu prosessi ja -menettelyt, joilla lainanottaja siirretään likvidaatioista vastaavan järjestämättömien saamisten käsittely-yksikön vastuulle.
- Työvälineet lyhyen ja pitkän aikavälin lainanhoitojoustoille esitetään 6 kohdassa.
- Selkeät ohjeet, joiden mukaan vastuuhenkilöiden tulisi uudelleenarvostaa vakuudet 9 kohdan mukaisesti.
- Päätöksentekoprosessi, erityyppisten lainanhoitojoustojen hyväksyntäportaat ja -menettelyt saamisen suuruuden mukaan.
- Lainanhoitojoustojen ja lainanottajan suoriutumisen seurantaprosessi ja -menettely uudelleenjärjestelyn jälkeen. Näihin prosesseihin ja menettelyihin tulisi kirjata selkeästi lainanottajien arviointitiheys, laiminlyöntien uusimiskriteerit, uudelleenarviointiprosessi ja laiminlyöntien uusimisen raportointivaatimukset.
- Hinnoittelulinjaukset ehdotetun toimenpiteen ja lainanottajan tyypin mukaan.
Varojen takaisinsaantia/perintää koskevat periaatteet Takaisinperinnästä vastaavien järjestämättömien saamisten käsittely-yksiköiden tulisi ryhtyä asianmukaisina pitämiinsä toimiin hyvissä ajoin, jotta vähentää järjestämättömiä saamisia määrätyssä ajassa. Järjestämättömiä saamisia koskevan strategian mukaisesti varojen takaisinsaantia koskevassa linjauksessa tulisi kirjata ainakin seuraavat seikat: - Tarjolla olevat vaihtoehdot kunkin vakuustyypin osalta. – ohjeellisesti takaisinperintäyksiköiden käytettävissä ovat seuraavat mahdollisuudet (satunnaisjärjestyksessä):
- - omaisuuserien vapaaehtoinen myynti (lainanottaja aktivoituu ja suostuu myymään omaisuuserän)
- - omaisuuserien pakkomyynti selvitysmiehen tai oikeuden päätöksellä (omaisuuserä ei luottolaitoksen taseessa)
- - ulosmittaus (omaisuuserä luottolaitoksen taseessa)
- - perintä (käsittelijänä sisäinen tai ulkopuolinen taho)
- - velan vaihtaminen osakkeisiin tai muihin omaisuuseriin
- - lainan tai lainasalkun myynti kolmannelle osapuolelle.
- Parhaan perintävaihtoehdon valinnassa noudatettavat menettelyt sekä sisäisistä ja ulkoisista asiantuntijoista koostuva ryhmä, jonka apuun päätöksenteossa nojaudutaan.
- Valinnassa tulisi ottaa huomioon mahdolliset vakuudet, oikeudelliset asiakirjat, lainanottajatyyppi, paikalliset markkinaolosuhteet ja makrotalouden näkymät, voimassa oleva lainsäädäntö ja mahdollisesti eri vaihtoehtoihin liittyvät aiemmat palautusasteet ja kulut
- Selkeä lainanottajan yhteistyökyvyttömyyden määritelmä tai linkki linjauksiin, jotka sisältävät määritelmän.
- Selkeästi määritelty hyväksyntäprosessi jokaista takaisinperintäprosessin vaihetta varten kunkin luottolaitoksen käytettävissä olevan vaihtoehdon osalta.
- Riskienhallinnan ja sisäisen tarkastuksen osaston rooli menettelyissä ja seurannassa.
Vakuuksien realisoinnin osalta seuraavat tulisi määrittää linjauksessa: - Omaisuuserän arvostustapa (9.7 kohdan mukaisesti), myös sovellettavat likvidaatiokustannukset. Likvidaatiokustannusten tulisi olla 9.3.3 kohdan vaatimusten mukaiset
- Sisäisten ja ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttö
- Rajat
- - tietyllä hetkellä luottolaitoksen hallussa pidettävien omaisuuserien määrälle ottaen huomioon vakavaraisuusdirektiivissä täsmennetty suurten asiakasriskien rajat ja alan keskittymäriskit esimerkiksi kiinteistöalalla
- - takaisin hankittujen tai ulosmitattujen omaisuuserien määrälle, jotka luottolaitos voi hankkia tietyn ajan kuluessa.
- Myyntistrategian laatimis- ja toteuttamismenettelyt takaisin hankkimisen tai ulosmittauksen jälkeen sekä omaisuuserien käsittelystä luottolaitoksessa vastaava yksikkö (voidaan määritellä myös erillisissä takaisin hankittuja / ulosmitattuja saamisia koskevissa linjauksissa).
Luottolaitosten tulisi ottaa huomioon vuorovaikutus muiden velkojien kanssa sellaisten järjestämättömien saamisten lainanottajien osalta, joilla on useita velkojia, yleensä yrityslainanottajia. Sen vuoksi luottolaitosten tulisi ottaa käyttöön selvä neuvottelumenettely ja toimia vuorovaikutuksessa muiden rahoituslaitosten (tai muiden kolmansien osapuolten) kanssa, joille lainanottaja on velkaantunut. Vakuuslinjaukset Luottoriskien vähentäminen on tärkeä osa järjestämättömien saamisten käsittelyprosessia, joten luottolaitoksilla tulisi olla selkeät ja johdonmukaiset vakuusperiaatteet, myös ulosmitattua omaisuutta koskevat linjaukset. Näissä linjauksissa tulisi käsitellä kaikkien vakuutena olevien vakuustyyppien hallinta, arvostus ja raportointi kokonaisuudessaan. Luottolaitosten tulisi pyrkiä käyttämään ulkopuolista asiantuntemusta tällaisten linjausten laadinnassa ja arvioinnissa, sillä osa vakuuseristä on varsin monimutkaisia ja erikoistuneita. Luottolaitosten tulisi varmistaa, että niillä on johdonmukainen tapa hallita ja arvostaa samanlaisia vakuuksia 9 kohdan mukaisesti. Järjestämättömien saamisten seurantaperiaatteet Luottolaitoksella tulisi olla erityinen linjaus, johon kirjataan muun muassa - erilaisten ennakkovaroitusten edellyttämät toimet
- eskalointimenettelyt
- raportoinnin keskeinen sisältö, tiheys ja vastaanottajat
- siirtokynnykset / linkki järjestämättömiä saamisia koskeviin menettelyihin.
Järjestämättömien saamisten käsittelypalvelujen ulkoistamisperiaatteet Tarvittaessa luottolaitoksella tulisi olla linjaus, jota noudatetaan ulkoistettaessa palveluja kolmansille osapuolille. Niihin tulisi sisällyttää ainakin yhteistyökumppanien valintamenettelyt, sopimusten oikeudellinen sisältö, ulkoistamissopimuksia koskeva päätöksentekoprosessi sekä sopimusten seuranta.
|